rotu ja ihminen

Kerran, kun olin aloittamassa siivoomaan koirani jätöksiä, ilmestyi jo joku mummo räpättämään, etten en muka aikonut siivota jätöksiä ollenaan. Hänen mukaansa kakan vieressä ei saa seisoa, ja puhua puhelua loppuun vaan puhelu pitää katkaista ja kakat kerätä heti!

Samalla kun mummon moottoriturpa alkoi raksuttamaan, rupesi mummon sekarotuinen piski räksyttämään yhtäjaksoisesti niin kauan kun mummokin jaksoi räpättää!

Tilanne oli sinänsä aika hyvittava. Mun koirani ei tollasiin räkytys juttuihin lahde mukaan. Otin kakat mukaani ja lahdimme koirani kanssa pois. Sinne jai se oiva parivaljakko melskaamaan.

Kylla oli koira kuin omistajansakin!

Naapurillani oli karkeakarvainen mäyräkoira, ja aina, kun tämän koiran vierestä meni, se alkoi heti räksyttämään, ei edes tarvinnut kovinkaan läheltä mennä, kun räksytys alkoi, ja koiran emäntä oli aivan samanlainen, aina kun sen koiran emännän vierestä menee, aina se alkaa nalkuttamaan ("miten te nyt niin silloin viikonloppuna melusitte?" "Anteeksi, mutta olimme viikonloppuna tuolla 500 km päässä mökillä") jne. Nyt koiraa en ole nähnyt (lue; kuullut) pitkään aikaan, mutta koiran emäntä aina nalkuttaa..

Joo, nyt sen huomaa jälkeen päin, että todellakin koira ja ihminen muistuttavat toisiaan. Olen itsepäinen ja voimakastahtoinen, mutta niin on myös koirani joka sattuu olemaan russeli. Eli, tämä todistaa jo jotakin!

Väittävät nuo ystäväni, että olisin valinnut koirani oman ulkonäköni perusteella (tumma pitkätukkainen), hoikka, lähes atleettinen olemus.
Koirani on ser-pi. Koiran "tukka" muistuttaa collien tukkaa. Ja minun... ;)

Aikanaan asuin Helsingissä ja lähistöllä asui perhe jolla oli chow-chow, miten sitten kirjoitetaankin. Perheen isällä sekä silloin noin parikymppisellä pojalla oli hieman litteän näköinen naama ja aivan oranssin punaiset hiukset. Joskus oli kävelyllä kolme aivan saman näköistä.

...koiran kanssa yhteistä ainainen karvanlähtöaika.