Helsingissä joka toisen postiluukun takana on yksin asuva henkilö.
Yli 65-vuotiaista 70% asuu yksin.
Iäkkäitten vanhempien luona asuvia aikuisia on arvioitu olevan 70000,
enemmistö miehiä.
Suuret yksinasuvien ryhmät ovat sinkkunaiset, opiskelijat, iäkkäät naiset ja työelämän ulkopuolella olevat miehet.
EU-tilastojen mukaan Suomen yksinasuvista suuri osa on Euroopan köyhimpiä.
1/3 jää elää köyhyysrajan alapuolella.
Köyhyystilastot ovat tuttuja tilastoja,
mutta miten muuten suhtaudut asiaan ?
Yksinasuva ei tarkoita välttämättä samaa kuin yksinäinen,
mutta yksinäiseksi itsensä tunteviakin on paljon.
Voiko köyhyys joskus olla yksinäisyyden syy ?
Miten muualla maailmassa mahtaa olla ?
Onko elämä enemmän yhteisöllistä kuin meillä ?
Onko kokemuksia ?
Yli 65-vuotiaista 70% asuu yksin.
Iäkkäitten vanhempien luona asuvia aikuisia on arvioitu olevan 70000,
enemmistö miehiä.
Suuret yksinasuvien ryhmät ovat sinkkunaiset, opiskelijat, iäkkäät naiset ja työelämän ulkopuolella olevat miehet.
EU-tilastojen mukaan Suomen yksinasuvista suuri osa on Euroopan köyhimpiä.
1/3 jää elää köyhyysrajan alapuolella.
Köyhyystilastot ovat tuttuja tilastoja,
mutta miten muuten suhtaudut asiaan ?
Yksinasuva ei tarkoita välttämättä samaa kuin yksinäinen,
mutta yksinäiseksi itsensä tunteviakin on paljon.
Voiko köyhyys joskus olla yksinäisyyden syy ?
Miten muualla maailmassa mahtaa olla ?
Onko elämä enemmän yhteisöllistä kuin meillä ?
Onko kokemuksia ?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuohon en usko, että köyhyys voisi mitenkään olla yksinäisyyden syy. On paljon eritasoisia miehiä ja naisia niin henkisesti kuin rahallisesti ja kyllä täältä jokainen parin löytää, jos vaan on halukas parisuhteeseen miehen ja naisen välillä.
Jonain hetkenä voi tuntea yksinäisyyden ahdistusta,
mutta se menee pian ohitse.
Uusi päivä voi olla ratki riemukas.
Köyhyys on suhteellista, joku takuueläkeläinen voi olla ihan tyytyväinen kun tyytyväisyys ei aina ole rahasta kiinni.
Yksinäisyys näin vanhana on yleistä kun aviopuoliso kuollut, ei aina pidä paikkansa, joku jopa haluaa olla omassa rauhassa yksin,
Eli kaikki on suhteellista.
Yhteiskunta on muuttunut.
Nainen ei tarvitse enää elättäjää.
Kaikki naiset eivät halua tehdä lapsia. Haluavat kehittyä omalla alallaan.
Kovaa huutoa on saada itse määrätä omasta elämästään, niin rahoista kuin muusta omaisuudesta niinkuin tekemisistä.
Harmillisin suuntaus on ollut nuo sosiaalituet siinä mielessä etteivät nuoret lähde enää työelämään, vaikka olisi koulut käyty. Halutaan elää helppoa elämää.
Kyllä niin on, monikin nuori jää joko vanhempiensa hoteihin tai isovanhempiensa luo asumaan, kun ilmaista rahaa kerran jaetaan.
On selvää että jompi kumpi puoliso jää yksin,
eivätkä kaikki etsi paria, kavereista ja ystävistä on ainakin iäkkäämpänä
pulaa, niin se elämä vaan menee.
Monissa tapauksissa molemmat jäävät yksin.
Molemmat kuolevat?
Köyhemmissä alemman sosiaalitason maissa on enenmmän sitä niin kutsuttua yhteisöllisyyttä. Perhe ja suku on turva ja sosiaaliturva, asutaan enemmän yhdessä
ja huolehditaan toisista.
Kyllä näin on.
Niinsanotuissa hyvinvointivaltioissa, siis länsimainen elämäntyyli, psykologit ja psykiatrit ovat kovaa huutoa. Jokuhan täytyy olla, jolle huolensa kertoo, jos ei suku välitä, eikä perhe halua olla tekemisissä .
Eli se yksinäisyys johtuu ihan vaan länsimaisesta kaupallisuuden kulttuurista. Nimittäin nuo ammattiauttajatkin tekevät buisnestä ja myyvät omaa apuaan. Yhteiskunta vaan on muuttunut tällaiseksi, huonommaksi.
Länsimaissa yhteiskunta tukee ihmistä ja mahdollistaa yksin asumisen.
Meillähän sitä pidetään toisaalta hyvänä.
Kukaan ei halua olla kenenkään riippakivi.
Omaiset pääsevät huolehtimasta...hmh....
ja on niinkin, että harvalla Suomessa on varaa pitää niin suurta asuntoa
että voisi ottaa omaisia asumaan luokseen.
Tilanteen muuttuessa on vaikeuksissa.
Isompia tai pienempiä asuntoja ei vuokramarkkinoilta noin vain napata
ja omat neliöt maksavat maltaita.
Tämä koskee siis asumista kerrostalossa.
Omakotitaloissa voisi tilan puolesta olla paremmin mahdollista ?
Vaikkei nekään kaikki suuria ole.
Raha on kaiken aa ja oo.
Kukapa sitä ei omaisistaan huolehtisi,
mutta töissä oli käytävä eikä omaa huonetta ollut antaa omaiselle.
Ei olohuoneen sohvalla voi omainenkaan elää ihmisarvoista elämää.