en oo viell raskaana,mutta toki haluaisin tulevaisudessa,mutta mua pelotta..en edes tiä miks,toisalta tosi mahtava tunne kun ajattele tuleva lasta,mutta toisalta kaikki ne kivut ja ongelmat mitä voisi tulla..ja jos jotain menee pieleen mähän en kestä sellaista.....
pelottaaaaaaaaaaaaaaaaa....
pelottaaaaaaaaaaaaaaaaa....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mietipä niitä asioita sitten uudelleen kun olet kypsempi raskautta ajatellen. Elämässä tulee väistämättä eteen ongelmia, oli sitten raskaana tai ei.
Multa kysyttiin jo toisella tai kolmannella neuvolakäynnillä, että onko synnytyspelkoja. Olisivat jo siinä vaiheessa ohjanneet pelkopolille. Nykyäänhän on saatavilla vaikka mitä apuja. Esim. hypnoosihoidot.
Mut tiedätkö, että se on hyvä merkki, että ennen synnytystä avautumisvaiheessa tulee kunnon kivut; siitä tietää, että kroppasi toimii ihan oikein ja avaa tietä syntyvälle vauvelille!
Mulla ei ainakaan pelkopolista ollut yhtään mitään hyötyä. Sieltä lähetettiin psykiatrille, joka ihmetteli, mitä minä siellä teen, eikä käskenyt tulla toiste.
moi.. minua kiinnostaa,että mitä ne neuvolassa sano sen jälkeen kun olit käynyt psykiatrilla?? haluatko sä oikean synnytyksen, alateitse? mä vaadin sektion:)
Siis en todella saanut pelkooni mitään apua, se vain jotenkin sivuutettiin. Lisäksi mulla vaihtui neuvola muuton myötä keskenkaiken, enkä päässyt synnytysvalmennukseenkaan. Aloin sitten vain haalia kaikkea mahdollista kirjallisuutta ja käsittelin pelkoa itsekseni ja ystävän kanssa. Jotenkin se helpotti moneksi kuukaudeksi, mutta palasi kyllä loppuraskaudessa takaisin. Sektiota en sitten kuitenkaan halunnut, koska pelkäsin sitäkin ja siitä toipuminen kestää kuitenkin yleensä paljon kauemmin kuin alatiesynnytyksestä.
Synnytin lapsen alateitse, mutta ponnistusvaihe, jota nimenomaan olin pelännyt, osoittautui tosiaan kamalaksi. En kuitenkaan revennyt ja luulen, että ponnistusvaihe kesti kauan juuri pelkoni takia. En uskaltanut ponnistaa kunnolla. Kuitenkin olen myöhemmin ollut tyytyväinen, että synnytin lapseni alateitse. Pelkopolin väkeen olen kuitenkin pettynyt.
Onhan niitä sitten auttajia. Sairaalat, neuvolat, lähisuku, ystävät, oma mies jne. Toki odotus-synnytys kaikkia pelottaa. Mutta kyllä vaan lapsia syntyy tänäkin päivänä ties kuinka monta. Itsekin jo useamman synnyttäneenä,ja hengissä olen :) luota itseesi, hyvin se menee. Siitä vaan katselemaan sinisiä/punaisia vauvanvaatteita :)
Niin, elämähän on täynnä riskejä. Jollei niitä uskalla kohdata, ei voi mitään saavuttaakaan.
Pelkoja helpottaa tietoisuus kaikesta, joten kannattaa lukea alan kirjoja. Ite luin kaiken mahdollisen.Parempi tietää kaikki itse suhteellisen hyvin kuin olla vain kätilön armoilla ymmärtämättä mistä puhutaan.
Muista myös, että tieto lisää tuskaa... Itse pelkään samoin ja olen lukenut kaikenlaista kirjallisuutta asiasta. Nyt pelottaa vielä enemmän kun tietää riskeistä jne. Et ei se lukeminen aina auta.