Ihastunut itseään nuorempaan!

Ei se mikään paha juttu ole... jotenkin harvinaista vain, että noin päin. Opettajiin yms. ihastuminen on nimittäin nuorien tyttöjen kannalta melko yleistä. Kaiketi ajatus itsenäisyydestä jossain määrin kiinnostaa...

Entäpä sinun tapauksessasi, eikö tunnu hassulta ajatella, että hän asuu vielä kotona ja on taloudellisestikin vanhemmistaan riippuvainen? Luulisi sellaisessa tuntevan itsensä lapsenlikaksi. Ei vainkaan, mutta vakavasti. Hieman hassussa tilanteessa ehkä olet. Vai onko tämä nuori jo edennyt elämäsään?

Et sinä ole liian vanha, mutta maailmanne ovat tosi erilaiset. Minulla on 18-vuotias pikkusisko, ja kyllähän hänen kanssaan toimeen tulee, kaveritkin ovat mukavia, mutten silti seurustelisi heidän kanssaan. Sydänhän sen kuitenkin määrää ja jos hänellä on samanlaisia tunteita, ja teillä pienikin mahdollisuus sovittaa maailmanne yhteen, niin mikäs siinä. Muistat vain, ettei hän ole kaikissa asioissa niin kypsä kuin päältä päin näyttää. Voipi olla, että saisit siipeesi vielä.

Minä taasen olen ihastunut 33-vuotiaaseen ja itse olen vasta 20v. Tämä toinen on kiinnostunut minusta, mutta ei ymmärrä mitä nään hänelaisessaan "vanhassa akassa" (sanoi itse noin) Olen miettinyt asiaa aika paljon ja minusta olisi todella harmi, että kun viimein olen löytänyt jonkun, josta pidän ja saan vieläpä vastakaikua, niin iän perusteella koko homma pitäisi unohtaa.
Eniten ehkä huolestuttaa toisten reaktiot. En ole kertonut itsestäni kuin muutamalle ja voin kuvitella miten vaikeaa heidän olisi hyväksyä että seurustelen naisen kanssa, ja vieläpä itseäni 13 vuotta vanhemman kanssa. (emme ole yhdessä, mutta jos joskus..=)Vanhemmille olisi varmasti kova pala.
Elämä on kuitenkin minun ja haluaisin elää sitä mahdollisimman onnellisena, oman kullan kanssa, vaikka tämä olisi vanhempi. Minun mielestä tärkeintä on mitä ihastuksesi ikäerostanne ajattelee..

on kauneimmillaan.Kateeks käy

että täyttää 18 koska lainmukaan se on alaikäinen viel.. ettet saa ongelmii. omaa kokemust on

Unohda ikäerot! Kaunis 17 vee friidu sylissä, mikäs sen iiihanampaa!

En ole ikinä nuoremman kanssa seurustellut. Jokin aika sitten oli kuitenkin säätöä sähköpostitse ja tekstiviestein. Synkkasi hyvin. Typy oli fiksu ja huumorikin natsasi omani kanssa. Iän kyseleminen ei tullut edes mieleen. Jossain vaiheessa sivulauseen kautta selvisi, että hän oli minua nuorempi ja täysin erilaisessa elämäntilanteessa. Silloin löin jarrut pohjaan.

Luulin oikeasti olevani riittävän älykäs tajutakseni, että ikä todella on pelkkiä numeroita. Nyt mietin, olinko sittenkin ennakkoluuloinen paskiainen, kun tein päätökseni pelkän iän perusteella...

on vain numeroita! Jos teillä synkkaa hyvin ja pidätte toisistanne niin mikä ettei.. Onnea!

Mun mielestä ikä tai ulkonäkö ei merkitse yhtään!
Ainoastaan sielu on tärkeintä..

Ehkä hän on vielä elämäsi rakkaus? Nyt jos annat pelkkien numeroiden pilata koko jutun, voit myöhemmin harmitella juttua ja kovasti. Mun vihje on, että anna mennä vaan. Jos kahdella ihmisellä synkkaa, niin ei sen iän pitäisi siinä paljon painaa.

..Toistaalta taas, tuossa iässä (17 v.) ihminen kuitenkin saattaa vielä etsiä itseään ja alkaa myöhemmin kaivata jotain muutakin. Riskialtista suhteen kannalta, mutta eihän sitä koskaan tiedä, että kuinka kannattavaa.

Onnea valitsemallesi tielle. :)

vuodet on todellakin vain numeroita!jos olette todella samalla aaltopituudella, ikäerostanne huolimatta, ongelmaa ei ole.siitä vaan, kun laitkin on teidän puolella, jos tunteet on samansuuntaiset.

Olen myös rakastunut itseäni nuorempaan. (Olen 22, tyttöystäväni 19.) Aluksi ikä hirvitti, vaikkei meillä ikäeroa olekaan kuin kolme vuotta. Mutta toinen on kypsä ihminen, ei aina helpolla elämässään päässyt, hänellä on selviä tavoitteita opiskelunsa suhteen ja suuntaa elämässään. Lisäksi on kunnianhimoinen harrastuksessaan ja käy töissä. Eli siis paljon kypsempi kuin useat ikäiseni tai vanhemmatkin.

Tiedän kyllä, että joskus tulee - melko todennäköisestikin - vielä aika, jolloin hän haluaa olla vapaa ja kokea vielä jotain uutta. Mutta pitäisikö sen vuoksi jättää kokematta nämä hetket?

Meille elämä näyttää nyt kauniimpia puoliaan, emmekä aio jättää niitä kokematta. Ei elämässä voi koskaan tietää tai olla varma. Onnellisuus lähtee rakentumaan pienistä hetkistä ja tästä hetkestä.

Teillä synkkaa,niin antaa mennä! :)(: älkää antako ikäeron häiritä. Ja kaikki 17v eivät ole vanhemmistaan riippuvaisia. Esim ite muutan omaan kämppään pian asumaan. Voisin kuvitellakin seurustelevani jonkun vanhemman naisen kans,jos muuten synkkaa hyvin..