Yrittää voi ainakin

mutta kyllä edelleen valkoisia ja kultaisia, - eikö? :))

Vanas kirjoitti:

mutta kyllä edelleen valkoisia ja kultaisia, - eikö? :))

mihinpä se kultaisuus.:) Työtä piisaa, mutta työn luonne muuttunut..

Ei minusta ainakaan naiivilta.

Hymytyttö kirjoitti:

Ei minusta ainakaan naiivilta.

kultajyvät on meillä jokaisella omanlaisensa.

Se mikä/mitä kellekkin on, niitä kultajyviä riippuu kunkin yksilön elämän arvoista, joko niistä perityistä- tai sitten elämän eteen viskaamista eli elämänkoulun kautta opituista- tai sitten kyvystä ajatella syvemmin, joka on mielestäni yhtäkuin geeniperimässä saatu sydämmenviisaus.

Yksi ihminen voi pitää kultajyvänään omaisuutta ja rahaa, sekä niiden muassa saatua valtaa, ja antaa pitkät toisen ihmisen kyltajyvinä pitämille, esim. hyville ihmissuhteille ja tasapainoiselle perhe-elämälle.

Itselleni on kultajyviä hyvinkin pienet asiat. Kultasuonta en ole vielä onnistunut löytämään, ja tuskin löydänkään.

UPDATE_6700438 kirjoitti:

kultajyvät on meillä jokaisella omanlaisensa.

Se mikä/mitä kellekkin on, niitä kultajyviä riippuu kunkin yksilön elämän arvoista, joko niistä perityistä- tai sitten elämän eteen viskaamista eli elämänkoulun kautta opituista- tai sitten kyvystä ajatella syvemmin, joka on mielestäni yhtäkuin geeniperimässä saatu sydämmenviisaus.

Yksi ihminen voi pitää kultajyvänään omaisuutta ja rahaa, sekä niiden muassa saatua valtaa, ja antaa pitkät toisen ihmisen kyltajyvinä pitämille, esim. hyville ihmissuhteille ja tasapainoiselle perhe-elämälle.

Itselleni on kultajyviä hyvinkin pienet asiat. Kultasuonta en ole vielä onnistunut löytämään, ja tuskin löydänkään.

me geeniperimässä saamme sydämmenviisautta. Kyllä se tulee ihmisen kasvussa, jos on tullakseen. Hyvän näkeminen vain joillekin on kovin vaikeaa.

Hymytyttö kirjoitti:

me geeniperimässä saamme sydämmenviisautta. Kyllä se tulee ihmisen kasvussa, jos on tullakseen. Hyvän näkeminen vain joillekin on kovin vaikeaa.

suoraan, mutt k y v y n sydämmen viisauteen voimme periä.

UPDATE_6700438 kirjoitti:

kultajyvät on meillä jokaisella omanlaisensa.

Se mikä/mitä kellekkin on, niitä kultajyviä riippuu kunkin yksilön elämän arvoista, joko niistä perityistä- tai sitten elämän eteen viskaamista eli elämänkoulun kautta opituista- tai sitten kyvystä ajatella syvemmin, joka on mielestäni yhtäkuin geeniperimässä saatu sydämmenviisaus.

Yksi ihminen voi pitää kultajyvänään omaisuutta ja rahaa, sekä niiden muassa saatua valtaa, ja antaa pitkät toisen ihmisen kyltajyvinä pitämille, esim. hyville ihmissuhteille ja tasapainoiselle perhe-elämälle.

Itselleni on kultajyviä hyvinkin pienet asiat. Kultasuonta en ole vielä onnistunut löytämään, ja tuskin löydänkään.

luulin löytäneeni kulta jyvän ja olin tosi onnellinen elämä hymyili kuin keväinen aurinko
mutta tietenkin sieltä nousi tummat pilvet ja kultajyväni unhoitti siis ja meni toisen syliin.
Vaikeinta tässä on se kun tunnet että rakkainpas on toisen sylissä iloitsemassa. Hieman helpotti kun leivonen visersi aamusella ja tunnusti olleensa toisen omana ja että hän on vielä toisen oma että näin meitä koetellaan. Luulet löytäneesi jyvän mutta tuokin vain surua mukanaan ;(((((

pohpoika kirjoitti:

luulin löytäneeni kulta jyvän ja olin tosi onnellinen elämä hymyili kuin keväinen aurinko
mutta tietenkin sieltä nousi tummat pilvet ja kultajyväni unhoitti siis ja meni toisen syliin.
Vaikeinta tässä on se kun tunnet että rakkainpas on toisen sylissä iloitsemassa. Hieman helpotti kun leivonen visersi aamusella ja tunnusti olleensa toisen omana ja että hän on vielä toisen oma että näin meitä koetellaan. Luulet löytäneesi jyvän mutta tuokin vain surua mukanaan ;(((((

tänään on uusi päivä, ja aurinko paistaa:) Kyllä tässä on kuljettu erinäisten vaikeuksien kautta itse kukin, ja opittu. Siitä kaikesta kivusta huolimatta on asioita, joista saa iloita ja nauttia:)) Hyvää ja aurinkoista päivän jatkoa sinullekin!

pohpoika kirjoitti:

luulin löytäneeni kulta jyvän ja olin tosi onnellinen elämä hymyili kuin keväinen aurinko
mutta tietenkin sieltä nousi tummat pilvet ja kultajyväni unhoitti siis ja meni toisen syliin.
Vaikeinta tässä on se kun tunnet että rakkainpas on toisen sylissä iloitsemassa. Hieman helpotti kun leivonen visersi aamusella ja tunnusti olleensa toisen omana ja että hän on vielä toisen oma että näin meitä koetellaan. Luulet löytäneesi jyvän mutta tuokin vain surua mukanaan ;(((((

siellä, kyllä niitä leivosia kesänkorvalla ilmaantuu, elä sure liikaa yhtä visertäjää - jookosta?

UPDATE_6700438 kirjoitti:

siellä, kyllä niitä leivosia kesänkorvalla ilmaantuu, elä sure liikaa yhtä visertäjää - jookosta?

se niinkin mutta kun on olevinaan tavannut ihanan Leidin ja mukavasti yhdessä oltu ja tavattu ja sitten osoittautuukin että hän ottikin kevyesti asian ja on heti toisen kaulassa menossa niin rupeaa rohkeus pettämään ei tiedä osaako kohta luottaakkaan enään.Kiitos kannustuksesta ;(((

pohpoika kirjoitti:

se niinkin mutta kun on olevinaan tavannut ihanan Leidin ja mukavasti yhdessä oltu ja tavattu ja sitten osoittautuukin että hän ottikin kevyesti asian ja on heti toisen kaulassa menossa niin rupeaa rohkeus pettämään ei tiedä osaako kohta luottaakkaan enään.Kiitos kannustuksesta ;(((

Sinä ja muut miehet - ja naiset myös! Kun uusi suhde on idulla, laatikaa uskottavuusasteikko, luottamusindeksi. Suhdekuluttajan luottamusarvo.

Mitä paremmin tunnette, sitä enemmän voit luottaa, mitä paremmin tiedät toisen arvomaailman ja katsomukset ( siis todella mitä ne ovat, ei vain sitä mikä ohimennen on sanottu ), sitä paremman indeksin ja luotettavan ennusteen saat. Aluksi ihminen voi puhua kaunistellen, valehdella karkeasti jopa, ja jos valehtelee pienissä asioissa, voiko olla luotettava suurissa asioissa! Minä valehtelin itse ensimmäisessä seurustelusuhteessa 1970. Ei ollut minusta iso asia, mutta ilmi se olisi tullut pian joka tapauksessa ja silloin nolo tilanne. Silloin se tuli sattumalta, arvaamatta ilmi, ja seuraus oli se että tyttö sanoi juuri kuten edellä kirjoitin: Jos vähässä ei ole totuudessa, kuinka voi luottaa että isossa asiassa puhuu totta. Sitten lähti.

Ennen kuin toiseen voi luottaa, pitää hyvin tuntea maailmankatsomus, moraalikäsitykset. Ne tulevat esille hitaasti, mutta kannattaa kaivaa ja olla itse kaivettava. Ne omantunnon rajat ja mahdolliset uskonnolliset dogmit ihmisen toimia ohjaavat paljon enemmän kuin uskotte!

Minun elämäni nainen tunsi tämän ajattelun ja kertoi minulle paljon sellaista millä ei mitään arvoa tuntunut olevan. Idea oli se, että suhteessa pitää olla aivan avoin, ei salaista mitään. Hän sanoi, että ei kertoisi ripissä mitään mitä ei ole minulle kertonut. En tiedä oliko hän ja meidän suhde aivan poikkeuksellinen, turvallinen oli siinä suhteesa olla. Minä luotin, hän oli toinen ihminen, johon olen elämässä luottanut. Ensimmäinen luotettu oli sisarpuoli.

Pettymys tulee silloin, kun mielikuvat menevät todellisuuden edelle ja luottamusindeksi unohtuu.

plunger kirjoitti:

Sinä ja muut miehet - ja naiset myös! Kun uusi suhde on idulla, laatikaa uskottavuusasteikko, luottamusindeksi. Suhdekuluttajan luottamusarvo.

Mitä paremmin tunnette, sitä enemmän voit luottaa, mitä paremmin tiedät toisen arvomaailman ja katsomukset ( siis todella mitä ne ovat, ei vain sitä mikä ohimennen on sanottu ), sitä paremman indeksin ja luotettavan ennusteen saat. Aluksi ihminen voi puhua kaunistellen, valehdella karkeasti jopa, ja jos valehtelee pienissä asioissa, voiko olla luotettava suurissa asioissa! Minä valehtelin itse ensimmäisessä seurustelusuhteessa 1970. Ei ollut minusta iso asia, mutta ilmi se olisi tullut pian joka tapauksessa ja silloin nolo tilanne. Silloin se tuli sattumalta, arvaamatta ilmi, ja seuraus oli se että tyttö sanoi juuri kuten edellä kirjoitin: Jos vähässä ei ole totuudessa, kuinka voi luottaa että isossa asiassa puhuu totta. Sitten lähti.

Ennen kuin toiseen voi luottaa, pitää hyvin tuntea maailmankatsomus, moraalikäsitykset. Ne tulevat esille hitaasti, mutta kannattaa kaivaa ja olla itse kaivettava. Ne omantunnon rajat ja mahdolliset uskonnolliset dogmit ihmisen toimia ohjaavat paljon enemmän kuin uskotte!

Minun elämäni nainen tunsi tämän ajattelun ja kertoi minulle paljon sellaista millä ei mitään arvoa tuntunut olevan. Idea oli se, että suhteessa pitää olla aivan avoin, ei salaista mitään. Hän sanoi, että ei kertoisi ripissä mitään mitä ei ole minulle kertonut. En tiedä oliko hän ja meidän suhde aivan poikkeuksellinen, turvallinen oli siinä suhteesa olla. Minä luotin, hän oli toinen ihminen, johon olen elämässä luottanut. Ensimmäinen luotettu oli sisarpuoli.

Pettymys tulee silloin, kun mielikuvat menevät todellisuuden edelle ja luottamusindeksi unohtuu.

hyvästä neuvosta täytyy yrittää ottaa opiksi ja muistaa sitten seuraavalla kerralla jos eten tulee vielä ;(