Heitän ajatuksen ilmaan. Haluaisin nähdä ja haluaisin olla kanssasi. Vaikka sovimme jollain lailla yhteen ihan täydellisesti, on jotain pielessä, jonka takia pelkään. Minusta tuntuu, että et ole kuitenkaan suhtautunut minuun tarvittavalla vakavuudella. Tänään tuli taas tosi surullinen olo, jokin vanha muisto hipaisi hiukan. Jos ja kun olen edelleen valmis yrittämään parhaani, niin miten mahtaisi käydä? Jos olisit samoin ajatuksin?
Kyllä haluaisin olla kanssasi
Anonyymi
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kenen kauniit ajatukset ja kenelle?
Taitaa olla väärä viestintäväline ja -kanava nyt sulla käytössä. Etkö kykene juttelemaan asioista kahden kesken kaivattusi kanssa kasvokkain? Hyvää yötä.
No sehän se on aina mielessä. Mutta nyt,
hyvää yötä. <3
Jos olisit hän, kuulostaa enemmän kuin hyvältä. Sitä minäkin toivon, mutta pelkään tiettyjä asioita. Rikkinäinen historia välissä. Suhtaudun häneen vakavuudella kunnioituksen ja arvostuksen kautta. Yhteinen tie, alku ei tule olemaan helppo, mutta uskon että kaikki lopulta kääntyy niin kuin niiden olisi pitänyt olla jo vuosia sitten. Molempien pitää vain olla rohkeita ja avoimia toisiaan kohtaan.
Hei mikään ei todellakaan tule selviämään kohtaamatta toista ihmistä.
Pelaamalla avoimin kortein alusta lähtien.
Olet hyvin oikeassa eräässä asiassa, mutta koska asia on hyvin henkilökohtainen - sitä ei voi käsitellä palstalla.Kaikki riippuu paljon myös ajoituksesta, monista muistakin asioista. Eikä olenkaan vähiten siitä että, kuka kirjoittaja olet!
Lyhyesti: Jos olemme tavanneet aiemmin, jutelleet joskus.
Voi olla näin että, olet menneisyys jonka kuuluukin olla näin.
En ymmärrä miksi jatkat tätä. Minun silmissäni olet varattu. Minua ei kiinnosta varatut ja varatun tekemiset. En halua olla missään tekemisissä kanssasi enää. Et voi odottaa etkä saa multa enää yhtään mitään, et huomiotani, et mitään. Voit syyttää siitä vain ja ainoastaan itseäsi. Pelasit korttisi noin ja tämä on lopputulos. Olen pettynyt ja loukkaantunut sinuun. Mikään ei tule muuttumaan. Turha yrittää enää liehitellä, en usko sanaakaan. Liehittele sille jonka kanssa olet ja haluat oikeasti olla. Menkää naimisiin. Ei voisi vähempää enää kiinnostaa sinun valheet ja kiusaaminen ja tekemiset.
Jos olisit hän, sanoisin, että voisi vain ensin tutustua kuten ihmiset yleensä, jotka ovat toisistaan kiinnostuneita. Ei tarvitse luvata mitään yhdessäolosta ja aikaa saa ja pitää käyttää asioiden tunnusteluun ja miettimiseen päässään. Pelkoja voi pöyhiä yhdessä tai voin antaa kaiken maailman ajan sinulle niiden tutkailuun rauhassa itseksesi. Minäkin pelkään. Se on täysin inhimillistä.
Uskon, että pitkälle pääsee jo täydellä rehellisyydellä ja sillä, että herkästi kertoo jos jokin painaa mieltä. Jos olisimme tunteissamme ja myös peloistamme avoimia. Kanssasi olen täysin vakavissani ja sinun hyvinvointisi on minulle niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeintä tässä maailmassa. Sinuun en sitoutuisi, tai mitä ikinä sopisimmekaan, kevytkenkäisesti. Pakko ei myöskään ole mihinkään, hyväksyn sinut joka tapauksessa.
Vaikka keveän kautta kommunikoimmekin, niin...no sen alla on ihminen, joka tahtoo sitoutua ja pitää toista ihmistä hyvänä kaikella sillä tärkeydellä, hellyydellä, intohimolla, kunnioituksella ja ennen kaikkea hyväksynnällä kuin vain rakastamaansa miestä pystyy. Ja jos jotain jää pystymisen ja tahtomisen välistä uupumaan, kukaan ku ei täydellinen ole, hänen vuokseen tahdon opetella täyttämään sen niin hyvin kuin ihmiselämässä kykenen.
Muista kaivattuni, ettet ole yksin. Minäkin olen, iloitsen, pelkään ja tahdon "vieressäsi" sydän voimakkaana ja hauraana niin kuin vain rakastunut ja rakastava nainen voi.
Uskon, että kävisi erittäin hyvin. Minä olen samoin ajatuksin myös.
Jos kaipaamani nainen kertoisi tuollaisista ajatuksistaan niin se tulisi hieman yllättäen, mutta täysin yllättynyt en voisi sanoa olevani. Vahvat tunteet kun eivät välttämättä katoa koskaan.
Se etten olisi suhtautunut tarvittavalla vakavuudella, ei pidä paikkaansa, mutta haluaisin selvittää mistä sellainen tunne on syntynyt.
No ensinnäkin, mä en usko et kukaan mun menneisyyden ”miehistä” kirjoittaisi noin ja toisaalta, se mikä on mennyttä, pysyköön myös siellä!
Katse vaan nykyisyyteen ja tulevaisuuteen (eli elämä ilman yhtäkään miestä)
Enkelit katsovat outoa näytelmää.
Milloin olette viimeksi nähneet?
Kannattaisiko selvittää nuo asiat suoraan hänelle?
Ei ehkä. Minusta tuntuu siltä, ettei halua kuulla minusta mitään, eikä nähdä. Olen onneton.
Siinäpähän pysyt sitten omien tuntemuksiesi kanssa.
Älähän vaivu synkkyyteen. Et voi tietää, jos et kysy.
Tai ehkä hän haluaisi nähdä sinua enemmän kuin arvaatkaan, mutta luulee sinusta ettet sinä ole ollenkaan kiinnostunut näkemisestään.
Samoin ajattelen, on niin paljon helpompi ajatella niinpäin, et toinen ei ole kiinnostunut kuin olisi kiinnostunut? Pelko ajaa ajattelemaan näin.
He hetkiä hetkiä lisää kiitos.
Kaunis viesti. :)