onko muita yksin odottajia joita masentaa? Ahdistaa kun näkee muiden yhteistä onnea ja itsellä ei ole ketään sitä jakamassa.. tuntuu pahalta olla muiden odottajien seurassa jotka puhuvat koko ajan parisuhteestaan ja itse yrittää pidättää itkua koko ajan.. kaverini olivat alkujaan jo sitä mieltä ettei kannata tehdä tätä lasta juuri sen takia kun lapsen isää ei isyys kiinnosta.En pystynyt aborttiin vaan halusin pitää lapsen ja edelleenkin olen sitä mieltä että ratkaisuni on hyvä. Mutta jos mainitsen jotain yksinäisyydestäni kavereille niin he sanovat että mehän sanottiin että sellasta se yh:n elämä tulee olemaan, ja jatkavat keskustelua miten he eivät voisi tehdä lasta maailmaan ilman isää... tuntuu pahalta kuunnella. huhtikuussa on laskettu.
masis
helinä
8676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuulostaa tosi surulliselta, ettei edes ystäviltä löydy ymmärrystä tossa tilanteessa. Välillä itestäkin tuntuu, että ihmiset ei halua / osaa / välitä tukea vaikeina aikoina. On helpompaa ohittaa asiat olkaa kohauttamalla.
Jaksamista sulle kovasti, ehkäpä jostain äitipiireistä tms. löytyis parempaa vertaistukea?
Yh elämä tulee olee ihan mukavaa.Itsellä kahdeksan vuotias tyttö ja toinen tulossa.Ja yksin olen.
Vauvan syntymän jälkeen et ole enään niin yksin ja on tekemistä.
Neuvolasta saa tietoa perhe kahviloista joista saa uusia tuttavuuksia.
Ja voithan katsoa yksinhuoltaja yhdistyksen tapaamisia.
Raskauden aikana mielialat muuttuu ja ei olisi hyvä olla yksin,mutta kyllä se helpottuu.
Ja muista jutella neuvolassa,sillä et ole yksin ja tarvitse ollakkaan.
Oikein paljon hyviä vointeja sinulle!
Ja onnea odotukselle!
minä ymmärrän sinua,ite yksin olen odottanut ja nyt puolvuotias tyttö ja tekee pahhaa kahtoa isejä ja äitejä,mutta kyllä se myös oman lapsen hymy auttaa..
Mulla on hyvä mies, jonka kanssa tätä raskautta ollaan odotettu ja nyt kun olen raskaana - olenkin ihan yksin. En tarkoita, etteikö mieheni edelleenkin haluaisi lasta, mutta se, mitä minä tunnen ja minun kehossani tapahtuu ei tunnu kiinnostavan yhtään ketään. Ymmärrän siis yksinäisyydentunteesi todella hyvin.
Raskaana olo on ihmeellistä aikaa kun samalla kun olen onnellinen raskaudesta, olen kamalan surullinen koska olen niin yksin. Ketään ei kiinnosta, kuinka voin, ei miestäni eikä ystäviäni. Saan ihan turhaan puhua tunteistani kun puhe jo kääntyy johonkin muuhun, vaikka siihen kun on ollut niin kova pakkanen...
Ajattelin, että saisin tukea edes tutuiltani, jotka ovat itse olleet raskaana, mutta he näyttävät unohtaneet raskausajan kokonaan. Ainoat kommentit joita saan ovat "odotahan kunhan on synnytys lähellä, sitten se olo vasta tukala onkin", "toivottavasti sulla se epiduraali toimii, mulle ei ollu mitään hyötyä ja ilokaasustakin tuli vaan paha olo", "ja kun se lapsi syntyy, sitten sitä vasta väsyny onkin kun et saa enää nukkua ollenkaaan."
Eli minulla ei saa olla paha olla? Kaikki vaan pahenee tästä lähtien eli nyt pitää olla onnellinen? Ja missä vaiheessa mieheni oikeasti ymmärtää, että minä tarvitsen häntä? Kukaan ei kuule mitä sanon, pitääkö tehdä lakanasta kyltti olohuoneen seinälle?
Sinulla helinä on varmasti vaikeaa yksinäisyytesi kanssa koska sinulla ei ole edes toivoa siitä että saisit tukea mieheltäsi koska sellaista ei ole. Mutta ei se helppoa ole tässäkään tilanteessa kun mies on, mutta se ei osaa välittää.
Ehkä silti... joku kaunis päivä...
Voimia sinulle helinä, kuten kaikille muillekin yksinäisille!
minä oisin ylpeä tuollaisesta kaverista joka on ollut nuin rohkea... pitäisi kunnioittaa ihmistä joka tekee tuollaisen päätöksen, eikä päädy siihen itselleen helpompaan ratkaisuun!!
Ole onnellinen päätöksestäsi, minä ainakin olen... ja sullakin tulee olemaan vielä mies joka sinusta välittää, aivan varmasti ;)!! kaverisi taitavat olla vain kateellisia... Älä välitä kavereittesi puheista, sitten kun sinulla on se oma maailman ihanin vauva joka ensi kertaa sanoo "äiti" ja rakastaa sinua eniten maailmassa ja näät kun se oppii kävelemään jne... niin kyllä kaverisi puheet muuttavat myös suuntaansa jos ei niin eivät tajua mitä menettävät...
Tsemppiä sinulle, sinä olet maailman paras äiti lapsellesi ja se on kaikkein tärkeintä =)
kiitos ihan älyttömästi kaikille! Jo muutama ymmärtäväinen ja iloinen lause antaa tukea ja uskoa tulevaisuudella. Olette ihania ihmisiä!
Tulipa mieleen, jos tämä myös lohduttaisi vähän. Et tullut toimeen lapsesi isän kanssa, niin varmasti kuitenkin on parempi että hän ei ole tiiviisti joka päivä mukana muistuttamassa siitä ettei ole kovin innoissaan lapsesta. Niitäkin tapauksia on että koitetaan vain olla yhdessä vaikka toinen ei olisikaan halunnut lasta, se on jotenkin kamalampaa (ainakin itselle olisi) kuin että odottaa lasta yksin. Ei ole aina toinen muistuttamassa siitä miten ei-toivottu lapsi hänelle on. Eihän yksin olokaan herkkua ole, jos tosiaankaan kukaan ei ole kiinnostunut raskaudestasi etkä tunne voivasi jutella kenellekään iloista ja suruista, joita raskaus ja lapsi tuo.
Mutta eikös tämä palsta ainakin ole sitä varten! Täältä varmasti löytyy aina joitakin jotka lukevat ja vastaavat, ja vaikka ei ihan konkreettista ihmistä vastaakaan, niin toisaalta taas pystyy vapaamminkin kertomaan asioistaan, mokaamisen kynnys on matalammalla kun voi kasvottomana keskustella. Kirjoittele edelleenkin tänne, et aivan yksin ole kuitenkaan!
Olet varmasti tehnyt täysin oikean päätöksen pitää lapsen. Mikään ei ole kallisarvoisempaa kuin lapsi. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja aurinkoisia päiviä elämään! :)