Kaikkeni olen koiralleni antanut ja nyt vaivun epätoivoon.
Koirulini on nytten 9kk eli uhmassa(seropi). Pennusta asti olemme käynneet koulutuksissa mutta mistään ei tule mitään. Ohjeita ja neuvoja tulee joka suunnasta ja kaikki mahdolliset koulutus tyylit ja remmit olemme nytten kokeilleet.
Paino on koiralla jo 30kg ja minulla vauva tulossa Toukokuussa.
Pelkkää vetämistä, haukkumista ja astumista koko tämmä meidän elämä. Sisällä ei mitään ongelmia mutta ulkona. Ennen tunnisti "Tänne" kutsun mutta nytten olemme jopa siinä menneet kymmenen askelta taaksepäin. Tänään se sitten karkasi metsässä ja rähisi puistossa taas ja repi hihnassa ja äänen käyttökin oli ihan tajutonta. Vaivun pian epätoivoon.
Olemme kokeilleet ns. pehmeitä koulutusmuotoja kuten myös kovempia otteita mutta mikään ei auta.
Varsinkin kun se astumis vaihe astuu päälle koiraani ei saa mitään kontaktia. Sillä menee kuulo,näkö ja aivot lukkoon.
Olisi niiiin ihanaa kun voisi nauttia ulkoilusta ja yhteisestä ajasta karvapalloni kanssa mutta hermot menee ennemmin.
Mieheni kanssa ei koiralla ole mitään ongelmaa ja he viettävät aikaa yhdessä noin 1h päivässä ja minä noin 15h.
Kiitos tuhannesti että sain asiasta tänne kertoa ja itku on todella lähellä.
Maanantaina tulee taas yksi ongelmakoirakouluttaja kylään antamaan ohjeita.
Minä niin haluan ja yritän ja toivon että osaisin kasvattaa koirastani peruskoulutetun. En IKINÄ olisi uskonut että koiran kouluttaminen on näin tuskan ja hien takana. Hihnan päässä se ongelma varmasti on mutta yritän kaikkeni että osaisin ja oppisin.
Kaikkeni olen siis antanut ja yrittänyt ja varmasti vielä jatkan mutta kun joku keksisi konstin mikä koiraani parhaiten tehoisi.
Hyvää kevään jatkoa teille muille koiraihmisille ja pidetään lippu korkealla. :-)
Koirulini on nytten 9kk eli uhmassa(seropi). Pennusta asti olemme käynneet koulutuksissa mutta mistään ei tule mitään. Ohjeita ja neuvoja tulee joka suunnasta ja kaikki mahdolliset koulutus tyylit ja remmit olemme nytten kokeilleet.
Paino on koiralla jo 30kg ja minulla vauva tulossa Toukokuussa.
Pelkkää vetämistä, haukkumista ja astumista koko tämmä meidän elämä. Sisällä ei mitään ongelmia mutta ulkona. Ennen tunnisti "Tänne" kutsun mutta nytten olemme jopa siinä menneet kymmenen askelta taaksepäin. Tänään se sitten karkasi metsässä ja rähisi puistossa taas ja repi hihnassa ja äänen käyttökin oli ihan tajutonta. Vaivun pian epätoivoon.
Olemme kokeilleet ns. pehmeitä koulutusmuotoja kuten myös kovempia otteita mutta mikään ei auta.
Varsinkin kun se astumis vaihe astuu päälle koiraani ei saa mitään kontaktia. Sillä menee kuulo,näkö ja aivot lukkoon.
Olisi niiiin ihanaa kun voisi nauttia ulkoilusta ja yhteisestä ajasta karvapalloni kanssa mutta hermot menee ennemmin.
Mieheni kanssa ei koiralla ole mitään ongelmaa ja he viettävät aikaa yhdessä noin 1h päivässä ja minä noin 15h.
Kiitos tuhannesti että sain asiasta tänne kertoa ja itku on todella lähellä.
Maanantaina tulee taas yksi ongelmakoirakouluttaja kylään antamaan ohjeita.
Minä niin haluan ja yritän ja toivon että osaisin kasvattaa koirastani peruskoulutetun. En IKINÄ olisi uskonut että koiran kouluttaminen on näin tuskan ja hien takana. Hihnan päässä se ongelma varmasti on mutta yritän kaikkeni että osaisin ja oppisin.
Kaikkeni olen siis antanut ja yrittänyt ja varmasti vielä jatkan mutta kun joku keksisi konstin mikä koiraani parhaiten tehoisi.
Hyvää kevään jatkoa teille muille koiraihmisille ja pidetään lippu korkealla. :-)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eli aika auttaa, teillä on nyt eka murkkuilu menossa. Mitään muuta et voi tehdä, kuin pitää tiukan linjan ja tiukat otteet ja purra hammasta. Kyllä se vielä kantaa hedelmää. Mutta jokaisen hidalgon pitää kokeilla rajojaan, jotkut tekee sen isommin, toiset vähäeleisemmin. Luonnonlaki. Eli jos teillä on selvät säännöt ja sävelet, niin mitään muuta et oikeastaan voi tehdä, kuin pitää niistä mustavalkoisesti kiinni. Kyllä ne korvat sieltä taas aukeaa - ei tuo ole ikuista. Mutta mitään ihmeparannustakaan siihen ei ole. Kakara tarvitsee myös tätä kauttaan kasvaakseen vahvaksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi joskus maailmassa. Voimia ja kärsivällisyyttä.
Valitse nyt se koulutusmetodi, jota aiot käyttää, eli älä sotke eri keinoja, mikäli tähän mennessä on kokeiltu sitä sun tätä. Ja sitä sitten noudatat orjallisesti vaikka tuntuukin, että homma on pers edellä puuhun menoa. Mustavalkoisuutta, oikeudenmukaisuutta ja pitkää pinnaa. Kyllä se murkku sillä rauhoittuu - kunnes tulee uuteen murkkuikään, mutta sitä ei etukäteen kannata murehtia.
Äläkä edes yritä opettaa mitään uutta, vaan tahkoatte niitä asioita, joita on opeteltu jo ennen kuin korvat lähti pelastusarmeijalle. Niitä, jotka koira jo osaa. Uuden opettelun aika on sitten myöhemmin.
Vauvan odotus on tehnyt sinustakin herkemmän, halusit tai et.
Koira todennäköisesti vaistoaa sen odotuksen vaikka uros onkin ja käyttää tilannettasi hyväkseen.
Ei ole minullakaan muuta neuvoa antaa kuin se, että jos se tosissaan alkaa dominoimaan sinua, on lauman toisen uroksen eli miehesi tehtävä siitä loppu kun olette kaikki 3 tilanteessa, jossa niin käy.
Tämä on tärkeää myös silloin kun vauva kotiutuu, koira on saatava hyväksymään se.
koiralle täytyy ottaa ehdottoman kovat otteet. Jos kovia otteita olet kokeillut niin sitten kovempia. Tännetuloa kannattaa jankkaa tyyliin "tänne" ja makkara, toisi usein, sisälläkin, pitkällä liinalla ulkona ja aina vain makkaraa. Niin siitä ei pitäisi ainakaan tulevaisuudessa tulla ongelmaa. Ja ulkona ehdoton "EI" jos käsky ei kuulu niin sitten pakko! Ja pakko on niin kova että se toimii. Poskivilloista kiinni ja kiepsaus selälleen ja koira saa nousta ainoastaan sinun luvalla. Ja kun olet raskaana, en tarkoita mitään muta painia koiran kanssa vaan kohotat koiraa takajaloilleen ja kevyesti kiepsautat tämän ilmassa maahan selälleen. Ja lisäät siihen tiukan "EI".
meidän tipsun kanssa kovat otteet vaan pahentaa tilannetta eli ei kannata kaikkien kanssa. meillä suuttumisesta seuraa loukkaantuminen ja siinä vaiheessa on enää turha luullakaan et herra suostuis yhteistyöhön. huutaminen myös saa sen vaan hämmentyyn ja huomio menee äänensävyyn.
tsemppiä.. päättäväisyyttä ja hyviä hermoja :)
tiedätkö mistä roduista se sinun kaverisi on tehty. Joskus siitä on apua sillätavoin kun osaa valita sen koulutus metodin joita puhdasrotuiset koirien omistajat omalla rodullaan käyttävät.
Hyvää jatkoa sinulle ja tulevalle vauvallesi
Sanoisin tuohon astumiseen vaan, että joillakin yksilöillä on "liiallinen" sukupuolivietti ja se monesti häiritsee niin kouluttamista kuin kaikkea muutakin koiran elämässä. Tähän auttaa nopeasti koiran kastrointi eli "pallit pois", ei enää niin paljon halua astua kaikkea kanasta tikapuihin, moni uros jopa hieman rauhoittuu eli ei rähjää toisille koirille niin paljoa ja karkailun halu pienenee. Nimimerkillä: kokemusta on! =)
Uros koiran liiallinen sukupuolivietti hankailoittaa sen kykyä keskittyä ja rauhoittua yms. Varsinkin tuossa "murkku" iässä.
Voin sanoa että tiedän tunteen mitä on kun yrittää opettaa murkkuikäistä urosta ja itse odottaa lasta. Muutenkin on pinna tiukalla ja jos koira ei tottele, siinä helposti palaa viimeisetkin pinnat. Silloin koiraa ei kannata kouluttaa, se ei tottele jos omistaja vaikuttaa turvattomalta, huutaa ja repii, ei osaa hillitä itseään, tämä kaikki johtuu omista hormooneista, mutta koira ei sitä ymmärrä eikä ole sitä ansainnut. En väitä että sinä tekisit näin, tämä oli vain esimerkki. =)
Sinun pitää tod.näk. aloittaa aivan alusta. Kyllä! Alusta, ja vain yhdellä ja ainoalla taktiikalla ja sen on toimittava. Itse en suosittele kovia otteita ellei koirasi osoita sinua kohtaan mitään agressiivisia merkkejä. Käsky palkkio ja jos koira ei tottele, otetaan uudestaan, ei kielletä, ei huudeta, vaan otetaan uudestaan ja palkitaan kunnolla kun koira onnistuu asiassaan. =) Tämä vaatii kärsivällisyyttä, mutta sillä päästään tuloksiin. Jos on huono päivä, koiraa ei kouluteta. Onnea yritykseen! =)
Moi
Mä suosittelen viemään koiran kastroitavaksi heti. Rauhoittuu ja se astuminen jää pois. Mulla on ollut kaksi kastroitua uros dobberia, joista toinen kastroitiin just noiden samojen ongelmien takia. Kyllä oli ihanaa kun parin kuukauden kuluttua vauvan tultua koira oli ihan erilainen. Sen oma persoona ei muuttunut, mutta se älytön vouhotus jäi pois.
Nyt jaksaa keskittyä koulutukseen.
Koira oli kastroitaessa 10 kk vanha.
Eläinlääkäri kastroi jo kolme kuukautta vanhojakin, tiedoksi muillekkin.
Kastroiminen vain ja ainoastaan koiran rauhoittamisen vuoksi on mielestäni kyseenalainen juttu. Ei nimittäin ainakaan meillä toiminut, vaikkakin pallit poistettiin ihan muusta syystä. Peke on kyseessä ja erittäin puolustustahtoinen sellainen. Mikäli mahdollista, tuo rähjäys ja levottomuus vain pahenivat ja koiran pää on silkkaa luuta. Vastaavaa kokemusta myös muista samankaltaisista tapauksista. Ei kannata siis tuon toimenpiteen suhteen ryhtyä liian toiveikkaaksi!
Kiitos tuhannesti kaikille teille jotka jaksoitte vastata minun kirjeeseen Kyllä tuntuu heti paremmalta kun sai kannustusta ja ymmärrystä. :-)
"Pallit" varmasti lähtevät mutta ei ehkä ihan vielä (tai sit jo huomenna,hi)
Ymmärrän hyvin .. meillä sama ongelma meidän pienen sekarotuisemme kanssa... sisällä se on niin enkeli kuin vain voi olla mutta kun astuu ovesta ulos alkaa se kauhea vetäminen ja koko ajan tarkastelu että jos jossain näkyisi jotain jolle vois haukkua...
Koira on kohta jo 2 eikä tunnu oppivan vaikka on käytetty minkälaista konstia... Ennen leikkausta sanottiiin että se rauhottuu,mutta tuntuu että leikkaus vain pahenti asiaa...Silti se on meille kaikki kaikessa, vaikka ulkona vihaisia katseita tuleekin.
Heips!Nyt päätät millä tyylillä jatkat koulutusta ja sen jälkeen AINA samalla tavalla. Jos valitset tiukan linjan niin sen jälkeen teosta aina sama seuraus koiralle. Murisee toisille koirille = "puhuttelu" poskivilloista ja jos ei mene perille niin pyöräytä ympäri jne. Kyllä se siitä alkaa suttaantua. Pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä vaaditaan. Kastrointi voisi auttaa asiaa!=) Loistava ongelmakoira kouluttaja Pertti Vilander, Järvenpäässä. Ota yhteyttä jos muu ei auta.