masennus lähtee työllä

Ei tuo ole niin yksiselitteistä. Jos sulla on soturin luonne ni hyvä, ihan kaikilla ei ole. Joillekin saattaa se tekeminen auttaa, joillekin lääkkeet tai terapia. Se on yksilöllistä. Ja silloin kun masentunut ei jaksa töitä tehdä ni onhan sen parempi hoitaa ni saattaa taas tulla työkykyiseksi. Vai olisko sun mielestä parempi että jäisi makaamaan loppuelämäksi?

Entä jos yritti ja yritti pinnistellä ja selvitä viimeiseen asti työelämässä. Sitten tuli seinä vastaan. Yöunet katosivat ja ennen töitä itketti ja töiden jälkeen vielä enemmän. Joutui sairaslomalle ja ei olekkaan enää työtä mihin palata? Jos haluaisi takaisin töihin ja tekemään sitä mitä osaa, mutta sinua ei enää kelpuuteta, koska olet masentunut surkea pökäle. Päivästä toiseen odottaa että tilanne muuttuisi, mutta ei muutu.

mikäs sua tänään vaivaa? herkkyyden taso ihmisillä vaihtelee, eikä herkempää ihmistä saa syyllistää siitä että on vähemmän herkkä. samoin kuin ei esim voimallisesti heikompaa ihmistä saa syyllistää siitä kun ei pääse yhtä vahvoihin tuloksiin kuin joku himo bodaaja.

koen ihmiset työ ympäristössä vittumaisiksi, ikäänkuin tilanne jossa olin koulukiusattu jatkuisi edelleen koska asiaa ei ole koskaan korjattu. en en alistu.

Masennus vie kaikki voimat joten työn tulisi olla kevyttä.
Ja palkka sellainen että tulee toimeen, muutoin voi masentua entisestään enemmän.

Henkiseen uupumukseen auttaa ruumiin rasittaminen.

Minusta aina ei jaksa, eikä tarvikaan jaksaa. On hyvä höllätä välillä. Toki jos se johtaa toimettomana makaamiseen ja jos ei siitä nauti, niin pitää pistää hihat heilumaan. Elämän ilon synnyttäminen on taito, jota voi kehittää ja oppia. Jos todellinen ilo tulee ihmisen sisimmästä, niin se ei ole keltään muultakaan pois. Siiksi todellista iloa pitäisikin tavoitella ja etsiä. Paljon voi saada aikaan jos yrittää...

Sääli on sairautta sanotaan. ja aika tottakin se on. kuka haluaisi muka tulla säälityksi? voi voi kun sinulla on vaikeaa ja plää plää. ei sellaista kukaan halua. se mitä halutaan masentuneina on se kun joku sanoo että mars hommiin, pystyt siihen. ei tässä maailmassa asiat parane ellei tee. ja turha tulla sanomaan että jos itse olisit masentunut niin tietäisit. olen käynyt pohjalla monet kerrat ja koskaan lääkkeet tai terapia ei ole auttanut. raaka asenne itseään kohtaan on auttanut. päättänyt vain tehdä.

Opiskelulla ja osa-aika työllä.

Olen ikuinen opiskelija, vuodesta 1987.Vanhat farkut ja minimalistinen tyyli.

Entä jos pitkittynyt ahdistus laukaisee pahan unettomuuden ja on sitten fyysisesti uupunut ja työkyvytön? Tai entä jos stressi pitkittyy ja johtaa psykoosin puhkeamiseen?

Et tiedä mitä puhut. Itse vedin pitkittyneen työstressin/muun elämän stressin ja unettomuuden takia itseni tilaan jossa tunsin oloni Alzheimer tai dementiapotilaaksi. Lopulta kiikuttiin psykoosin rajamailla vakavassa masennuksessa. En halunnut lopettaa työn tekoa tai itseni rutistamista tekemään juttuja joten vedin itseni heikkoon happeen. Kun palaa kunnolla loppuun siitä on leikki kaukana ja kroppa sekaisin. Väsyneenä ja kierroksilla samaan aikaan. Palautuminen on hidasta vaikka kuinka haluaisi takaisin töihin. Joten painu hiiteen teorioidesi kanssa.

T.Työtä kohdin, vielä joskus, mutta hiljalleen kuntoutuen.