eli tunnistetaas sitten.
Varsinaista asiaa ei tähän kannata kirjata, mutta tuon asian synnyttämää tunnetta tavoittelen. Ja tänne siksi, että tuntuu lohdulliselta, ettei tuuminta jää vain oman päiväkirjan lehdille yksinäisenä vaeltelemaan.
Ensin tunsin oloni epävarmaksi. On inhottavaa, ettei voi / uskalla ilmaista tuotakaan tunnetta keskustelukumppanille, vaan on pidettävä kaikki voimavarat keskitettyinä siihen, ettei tunne näy kasvoilta ja kuulu äänestä. (Tosin, huonosti taisin siinä onnistua.) Miksi tunne ylipäätään piti piilottaa?
Sitten tulin kai surulliseksi. Mitä pidemmälle keskustelu eteni, sen kirvelevämmäksi olo kävi. Ja oliko se myös pettyneisyyttä? Ikävää? Epäonnistumisen tunnetta? Varmaan kaikkea tuota. Pohjimmainen tunne oli kuitenkin suru.
Tunteet eivät ole pysyviä. Ne menevät ohi. Niillä on tarkoitus ja tehtävä. Ne pitää ottaa vastaan sellaisina kuin ne tulevat.
Huominen on varmasti taas valoisampi.
Varsinaista asiaa ei tähän kannata kirjata, mutta tuon asian synnyttämää tunnetta tavoittelen. Ja tänne siksi, että tuntuu lohdulliselta, ettei tuuminta jää vain oman päiväkirjan lehdille yksinäisenä vaeltelemaan.
Ensin tunsin oloni epävarmaksi. On inhottavaa, ettei voi / uskalla ilmaista tuotakaan tunnetta keskustelukumppanille, vaan on pidettävä kaikki voimavarat keskitettyinä siihen, ettei tunne näy kasvoilta ja kuulu äänestä. (Tosin, huonosti taisin siinä onnistua.) Miksi tunne ylipäätään piti piilottaa?
Sitten tulin kai surulliseksi. Mitä pidemmälle keskustelu eteni, sen kirvelevämmäksi olo kävi. Ja oliko se myös pettyneisyyttä? Ikävää? Epäonnistumisen tunnetta? Varmaan kaikkea tuota. Pohjimmainen tunne oli kuitenkin suru.
Tunteet eivät ole pysyviä. Ne menevät ohi. Niillä on tarkoitus ja tehtävä. Ne pitää ottaa vastaan sellaisina kuin ne tulevat.
Huominen on varmasti taas valoisampi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.