Tätäkö elämäni siis on? Köyhyyttä, halveksuntaa ja yksinäisyyttä? Lapsesta lähtien minua on kiusattu, lapsesta lähtien olen ollut köyhä. Kaverit? Ei ole.. ehkä niitä, joita tervehdin jos satumme huomaamaan. Selkäänpuukottajia...
Syy, miksi avaudun nimettömänä, on tuleva koitos.. armeija. Pelkään pahasti, että napsahdan, pelkään sitä todella paljon.. mitä sitten, jos käyn jonkun kimppuun ja vahingoitan häntä pahemminkin? Joudun vastuuseen, tottakai.. miksi helvetti minun edes pitäisi puolustaa jotain niin surkeasti kehittynyttä maata, kuin Suomi? Tavallisten duunareitten viimeisetkin rahat viedään johonkin saatanan kehitysmaahan! On meillä täälläkin ongelmamme!
Mitä tehdä? Jos olisin kristitty, uskoisin että kuoleman jälkeen on jotain kaunista. Mutta kun en usko, minkälainen Jumala sallisi kaiken tämän?
Jatkaakko taistelua, jonka kuitenkin tulen häviämään, vai luovuttaakko ja päästä paljon vähemmällä? Kyllä, puhun elämäni päättämisestä.. avunhuuto? Kenties.. kysyn vain jos joku olisi samalla aaltopituudella. Lääkäriin en mene, en luota heihin pätkääkään... enkä psykiatrille/psykologille, en todellakaan luota ihmiseen niin paljoa, että voisin avautua heille.
Esiriippuni laskeutuu, le grande finale?
Syy, miksi avaudun nimettömänä, on tuleva koitos.. armeija. Pelkään pahasti, että napsahdan, pelkään sitä todella paljon.. mitä sitten, jos käyn jonkun kimppuun ja vahingoitan häntä pahemminkin? Joudun vastuuseen, tottakai.. miksi helvetti minun edes pitäisi puolustaa jotain niin surkeasti kehittynyttä maata, kuin Suomi? Tavallisten duunareitten viimeisetkin rahat viedään johonkin saatanan kehitysmaahan! On meillä täälläkin ongelmamme!
Mitä tehdä? Jos olisin kristitty, uskoisin että kuoleman jälkeen on jotain kaunista. Mutta kun en usko, minkälainen Jumala sallisi kaiken tämän?
Jatkaakko taistelua, jonka kuitenkin tulen häviämään, vai luovuttaakko ja päästä paljon vähemmällä? Kyllä, puhun elämäni päättämisestä.. avunhuuto? Kenties.. kysyn vain jos joku olisi samalla aaltopituudella. Lääkäriin en mene, en luota heihin pätkääkään... enkä psykiatrille/psykologille, en todellakaan luota ihmiseen niin paljoa, että voisin avautua heille.
Esiriippuni laskeutuu, le grande finale?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sulla on siellä lääkärintarkastus, jossa voit ongelmasi kertoa. Ei sitä tartte pelätä, et ole ainut.
Vaikeahan se on puhua tuntemattomille, mutta se kuitenkin helpottaa, vaikkei uskokkaan, että he voisivat auttaa.
Voit hakea lykkaytystä tai et mene sinne koskaan. Moni muukin on ollut armeijan käymättä, ei se niin kauheaa ole.
toivoo sh
On sun apua kuitenkin haettava, ei itsemurha ole mikään ratkaisu.
Minkä ihmeen takia edes oet tuossa kuosissa johonkin inttiin menossa? Tunnetko sosiaalista painetta esimerkiksi vanhempiesi taholta? Etkö tosiaan voi kennellekään puhua rehellisesti ajatuksistasi?
Mun mielestäni sun ei pitäisi mennä sinne inttiin. Intissä meno on melkein yhtä lapsellista kuin koulussakin, ja helposti sielläkin joutuu kiusatuksi, jos käyttäytyy poikkeavasti.
ja kerrot miltä tuntuu, niin lykkäystä välittömästi tulee heti se vuosi ja jos jatkossa tuntemukset samanlaisia niin ei sinne todella tarvitse mennä.
Kirjoitan siinä mielessä kokemuksesta, koska pojallani sama tilanne, nyt menossa toisen kerran vuoden lykkäys.
Tsemppiä sinulle.
Jos uskaltautuisit lääkäriin ja kertoisit peloistasi, että pelkäät vahingoittavasti jotain, pelkäät, että päässäsi vain naksahtaa sekä kerrot kouluajoistasi ym. niin uskoisin, että saisit vaputuksen armeijasta tai ainakin alkuun lykkäystä.
Jos lääkäriin meno ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta niin entäpä siviilipalvelus?