Vaihdevuodet jo kolkuttelee, mutta en voi olle edelleenkään haaveilematta vielä vauvasta!
Yksi kohta murrosikäinen lapsi on. Toinen kuoli kohtuun 6 vuotta sitten raskauden puolivälissä. Ensimmäinen raskaus oli clomifeeniraskaus, toinen luomuylläri.
Tuosta toisesta yllätysraskaudesta jäi vauvakuume päälle. Jotenkin ajattelin, että vielä sen elävänkin lapsen synnytän... Vuoden on kuluneet, raskaustoiveet olen jo järjen tasolla sammuttanut, mutta tunteen tasolla edelleen haaveilen vauvasta.
Tiedän, että olen jo ikivanha, vaikkakaan en koe itseäni 42-vuotiaaksi; ehkä en vaan älyä vanhenemistani, koska en liene ainakaan viisastunut.
Mutta onko teitä muita vanhoja vauvahaaveilijoita???
Yksi kohta murrosikäinen lapsi on. Toinen kuoli kohtuun 6 vuotta sitten raskauden puolivälissä. Ensimmäinen raskaus oli clomifeeniraskaus, toinen luomuylläri.
Tuosta toisesta yllätysraskaudesta jäi vauvakuume päälle. Jotenkin ajattelin, että vielä sen elävänkin lapsen synnytän... Vuoden on kuluneet, raskaustoiveet olen jo järjen tasolla sammuttanut, mutta tunteen tasolla edelleen haaveilen vauvasta.
Tiedän, että olen jo ikivanha, vaikkakaan en koe itseäni 42-vuotiaaksi; ehkä en vaan älyä vanhenemistani, koska en liene ainakaan viisastunut.
Mutta onko teitä muita vanhoja vauvahaaveilijoita???
Vastaukset 8
Vanhimmat
saanut esikoisensa sinun ikäisenä, ja vielä toinen tuli sen jälkeen! Anna mennä , beibe...
Äitini sai pikkuveljeni ollessaan 44-vuotta ja hyvin on kaikki mennyt. On siinä ystäväpiiri nuorentunut ja niin on kyllä itse äitikin. Itse olin 17 pikkuveljen syntyessä ja onnellisena pääsin auttelemaan pikkuisen hoidossa:) Tsemppiä!
Jos itsestä tuntuu siltä että jaksaa, niin rohkeasti yrittämään. On sitä paljon vanhempiakin äideiksi tullut...
Itsekin mietin jotta vieläkö sitä uskaltaa ja jaksaa ja päädyimme avopuolisoni kanssa siihen, että yriteään. Edellisestä liitosta minulla on 10v poika, jonka ikävä kyllä jouduin yksin kasvattamaan monien surullisten asioiden johdosta. Tämä myös hieman minua mietitytti.
No nyt tilanne on se, että vauvaa yritellään ja kuukautiseni ovatkin jo hieman jäljessä ja muitakin raskauden oireita on, testin ajattelin tehdä sunnuntaina jolloin kp34/28-31.
Siitä vaan rohkeasti toiveita täyttämään jos luoja vielä sen onnen suo.
Minä sain viidennen lapseni 42-vuotiaana. Lapsi on nyt 2-vuotias, ja oikeasti, tämä on melkein yhtä juhlaa. Raskaus sujui hyvin, sektio (perätilan takia) onnistui hyvin, siitä toipuminen meni hienosti ja vauva-ajan koliikkeineen jaksoin loistavasti. En ihan ymmärrä puheita, ettei "vanha" äiti jaksaisi pikkulapsen kanssa. Tai murrosikäisen. Miksei sitä nyt omaa lastaan jaksaisi, jaksavathan monet työssään vieraittenkin lasten kanssa olla. Suosittelen lämpimästi, mutta sen saat varmasti vielä jostain kuulla, miten lapsesi tulee kärsimään vanhoista vanhemmista...Mutta anna mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Muuten, minäkään en älynnyt, että olen vanha synnyttäjä ja pikkulapsen äiti, ennen kuin lueskelin näitä keskustelupalstoja.
mun mielestä et ole vielä vanha =)
yrittämään vain! ei se raskaus ikää katso!
(mun mielipide)
tsemppiä sinulle! kyl sä onnistut!!
Mekin yritetään lasta,olen 36 ja kaksi lasta,12-15vuotiaat.Tuntuu et nyt olis se kypsä aika tulla jälleen raskaaksi.Ei tässä mitään vanhoja olla..
Kiitos lämpimästi kaikille tsemppaajille!!!
Ongelma on siinä, että sitä kaivattua raskautta ei kuulu, vaikka yritetty on...
Mutta elättelen silti vielä toivoa!!