en ole ehtinyt palstalla käymään ja kun nyt luin joitakin ketjuja, niin totesin ettenpä ole tainnut kovin paljoa menettää!
Nyt kävin kakkossivulle kirjoittamassa Anna Emilialle vastauksen hänen 28.2. kirjoitukseensa.
Varoituksen sana muille lukijoille!
Jos 60 vuotta sitten tapahtuneet asiat eivät kiinnosta niin älkää menkö lukemaan tekstiäni! Kirjoitus on sitäpaitsi aika pitkä ja joku aikaisemmin näkyi toivoneen "ei pitkiä kirjoituksia".
Joten lienee paikallaan tämä varoitus, vai mitä.
Minun puutteekseni luettakoon etten osaa tiivistää sanomaani lyhyeen muotoon. Kullakin on omat vikansa ja tässä tunnustan yhden omistani!
Nyt kävin kakkossivulle kirjoittamassa Anna Emilialle vastauksen hänen 28.2. kirjoitukseensa.
Varoituksen sana muille lukijoille!
Jos 60 vuotta sitten tapahtuneet asiat eivät kiinnosta niin älkää menkö lukemaan tekstiäni! Kirjoitus on sitäpaitsi aika pitkä ja joku aikaisemmin näkyi toivoneen "ei pitkiä kirjoituksia".
Joten lienee paikallaan tämä varoitus, vai mitä.
Minun puutteekseni luettakoon etten osaa tiivistää sanomaani lyhyeen muotoon. Kullakin on omat vikansa ja tässä tunnustan yhden omistani!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kyllä 60 vuotta sitten tapahtuneet asiat ovat mielenkiintoisia. Moni meistä muistelee mennyttä.
Hauskempaa niitä on lukea kuin sanomia, joissa väitellään siitä, tekikö seriffi oikein vai väärin, tai keskustelua keskustelusta.
on mielestäni mukavampia lukea,kuin lyhyet tokaisut.
On kuin lukisi kirjettä joltakin ja siinä on jotakin sisältöä.
Näin sitä eritavoin asiaa ajattelemme.
Kirjoitellaan pitkiä tarinoita,kuka ei jaksa lukea ,hyppää yli;)))
Minä olen samaa mieltä,lyhyesti ei asiat selkiinny ja vanhoista,eli historiastakin pidän,aion lukea juttusi.
Nämä Huhtiniemen teloitukset ovat aina kiinnostaneet minua. Niistä on kuiskailtu yhtä
sun toista vuosien saatossa.
Päätoimittaja Arponen on asiaa penkonut jo pitkään.
Toivottavasti saamme pian tietoa pelkkien huhujen
sijasta sillä asiaahan on alettu nyt tutkia
perusteellisesti.
Valitettavasti moni asioita tuntenut on siirtynyt
jo ajasta ikuisuuteen.
Niissä taitoissa ei ollut voittajia eikä häviäjiä. Molemmat menettivät ja paljon ihmisiä.
Aika vaan on sellainen että huhtiniemeläiset tuodaan päivänvaloon mutta toiset saavat levätä rauhassa elon taistelut taistelleina.
Jotakin etsittyä Huhtiniemessä voi olla, mutta tuskin siinä määrin kuin väitetään.
Mahdolliset löydökset ja niiden tunnistaminen tuskin ovat kovin toivottavia vainajien omaistenkaan kannalta. Ei niistä juuri mainetta asianomaisille tule.
Ihmetellään miksi Arponen ei tutki kasarmialueen reunalla olevaa hautausmaata? Siellä on jo muistomerkitkin paikallaan - kovin oli varhaisia vuosilukuja niissä merkeissä jotka näkyivät.
Tuli liikuttua Lappeenrannassa pari vuotta sitten.
Sieltä saisi fakta tietoa eikä turpakäräjillä puhuttua mutu tietoa.
Keskustelun kannalta katsottuna varmastikin hyvä aihe.
Vaika minulle ei traumoja oman käsitykseni mukaan sodasta jäänytkään, mutta sen verran niitä kai on jäänyt kuitenkin kun kauhistuttaa lukea kaikkea mikä johtuu sodasta ja tappamisesta.
Olen siitäkin jo ihmeissäni kun telkusta näytetyt sodan raakuudet tuolta maailmalta kovasti tuntuvat kiinnostavan katsojia, ja niitähän tulee päivittäin. Asiaa sitten vatvotaan puoleen ja toiseen.
Minä en pysty, en katsomaan noita kuvauksia enkä lukemaan sotakirjallisuutta.
Taidan olla jotenkin vastarannan kiiski, mutta en tajua , miksi viihdepalstoilla pitäisi keskustella sodasta ja julmuuksista.
Anteeksi kun taas esitin vastaanhangoittelevn mielipiteeni, mutta en millään osaa kirjoittaa muuten kuin mitä sisimmässäni tunnen.
Mutta kai sheriffi jonkun toivomuksesta kiidättää tämänkin sepustuksen roskikseen.
olen fiiulin kanssa samanlainen,En millään jaksa innostua tai katsella noita sota juttuja.Talvisodasta en muista mitään mutta jatkosota on mielessäni ja se jätti traumoja kyllä minullekin.Elettävä vain on päivä kerrallaan.
Oikein hyvin jaksoin lukea pitkähkön kirjoituksesi. Siinä olikin melkein kaikki mikä asiasta tiedetään ennen kunnes tutkitaan lisää.
Muistatteko kouluaikanne historianopetusta.Kivikaudessa ym.viivyttiin vaikka kuinka ja kauan mutta toista maailmansotaa eiehditty koskaan käsittelemään.Muutenkin olivat aikuiset kovin vaitonaisia sodasta kertomaan.Kyllä nämä asiat kiinnostaa.Haluaisi monesta asiasta tietää mikä on totuus.Totuuskin on aina sellainen mistä päin sitä katsoo.Olimmeko Saksan liittolaisia vai kävimmekö omaa erillissotaamme?Kuinka pitkälle suomalaiset kannattivat Hitlerin näkemyksiä?
Ei tämä minun mielestäni mikään viihdepalsta ole.Ne ovat erikseen.
No, ei ole ihme miksi minua niin morkataan jos tämä ei olekaan viihdepalsta,
Olen liian vanha kai ymmärtämään missä mennään, luulin nimittäin keskustelu ja historia palstojen olevan jossain muualla.
No jopas jotakin....
oli leikattu kymmenen lehteä pois. Leikkausjälkiä katsellessani mieleeni tuli, että ehkä niillä sivuilla oli ollut kiistanalaista asiaa. Koska tällainen aina herättää uteliaisuuteni, kiinnostuin myöhemmin lukemaan poliittishistoriallisista erimielisyyksistä.
Historian koulukirja oli Juva -Merikoski-Salmela: Isänmaan historia, neljäs uusittu painos, v.1944. Vasta paljon myöhemmin huomasin, että kaipa pois leikatut sivut ovat olleet kirjaa tehdessä tapahtunut virhe ja vain ylimääräiset on leikattu, - ainakin sivunumeroiden perusteella kirjassa on kaikki lehdet tallessa.:D
Selaisin äsken sitä kirjaa hiukan ja kyllä sinne pienen kirjan sivuille on mahdutettu esihistoriallisista ajoista viime sotiin asti kohokohtia menneistä vaiheista, mielestäni hyvin kiinnostavalla tavalla.
että en olekaan varma, onko kirja omani vai vanhempien veljieni. Historianopetus alkoi kolmannella luokalla ja vuosi oli silloin 1956.
Olen lukenut tuota kirjaa aika paljon - ja kun se on ollut minulla niin minunhan se on,
-- kunhan vain en puhu siitä sukulaisille mitään.
palstakirjoittelu on, paljon parempaa viihdettä kuin moni muu "viihde"!
Viihdettäkin kun on niin kovin monenlaista. Täälläkin. Minä tykkään enemmän sellaisesta "asiaviihteestä" ja mieluummin kirjoittelen sellaisiin aloituksiin. Joku toinen "paremmalla" mielikuvituksella varustettu taas kirjoittaa "fantasiaa", se hänelle sallittakoon. Hauskoja nekin on lukea, vaikka oma taito ei riittäisi sellaiseen osallistuakaan. Ja sitten on se "huulenheitto" osasto, joka näyttää aika monia viihdyttävän.
Minusta on oikein hyvä, että näitä kaikkia osioita löytyy täältä 60 palstalta. En minä jaksaisi monella palstalla "seilailla" kun välillä ei edes tännekään ehdi.
Jokainen siis valitkoon edelleenkin sen mikä itseään miellyttää. Ohittaa sen mikä ei viihdytä. Eikö?
Tuolla aikaisemmassa viestissä mainitsit jotain sotauutisten ja -elokuvien katselusta ja kommentoinnista niistä. En minäkään katsele sotaleffoja, en ole erityisen kiinnostunut katselemaan sotauutisia ja yleensäkään väkivaltaa sisältäviä ohjelmia. Kertaalleen katson uutiset vaikka olisi sotakuviakin mukana. Ja vain yleissivistyksen vuoksi. Jos samoja tulee uudelleen, käännän silmäni pois ja teen muuta. Ns. ajanhermolla kuitenkin yritän pysytellä vielä, vaikka se kovin masentavana näyttäytyy.
Poikkea toki aloittamissani "ketjuissa" jatkossakin. Minä arvostan jokaisen kirjoitusta, enkä ole koskaan kokenut sinua mitenkään "vastarannan kiiskinä". Erilainen näkemys on aina "keiton suolaa", ei kukaan jaksaisi pelkkiä joojoomiehiä/naisia! Äkkiä siinä keskustelun aiheet loppuisivat. Asioista voi olla erimieltä, ei se riitaa ole henkilöiden välillä. Se pitäisi ymmärtää.
runsaalle 40:lle jotka olette käyneet kirjoitukseni lukemassa kakkossivulta (varoituksistani huolimatta) vaikka otsikko on harhaanjohtavasti "mikä on mieleistä" ja teksti käsittelee teloituksia! Ristiriitainen yhdistelmä - takuulla ei kenenkään mieleistä, siis teloitukset olleet, mutta sellaista sattuu täällä kun versot rönsyilevät!
Mutta olemassa olevaa historiaa ja kun tietää menneisyydestä voi paremmin ymmärtää nykypäivää ja tulevaisuutta. Tämä nykyinenkin kiista, jossa "verissä päin" kiistellään siitä oltiinko S:n liittolaisia vai erillissodassa, olisi jo aika lopettaa kokonaan. Tulisi asettaa silloinen Suomen tilanne suurempaan kokonaisuuteen, maailmanpoliittiseen yhteyteen. Ja huomata, että tietysti tehtiin virheitä ja väärinarviointeja niin diplomaattisella tasolla kuin sodanjohdossakin. Usein puutteellisella tiedolla jouduttiin päätöksiä tekemään, mutta ratkaisuja oli tehtävä. Ja kyllä niissä aina pyrittiin kansakunnan parhaaseen, en mitenkään jaksa uskoa muuta. Tehdyistä virheistä tulee ottaa oppia, ja tehdä uusi ratkaisu. Ja kyllä minä olen sitä mieltä, että saavutimme torjuntavoiton.
Sodanlopputulos oli hyvin kelvollinen. Jos se meille suomalaisille oli mieluummin erillissota, niin - so what - mitä sillä on kenellekään vahinkoa mitä sanaa me käytämme!!! Kyllä jokaisen sukupolven olisi syytä tuntea tämäkin menneisyytemme ja ymmärtää myös.
Yhteistyöllä silloin pelastettiin Suomen itsenäisyys, yhteistyöllä rakennettiin myöhemmin maasta "hyvinvointivaltio". Tätä yhteistyötä tarvittaisiin jälleen tämän ajan itsekkyyden sijaan. Olemme kovaa vauhtia menossa väärään suuntaan, sadan vuoden takaisiin aikoihin! Tai vieläkin pahempiin.
on asetettu suurempaan kokonaisuuteen jo monissa keskusteluissa. Tänne Suomi24/ 60 -palstalle se kuuluu siinä kuin muuallekin.
Siinä tapauksesssa että arvostamme itseämme, ja jos arvostamme tasa-arvoa ja sananvapautta, pitäisi menneisyyden möhläykset tuoda esille ja keskustella niistä. Kenties ne sen jälkeen voi pistää sivummalle.
Ja vaikka ei vaatisikaan virheettömyyttä herroilta sen enempää kuin narreiltakaan, niin virheiden myöntämistä on luonnollista odottaa suurten menetysten jälkeen – ja nimenomaan niiltä, jotka niitä ovat tehneet!
Uskoisin että se taho, joka teki päätökset, on katsonut ennen muuta omiensa edut. Kansakunnan parasta? Tuskinpa siellä on koko kansakunnan etuja ajateltu.
On sillä väliä käytämmekö erillissota- nimitystä vai myönnämmekö sopimukset Saksan kanssa jne. Onhan niillä on vaikutuksensa ja seurauksensa. En ole politiikko, mutta naapurivaltioiden kanssa on kai tärkeä tulla toimeen. Voin tietysti olla väärässäkin.
Missä on kirjoituksesi tapahtumista 60 vuotta sitten. Minua ne kiinnostavat. terveisin Pirkko35
tiedoksesi, että alku löytyy varmaankin klikkaamalla seuraava palkkia kahdesti eli kolmannelta sivulta otsikon "Mistä olet syntyisin" ja jatkoa toiselta sivulta otsikolla " Mikä on mieleistä". Kun kerroit, että kiinnostaa, toivottavasti löydät!
Minäkin ihmettelin mistä sen pitkän jutun löytäisin?
Ei kai näitä asioita tutkita ja kirjoiteta jo kuolleita ihmisiä syyttäen kait paremminkin oppien parempaan yhteiseloon.Mutta eipä taida ihminen paremmaksi muuttua.Kuitenkin nämä sodan aikaiset asiat ovat vaikuttaneet meidän itsekunkin elämään olimmepa silloin jo olemassa tai vasta unelmissa.
Luullakseni löytyy viestistä jonka Anna Emilia on avannut : mikä on mieleistä,
Tai jotenkin sinnepäin
Löysin viimein kirjoituksesi.Ehkä kaivaukset paljastavat jotakin. Sodan laki on kova ja vaatii ehdotonta tottelevaisuutta.Ei enää koskaan sotaa!
lauseesi toivomukseen yhtyen. Toivottavasti ei koskaan enää. Kunpa Luoja antaisi maailman johtajille viisautta ja ymmärrystä sekä poistaisi ylenmääräisen itsekkyyden ja vallanhalun.
Tuossa aikaisemmin mainitsit kouluajan historianopetuksesta. Jäin oikein muistelemaan asiaa. Harmikseni minulla ei ole enää tallessa (lukemattomista muutoista johtuen) sen aikaisia oppikirjoja. Anna Emilialla on ollut siinä suhteessa "parempi tuuri", onnittelut siitä hänelle. Vaan kyllä minullakin on sellainen muistikuva, että huomattavasti käytettiin aikaa kivi-, rauta- ja pronssikauteen, Amerikan historiaan ja sisällissotaan sekä Ruotsinvallan aikaan. Ranskassa taidettiin viipyä jonkin verran, mutta muu Eurooppa, Japani, Kiina käsiteltiin pikavauhtia ja toisen maailmansodan käsittelystä ei muistiini ole jäänyt mitään.