Mulla on sellanen aika iso ongelma, mistä kukaa ei varmaa oo koskaa kuullukkaa... Eli seurustelen ja asun avomieheni kanssa saman katon alla. Meillä on kaikin puolin ihanaa yhdessä. Mutta... Elämääni astui noin puoli vuotta sitten mies joka käänsi pääni aivan pyörälle... olemme päivittäin kanssakäymisessä. Aluksi tuntui että se on ihan kaveri pohjalta olva juttu, mutta pikkuhiljaa mukaan on astuneet tunteetkin. Mä en tiedä yhtään että miten tässä asiassa etenisi... Mulla on hyvä avomies ja meillä on kivaa yhdessä, mutta ajattelen tätä toista koko ajan ja hän on aivan erilainen kuin avomieheni joka suhteessa. Pitäisikö kylmästi katkaista välit tähän nettituttuun vai miten te tekisitte mun asemassa...
Kiitos etukätee.
Kiitos etukätee.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voisin sanoa että elän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä.. eikä kukaan tunnu osaavan auttaa :0(. Seurustelen ja asun avomieheni kanssa yhdessä myös. Kaikki on ok ja meillä on ollut ihanaa yhdessä. Ei suurempia riitoja ja jos riitoja on ollut niistä on selvitty. Mutta... tapasin exäni uudelleen n. kk sitten. kaikki muuttu. Nyt en voi mitään muuta tehdä kuin ajatella häntä ja meillä on tunteita toisiamme kohtaan. Hän onm yös täysin erilainen kuin nykyiseni. En koskaan oikeastaan päässyt irti meidän erosta ja jossain määrin kaipasinkin häntä. Nykyiseni sa minut unohtamaan hänet.Mutta nyt hän on taas elämässäni...Avomieheni kanssa ei ole mitään ongelmia ja kaikki on mukavaa. Mutta mitä tehdä näille tunteilleen?? Ehkä meidän pitäisi unohtaa nämä toiset miehet ja keskittyä siihen mitä meillä on.. Tsemppiä sinulle!
Aivan ihanan helpottavaa kuulla, että sulla on myös samankaltainen tilanne. Ja varmasti mekään ei olla ainoita ihmisiä jotka painitaan tälläisten asioiden kanssa. Koitetaan saada järkeä päähän, että tekisimme oikeat rarkaisut. Ja niinhän se taitaa olla niinkuin sanoit, että unohdetaan nämä toiset miehet ja jatketaan elämää kuin ennenkin. Onnea myös sulle :) Kyllä asiat selkenee. Muistetaan että vain luuserit luovuttaa :D
Onko sulla mailia...olis kiva joskus muutenkin vauhtaa ajatuksia ja kysellä kuulumisia.
Mulla on kans samanlainen tilanne.. Onneksi on muitakin.. Paitsi, että ihastuksen kohteeni on avomieheni pomo!! Kinkkinen tilanne.. Rakastan miestäni aivan yli kaiken ja meillä menee tosi hyvin joka tasolla.. Mutta.. Tää mun miehen pomo on enemmänkin kaveri, kun pomo molemmille meille. Se on 10 vuotta vanhempi, kun minä se on naimisissa ja liitossa vielä kaks ihanaa lasta.. Lisäksi olen jonkin asteen ystävä hänen vaimolleen.. Mulla on kauhee olo.. Oon myöntäny tälle ihmiselle, et mulla on jonkinlaisia tunteita sitä kohtaan ja se myöns saman mulle. Kuitenkaan en ikinä halua pettää miestäni ja luulisin, että haluan tätä "pomoa" vain fyysisesti.. Sanoinkin hänelle, että kaikki on vaan tyhmää ihastusta joka menee ohi.. Sitä odotellessa oon yrittäny vältellä tätä pariskuntaa parhaani mukaan...
Musta tuntuu, että tiedän tarkalleen mistä puhut. Silti en ole itse koskaan kokenut vastaavaa. Musta tuntuu, että saatan tietää myös vastauksen tohon, mutta kuka mun mielipidettä arvostais?
On varmaan lähes mahdotonta elää parisuhde läpi, niin ettei ihastuisi johonkuhun muuhun. Tällaiset tilanteet on vain kestettävä ja jokainen tekee sen omalla tavallaan. Ehkä paras tapa ei ole katkaista suhteita tähän ihastukseen, mutta sekin on parempi, kun pettää omaa miestään. Sinulle tilanne voi olla vielä helppo; sanoithan että sinulla menee hyvin miehesi kanssa.
Mistä sitten tiedän tämän? Paitsi, että katson paljon telkkaria ja elokuvia, niin luen myös paljon. Mutta ennen kaikkea pidän ihastumisen tunteesta yli kaiken. Rakkaus ei ole ihastumista. Ihastuminen on osaksi sitä, että toisessa kaikki on uutta ja ihmeellistä, jokainen ilmi tuleva puoli, sekä hyvä että paha, ovat kiehtovia ja saavat positiivisen merkityksen. Kun toiseen sitten on tutustunut kunnolla alkaa rakastuminen. Ajatellaan ilmi tulleita puolia uudessa valossa, analysoidaan jo sitä, jaksaako näitä puolia lopun elämäänsä. Onnistuessaan molemminpuolisesti tämä vaihe johtaa rakkauteen, joka on niinkin arkisia asioita kuin tottumista, turvallisuutta, vilpittömyyttä ja sitoutumista. Sitten tulee uusi mies/nainen ja ihastuminen alkaa uudestaan. Huonossa tapauksessa tämä johtaa rakastumiseen (mutta huom! ei välttämättä kuitenkaan rakkauteen), mutta paremmassa tapauksessa alemmalle tasolle tottumiseen, joka toki on lähellä rakastumista. Tottumisessa tottuu toisen henkilön läsnäoloon ja alkaa hyväksyä ystävyyssuhteen toiseen. Molemminpuolisena tämä voi johtaa vankkaankin ystävyyteen ja toisen ihailuun, mutta varsinainen rakkaus ja tottumus on kiinni kuitenkin miehessäsi.
Jos jättäisit miehesi nyt, sitä voisi verrata siihen, että olisit matkalla Helsingistä Ilomantsiin, mutta Mikkelin Prisma-Citymarketin kohdalla päättäisitkin mennä Turkuun. Se taas, että katkaisisit suhteen tuohon "ihastukseen" voisi verrata siihen, että olisit tulossa Ilomantsista Linnanmäelle, mutta päättäisitkin Mikkelin Prisman kohdalla mennäkin vain Mäkin leikkipaikalla keinumaan. Se taas, jos jatkat suhdetta tähän ylimääräiseen mieheen ja etenetkin vahingossa vähän-liian-pitkälle olisi verrattavissa siihen, että olisit matkalla Helsingistä Ilomantsiin, mutta eksyisit ja joutuisitkin Turkuun. Jos taas jatkat suhdetta ylimääräiseen mieheen ja tämä haluaakin enemmän kuin ystävyyttä, jolloin katkaiset suhteesi häneen, voin sanoa sinulle vaan "Se mikä ei tapa vahvistaa". Voiko elämä olla yksinkertaisempaa? Voi, jätä miehesi ja mene naimisiin minun kanssani.
Tiesitkö muuten, että ihmisen suurin elin on iho. Tämän takia väitän, että kaikki naiset, joilla on kaunis iho, ovat kauniita.