Olen hiljattain avioitunut ns.ikuinen poikamies ja nyt avioliittomme ensiongelmaksi on tullut vaimoni syytös että olen alkoholisti kun tykkään ottaa viinaksia aina vapaalla ollessani eli kesä ja talvilomallani, olen silloin maistissa suunnilleen joka toinen päivä, en silloinkaan silminnähtävässä(kaatokännissä) humalatilassa. Olen asiasta jyrkästi eri mieltä, jos mies ottaa vain lomillaan niin ei kyseessä voi olla mikään riippuvuus vaikka olis kännissä kaikki lomapäivät!! Selittäkääpä tämä vaimolleni jonka suku on lestaadiolaisia täynnä! Mitä tehdä, olenko tuomittu elämään pelkkää kahvia ja teetä nautiskellen?
Vaimo haukkuu juopoksi!!
Olenko?
5734
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
voi toki paremminkin käyttää. Saattaapa se vaimo olla ainakin puoliks oikeassa. Se on ikävä jos lomasta menee joka toinen päivä "vähän niinkun hukkaan", eipä niille lomapäiville voi paljon muuta suunnitella, kun niitten päivien kohdalle on kalenteriin merkitty että "känni". Ehkä kannattais joltain muultakin kysyä omasta alkon käytöstä; se oma käsitys kännin asteesta ja kulutuksen määrästä kun usein on toinen itsellä kuin jollain sivusta seuraavalla tai läheisellä. Siispä rohkeasti vaan oikeasti tutkailemaan onko vaimon huoli aiheellinen.
viikonloput? odotteletko niitä siinä mielessä että sais "vähän" ottaa....ei pakkovastausta...tulipahan vain mieleen.
Oletkohan harkinnut tuota yhteensopivuuspuolta ihan loppuun saakka ennen avioitumistasi?
Katselin aikanaan omien vanhempieni touhua tarpeeksi. Tiukkapipo-raivoraitis äiti ja viinaksien päälle ymmärtävä isä. Vuosikymmenet epäsopua, lopulta ero eläköitymisvaiheessa.
Itse pyrin välttämään tuollaisen ja valikoin maailman kaikista naisista kumppanikseni sellaisen, jolla on samat paheet kuin itsellänikin.
Yhdessä on nyt tissuteltu neljättäkymmentä vuotta. On toki välillä riideltykin, mutta väittäisinpä nykymenoa harmonisen sopuisaksi. Yhteistuumin päästettiin nyt maksat talvilomalle ja vietetään maltaatonta maaliskuuta (muutkin kuin mallasetanolit ovat pannassa). Tähän mennessä No Problems!
On sinullakin sentään vielä toivoa -- koeta hienovaraisesti kouluttaa siippasi ymmärtämään hyvän (= "kohtuullisen hutikan") päälle itsekin! Kunhan vain ei heiluri pääse heilahtamaan toiseen laitaan!
Meillä oli vähän samoin, vaikka ei vaimoni avioliiton alkuaikoina mikään raittiusintoilija ollutkaan. Siinä kävi vain niin, että minä en osannut pysyä kohtuudessa.
Nyt kuitenkin olen pannut asiat tärkeysjärjestykseen. Ei niin hyvää viinaa olekaan, että se korvaisi hyvän ihmissuhteen. Ollaan sentään oltu yksissä jo 30 vuotta. Siitä naimisissa 25 vuotta.
Koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa itseä niskasta kiinni ja tulla järkiinsä. Puhun vain itsestäni. Oman valintasi teet itse.
Kyllä oot surkeeseen itsesi laittanut,kun lestaadiolaisten kanssa vehkaat!
Olis kannattanut vaan pysyä poikamiehenä tai ottaa henkisesti vapaampi ihminen viereensä.