Mun elämä on ollut kohta 6 vuotta yhtä helvettiä. Olen 15- vuotias poika jolla on 13- vuotias veli, jolla on asperger piirteitä. Joka päivä hän suuttuu aivan mitättömistä asioista, sylkee päälle, haukkuu kaikilla mahdollisilla sanoilla. Fyysistä väkivaltaa hän ei ainakaan minulle onneksi tee. Jotenkin hän nauttii siitä. Asiaa pahentaa se, että olen bakteerikammoinen, joten päälle sylkeminen on kaikista pahinta. Kotona joka päivä saa olla pyyhkimässä lattialta sylkyjä. Hänen huoneensa on jo niin pahasti syletty että siellä on jo ollut hometta. Hän suuttuu vain minulle, toiselle pikkuveljelleni, äidilleni. Isälleni hän ei yleensä suutu mutta isä yleensä puuttuu asiaan viemällä hänet omaan huoneeseen ja antamalla rangaistuksia. Koulun alku pahensi vain asiaa. Pikkuveljeni on ollut myös muutaman kerran lasten psykiatrisella osastolla ja perhekuntotuksessa, jossa on hän ja ainakin 1 vanhempi. Osastojaksot ovat aina jääneet lyhyeksi, koska hän käyttäytyi hyvin. Julkisilla paikoilla hän on aivan eri ihminen. Sen takia osastotyöntekijät ovat päästäneet hänet kotiin. Joskus ajattelen että olisi ollut parempi jos hän ei olisi koskaan syntynytkään. Tarina voisi jatkua paljon kauemminkin mutta se olisi niin pitkä.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet veljellesi turvallinen kaveri, sillä siedät häntä ja kestät päivästä toiseen. Kaikille hän ei pysty näyttämään pahaa oloaan. Toisaalta olet kovin nuori veljen tukihenkilöksi, eikä sinulta ole kysytty, haluatko.
Olisikohan äidilläsi aikaa jutella myös sinun kanssasi? Voisit sanoa, että sinulla olisi tärkeää puhuttavaa, jos äiti löytäisi sopivan ajan, vaikka yhteisen kävelylenkin kahdestaan.
Kouluterkka voisi myös ymmärtää, sillä hänkin näkee as-piirteisiä ihmisiä paljon.
Onko sinulle tuttu autismi- ja aspergerliiton sivut? Siellä on tuki- net chat ja saa pyytää vertaistukea. Osaisivat varmaan neuvoa eteenpäin..
Unohdin kertoa että meillä käy 2 toimintaterapeuttia tai miksi niitä kutsutaan. Toinen 2 kertaa viikossa ja toinen kerran 2 viikossa. Toinen niistä on suunnattu minulle ja veljelleni yhteiseksi jotta saataisiin meidän suhteita paremmiksi.
Tutkiskelin nettiä ja selvisi että veljeni käytös sopii aika hyvin siihen että hän olisi narsisti. Hänellä ei ole juurikaan empatiakykyä, hän on itsekeskeinen, monesti kateellinen kun minä tai pikkuveljeni saa jotain, välillä myös hyväksikäyttävä (ei sillä toisella tapaa). Pienenä hän jäi myös paljon vähemmälle huomiolle kuin minä kun minua "ylistettiin".