elämä asperger piirteisen veljen kanssa

Mun elämä on ollut kohta 6 vuotta yhtä helvettiä. Olen 15- vuotias poika jolla on 13- vuotias veli, jolla on asperger piirteitä. Joka päivä hän suuttuu aivan mitättömistä asioista, sylkee päälle, haukkuu kaikilla mahdollisilla sanoilla. Fyysistä väkivaltaa hän ei ainakaan minulle onneksi tee. Jotenkin hän nauttii siitä. Asiaa pahentaa se, että olen bakteerikammoinen, joten päälle sylkeminen on kaikista pahinta. Kotona joka päivä saa olla pyyhkimässä lattialta sylkyjä. Hänen huoneensa on jo niin pahasti syletty että siellä on jo ollut hometta. Hän suuttuu vain minulle, toiselle pikkuveljelleni, äidilleni. Isälleni hän ei yleensä suutu mutta isä yleensä puuttuu asiaan viemällä hänet omaan huoneeseen ja antamalla rangaistuksia. Koulun alku pahensi vain asiaa. Pikkuveljeni on ollut myös muutaman kerran lasten psykiatrisella osastolla ja perhekuntotuksessa, jossa on hän ja ainakin 1 vanhempi. Osastojaksot ovat aina jääneet lyhyeksi, koska hän käyttäytyi hyvin. Julkisilla paikoilla hän on aivan eri ihminen. Sen takia osastotyöntekijät ovat päästäneet hänet kotiin. Joskus ajattelen että olisi ollut parempi jos hän ei olisi koskaan syntynytkään. Tarina voisi jatkua paljon kauemminkin mutta se olisi niin pitkä.