Miten otat vanhenemisen vastaan? Olet varmaan huomannut jo ettet tule elämään ikuisesti. Ryppyjä, kasvot roikkuvat, lihakset pienenevät ja rasvaa tulee tilalle, iholle tulee luomia ja maksaläikkiä. Ensimmäiset vaivatkin alkavat jo ilmetä.
Taisteletko kaikkea tätä vastaan, pidät itsestäsi huolta vai annatko mennä kun on alamäki alkanut. Mitenkä on henkisen hyväksynnän kanssa, onko se vaikeaa, ei olekaan enää kiva esitellä itseään, vaan mieluummin on taka-alalla.
Mitenkä kumppanisi suhtautuu sinuun ja sinä kumppaniisi, vai etsitkö kenties jotain uudesta suhteesta, kenties nuorempaan... omaa menetettyä nuoruutta?
Niinpä niin, 45 vuotias, ihmisen keski-ikä on 76, eli jäljellä kenties 31 vuotta eli yhtä kauan kuin siihen, kun olin 14 vuotias, hemmetti siis ihan vähän aikaa sitten...
Mitäs sitä onkaan saanut aikaan, hmmmm... mihin vielä pystyis, mikä on tärkeää ja mikä ei. Kohta me kaikki sukellamme ikuisuuden syvään uneen, hetkemme on historiaa. Onneksi se hetki on vielä tässä, kohta meitä ei muista kukaan, kukaan ei tiedä että olimme olemassa. Pari sukupolvea ja olemme unohdettuja esi-isiä ja -äitejä.
Kaikella on aikansa ja paikkansa. Kevät tulee ja kesä, nautitaan siitä mitä on nyt. Tämä on vain elämää. Pyritään elämään se toisiamme ilahduttaen.
Hetki ikuisuudesta
16
1622
Vastaukset
- Animus
Jos on hyvä elämä ei kaipaa minkäänlaista lohdutusta? Mikä sitten on hyvä elämä? Meillä kaikilla taatusti erilainen...
Mä en tunne toista naista joka yhtä ilolla odotti 40v synttäreitä kun mä. Oli uskomattoman ihanaa täyttää NELJÄKYMMENTÄ, olla vihdoin ihan numeroinakin aikuinen nainen (koska 39 on vielä melko nuori...). Tottahan ikä painaa, sieltä täältä kolottaa, maksaläiskiä ilmaantuu, kasvot rypistyy, olen kilpirauhasleikkausjonossa, mutta mutta mutta:
Mikä ihan seesteinen rauha vallitsee! Hyväksyy itsensä sellaisena kun on, kaikkine ylikiloineen, luonteen hankaline piirteineen (?) jne. On upeaa olla sinut itsensä, ympäröivän maailman ja ennen kaikkea oman seksuaalisuuden kanssa. On maailman parasta olla nelikymppinen nainen! Takana kaikenlaiset vouhotukset ja kotkotukset, kiihkofeminismi, mustavalkoinen ajattelutapa ja vaatimukset suuntaan jos toiseen.
Mä olen tehnyt monenlaista elämäni aikana. Muistoja on vaikka muille jakaa. Seikkaillut merillä ja mantereilla. Köyhä olen kun kirkonrotta, mutta eikös me aikuiset jo ymmärretä ettei onnellisuus materiasta tule?- Kullervo
Taidat olla aika tasapainoinen ja onnellinen, iloitse siitä. Ilmeisesti jotain vielä elämässäsi etsit.
Valitettavasti suurin osa ihmisistä luulee että onnellisuus tulee materiasta, tätä uskoa ja elämänkatsomusta meille taotaan tiedotusvälineiden kautta pään sisään. Kaiken takana on markkinavoimat, eli kasvoton kapitalismi. Todellisuudessa raha ei tee onnelliseksi, vaan sen puute onnettomaksi kenties?
Todellinen onnellisuus lähtee sisäisestä rauhasta. Sen saavuttaa kun tietää mikä on itse ja minne on menossa. Tätä kautta mahdollistuu myös kaikki muu. - Animus
Kullervo kirjoitti:
Taidat olla aika tasapainoinen ja onnellinen, iloitse siitä. Ilmeisesti jotain vielä elämässäsi etsit.
Valitettavasti suurin osa ihmisistä luulee että onnellisuus tulee materiasta, tätä uskoa ja elämänkatsomusta meille taotaan tiedotusvälineiden kautta pään sisään. Kaiken takana on markkinavoimat, eli kasvoton kapitalismi. Todellisuudessa raha ei tee onnelliseksi, vaan sen puute onnettomaksi kenties?
Todellinen onnellisuus lähtee sisäisestä rauhasta. Sen saavuttaa kun tietää mikä on itse ja minne on menossa. Tätä kautta mahdollistuu myös kaikki muu.Juu olen kiitos! Ehkä rakkaus on se suurin puutos koko elämän ajalta...sitä välillä kuikuilee olkansa yli ;)
Toi raha on kyllä tärkeä juttu. On täysin mahdollista olla onnellinen ilman suuria tuloja, mutta todellisuus on raadollista. Kun yhden pienellä palkalla elättää itsensä, kaksi koululaista ja kotieläimet, ei ole kaikkeen varaa. Mutta tulen itsellenikin halvaksi (esim. sohva 50e, kirjahylly 30e) ja lapsista huomaa miten ne voi kasvattaa ei-materialisteiksi, vanhanaikaisia arvoja kunnioittaviksi. Joskus on tiukempia tilanteita, pitää etsiä tyhjiä pulloja kaapin pohjalta ruokakauppaan, eikä silloin mieliala kovin ruusuinen ole. Sitäpaitsi mitä suuremmat tulot, sitä suuremmat menot. Aivan pöyristyttää minkälaisia summia ihmiset saa kulutettua vaatteisiin, huonekaluihin ja muuhun, jonka kirpparilta saa puoli-ilmaiseksi.
Mutta ihmisen elämä kuuluukin olla aaltoliikettä. Yleinen onnellisuus ja hyvinvointi vaikuttaa siihen, minkälaista on aallon pohjalla ja taas minkälaista pää pilvissä. - Köyhä mutta melkein onnellinen
Animus kirjoitti:
Juu olen kiitos! Ehkä rakkaus on se suurin puutos koko elämän ajalta...sitä välillä kuikuilee olkansa yli ;)
Toi raha on kyllä tärkeä juttu. On täysin mahdollista olla onnellinen ilman suuria tuloja, mutta todellisuus on raadollista. Kun yhden pienellä palkalla elättää itsensä, kaksi koululaista ja kotieläimet, ei ole kaikkeen varaa. Mutta tulen itsellenikin halvaksi (esim. sohva 50e, kirjahylly 30e) ja lapsista huomaa miten ne voi kasvattaa ei-materialisteiksi, vanhanaikaisia arvoja kunnioittaviksi. Joskus on tiukempia tilanteita, pitää etsiä tyhjiä pulloja kaapin pohjalta ruokakauppaan, eikä silloin mieliala kovin ruusuinen ole. Sitäpaitsi mitä suuremmat tulot, sitä suuremmat menot. Aivan pöyristyttää minkälaisia summia ihmiset saa kulutettua vaatteisiin, huonekaluihin ja muuhun, jonka kirpparilta saa puoli-ilmaiseksi.
Mutta ihmisen elämä kuuluukin olla aaltoliikettä. Yleinen onnellisuus ja hyvinvointi vaikuttaa siihen, minkälaista on aallon pohjalla ja taas minkälaista pää pilvissä... yli niiden päivien, kun viet (limu)pulloja kauppaan saadaksesi ostettua rasvan leipäsi päälle. Onhan sinulla se leipä ja pakastimessä on hyvinä päivinä halvalla ostettua ruokaa, joten mikä on ollessa vaikka rahat on hetken loppu. Eipähän ole sijoitusongelmia, kun ei ole mitä sijoittaa ;-)
- japanitar
Köyhä mutta melkein onnellinen kirjoitti:
.. yli niiden päivien, kun viet (limu)pulloja kauppaan saadaksesi ostettua rasvan leipäsi päälle. Onhan sinulla se leipä ja pakastimessä on hyvinä päivinä halvalla ostettua ruokaa, joten mikä on ollessa vaikka rahat on hetken loppu. Eipähän ole sijoitusongelmia, kun ei ole mitä sijoittaa ;-)
olla leivälle..ja rahatta ei tahdo nykypäivänä selvitä, mutta onnellisuus on muuta kuin paksu lompakko. Se on jotain, mikä kumpuaa ihmisen sisältä..Ja, mitä mahtanee tarkoittaa laulu "..rappiolla on hyvä olla.."...
muistissa aika,vuosi-92,silloin täytin 40-v.
Pieniä viitteitä erilaisista vaivoista terveyden suhteen tunsin.Muuten työelämässä(yrittäjä)kaikki osaset olivat todella hyvällä mallilla.
Oma terveys oli taka-alalla ja arki,yli 12h-työpäivät,viikonloputn.30kpl/vuosi perheen kanssa kilpaurheilun merkeissä liikkeellä ympäri Suomea.Itse luulin sen viikonloppu vapaa-ajan riittävän palautukseen arjen rasituksista ja se sai ajatukset pois työnteosta,mutta jälkiviisaana sen on huomannut olleen samaa suorittamista eri muodossa,kuin arjen työkin.
Muistan,silloin kun aamuisin oli "kaikki"paikat kipeänä,ajattelin,etten koskaan selviä eläkkeelle asti terveenä,silti sama elämä jatkui vuoden-98-syksyyn,jolloin erään ison työmaa projektin jälkeen olin joka suhteessa aivan lopussa.Odottelin kirurgin operointeja ja luulin vielä jatkavani samaan tahtiin niiden jälkeen töitäni,mutta samalla telakalla edelleen olen.
Sairaslomien,kuntoutuksien,määräaikaisten kuntoutustukijaksojen jälkeen edellis kesänä"sain"jatkuvan työkyvyttömyys eläke päätöksen ja tässä vasta syksyn ja talven aikana olen antanut periksi työhön palaamisen suhteen.
Mennyt on elettyä elämää,enkä osaa olla enää katkera valintoihin joita elämän varrella tein.
Nyt olen tämän talven aikana saanut fysiikkaani hoidettua melko hyvään malliin ja näihin "vaatimattomiin"ympyröihin on sopeutuminen hyvällä mallilla.Lisäksi asiat,jotka olivat"maailman tärkeimpiä"olen havainnut niiden olleen vain oman päänupin kuvitelmia ja hyvää,jopa paljon antoisampaa on tullut kaiken "tekemisen"tilalle.
Onneksi vaimo ja lapset ovat olleet tukena ja olen saanut heistä voimaa kestää niitä menetyksiä joita terveyden menettäminen on mukanaan tuonut.
Siksi vallankin tuolla 50 -palstalla olen monessa eri yhteydessä kertonut perheen "voimasta",miten"hyvät perhesuhteet" saavat paljon hyvää aikaan.Niistä kertominen on tosin aiheuttanut sen,että 2-3henkilöä on ollut sitä mieltä,että esitän perheeni jotenkin "malliperheenä"ja sen takia he ovat vetäneet "herneen nenuunsa".
Tämä 40-vuoden ikä antoi itselleni viitteitä tulevasta joita en kuitenkaan nähnyt minään uhkana vaan luulin tilanteen pysyvän hallinnassani.Siksi näin pitkän "novellin"kirjoitin,että silloin vielä kun on ns,terve saisi itseään "niskasta" kiinni ja vaalisi hyvinvointiaan.
Toisaalta vaikka tulee suurikin elämänmuutos,voi sen jälkeenkin vielä olla hyvää erlaista elämää.
ps,Pitäkää huolta itsestänne ja huomioikaa varsinkin oma perhe ja ystävät ympärillänne,sillä sen voin kokemuksesta sanoa, se antaa tilalle paljon enemmän,kuin se itseltä ottaa.- KevätKaveri
Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja ajatuksista. Tällaiset jutut ovat palstan helmiä. :-)
- s.a.n.t.s.a
Minä olen jo hiukan huolissani miettinyt eläkeikää, ja eläkkeen määrää. Saanko kuntoutettua itseni työkuntoon, ja löytyykö töitä, joihin pystyisin. Sairaslomalla tällä hetkellä pari kuukautta ja jatkuu edelleen. Ikää ei ihan vielä 40:ä , vaikka kohtahan se raja ylittyy.
Onnelliseksi nyt minut tekee se, kun seuraan lasten kasvamista, ja kasvatuksen tuloksia. Lapset onneksi viihtyvät kotona ja mikä parasta toistensa kanssa, vanhemmiten ikäerokin tasoittuu ja tulee enemmän yhteisiä asioita.
Ainakaan en itse tunne, että taistelisin vanhenemista vastaan, samallahan vanhenevat kaikki muutkin. Yritän huolehtia edes hiukan itsestäni, jos vain kerkiän arjen pyörityksessä, eivät ole ryppyrasvatkaan vieraita. Joka tapauksessa luulisin ettei vanheneminen ole kiinni juonteista kasvoissa tai kulumista muualla vartalossa, elämänasenne ratkaisee paljon. Jos näkee että tulee toimeen itsensä kanssa, ei ikä paljon merkitse. Eikä missään iässä tarkkaan tiedä, paljonko on aikaa jäljellä. Pitää elää koko ajan niin, että ettei tarvitse harmitella mitään jälkikäteen, jos se vain on mahdollista.- Kullervo
Jos jokainen sukupolvi saa elämänsä siitä, että katsoo lasten kasvamista ja kehittymistä, niin kuka sitten elää jotain muuta elämää, vai onko tuo sitten elämän tarkoitus sukupolvi sukupolven perään...
taitaa olla :-)
- Vanheneva
Ei pidä ajatella negatiivisesti. Vastahan sitä ollaan parhaassa iässä. Ikä on vain numeroita. Iloinen ja huumorintajuinen on aina nuorekas.
Me oltiin äskettäin äitini 70-vuotis päivillä ja siellä oli iloinen ilmapiiri. Äitini ei valitellut vaivojaan, vaan kertoi iloisena ajokortin uusimisestaan ja muista suunitelmistaan. Siinä on oikeanlainen asenne.
Siskojen ja veljien kanssa huumorilla nauraen keskusteltiin että kellä alkaa jo ikänäkö vaivaamaan jne.
Mulla ei oo ollu kolmen eikä neljänkympin "kriisiä" en tajua mitä se on. Elämässä on niin paljon muutakin.- Aleksin pikkuveli
Hei, kuka ajattelee negatiivisesti. Eiks tää kaikki ole ihan todellisuutta. Jokaisessa iässä on omat hyvät puolensa ja omat huonot puolensa. Totuus on että olemme maan päällä vähän aikaa ja se aika olisi hyvä täyttää elämällä. Aika moni on vanhempana katkera, kun ei sitä ajoissa huomannut, vaan elämä ikäänkuin vilahti ohi. Hyvä ettei sulla ole ollut kriisejä, yleensä kaikilla on nuo kriisit muodossa tai toisessa. Elämän lyhyyden tajuaminen, joka tapahtuu tuossa 40:n paikkeilla (puolet eletty ja ekat vanhenemisen merkit ja bilologonen kello) herättää meistä useimmat arvottamaan elämäänsä, kumppaniaan, työtään ja miettimään mitä haluaa loppuelämältä.
Ikä on todellakin vain numeroita ja minulle ne
merkitsevät vain yhteiskunnallisia statistisia
puumerkkejä.
Lakkasin viettämästä syntymäpäiviä jo kahdenkym-
menen kieppeillä. En ole oikein sinut koko ikä-
kysymyksen kanssa. Se sopii kyllä lapsille ja
mielelläni sen heille suonkin.
Myös minulla ei ole mitään kriisejä, paitsi, että
harmistun silloin, kun eteen tulee "ikämarisija",
joka osaa kyllä sitten sopivassa välissä muis-
tuttaa, että kyllä se muihinkin iskee.
Elämänasenne on paras lääke noihin kriiseihin.
Minulla ei ole aikomustakaan alistua lokeroijien
syrjäyttämisaikeisiin, vaan katson että he ovat
jo hautapaikkansa valinneet.
Pidän mieleni avoinna ja tottakai olen myös ihmi-
nen. Kritisoin ja arvostelen, mutta olen ennen
muuta tavallinen rokkari, joka tulee toimeen
vanhojen, nuorempien ja lasten kanssa(vaikka
omia ei ole)ja on vain hauska "alentua" heidän
tasolleen, jotta lapsi kokisi tulleensa täysin
huomioon otetuksi.
Terveys on todellakin tärkeä tekijä ja sen yllä-
pitämiseksi on ylläpidettävä kuntoa. Kun säät
antavat periksi, otan polkupyörän naftaliinista
ja poljen aina kohtuulliset työmatkat sekä vapaa-
aikana, milloin sää niin sallii. Vuodessa tulee
vatkattua 1500 - 2500 km. Sillä pohjalla jaksaa
taas talven yli.- Vanhenen
Aleksin pikkuveli kirjoitti:
Hei, kuka ajattelee negatiivisesti. Eiks tää kaikki ole ihan todellisuutta. Jokaisessa iässä on omat hyvät puolensa ja omat huonot puolensa. Totuus on että olemme maan päällä vähän aikaa ja se aika olisi hyvä täyttää elämällä. Aika moni on vanhempana katkera, kun ei sitä ajoissa huomannut, vaan elämä ikäänkuin vilahti ohi. Hyvä ettei sulla ole ollut kriisejä, yleensä kaikilla on nuo kriisit muodossa tai toisessa. Elämän lyhyyden tajuaminen, joka tapahtuu tuossa 40:n paikkeilla (puolet eletty ja ekat vanhenemisen merkit ja bilologonen kello) herättää meistä useimmat arvottamaan elämäänsä, kumppaniaan, työtään ja miettimään mitä haluaa loppuelämältä.
Kun lasi on puolillaan. Onko se puoli täysi vai puoli tyhjä? Jos ajattelee että elämää on VAIN enää puolet jäljellä, niin eikö se ole negatiivisesti ajateltu?
Äitini synttäreillä ajattelin että VOI miten pitkä aika ennenkuin minä olen eläkkeellä ja tuossa iässä.
Mä olen aina ihmetelly, miks jotkut häpeilevät kertoa ikäänsä, että miks se on arka paikka? Mulle se ei ole mikään ongelma kertoa että olen 45 mitä tuotä häpeilemään? Näkyyhän se kuitenkin jokaisesta päällepäinkin. Pienet ilmerypyt eivät rumenna ketään, mutta hapannaama ilme ei ole kaunis kellään. Mä tunnen itseni vielä nuoreksi,vaikka vanhimmat lapseni ovat jo "lentäneet pois pesästä" ja asuvat avoliitossa. Ja jossain vaiheessa tulevaisuudessa minusta (toivottavasti) tulee mummi.
Ehkä mä en ole ehtinyt kokemaan mitään ikäkriisejä, kun on aika mennyt mukavasti perheen kanssa. Ja on ollut kaikenlaista muutakin ajateltavaa ja tekemistä.
Mä olen vaan sitä mieltä että kaikesta pitäisi etsiä ensin positiiviset puolet, niin silloin ne negatiiviset puolet ei tunnu NIIN ikäviltä.
Ja eiköhän vaan nautita tästä hetkestä ja tulevista vuosistamme. Elämä on ihanaa. - Tosikiva
Pojongg kirjoitti:
Ikä on todellakin vain numeroita ja minulle ne
merkitsevät vain yhteiskunnallisia statistisia
puumerkkejä.
Lakkasin viettämästä syntymäpäiviä jo kahdenkym-
menen kieppeillä. En ole oikein sinut koko ikä-
kysymyksen kanssa. Se sopii kyllä lapsille ja
mielelläni sen heille suonkin.
Myös minulla ei ole mitään kriisejä, paitsi, että
harmistun silloin, kun eteen tulee "ikämarisija",
joka osaa kyllä sitten sopivassa välissä muis-
tuttaa, että kyllä se muihinkin iskee.
Elämänasenne on paras lääke noihin kriiseihin.
Minulla ei ole aikomustakaan alistua lokeroijien
syrjäyttämisaikeisiin, vaan katson että he ovat
jo hautapaikkansa valinneet.
Pidän mieleni avoinna ja tottakai olen myös ihmi-
nen. Kritisoin ja arvostelen, mutta olen ennen
muuta tavallinen rokkari, joka tulee toimeen
vanhojen, nuorempien ja lasten kanssa(vaikka
omia ei ole)ja on vain hauska "alentua" heidän
tasolleen, jotta lapsi kokisi tulleensa täysin
huomioon otetuksi.
Terveys on todellakin tärkeä tekijä ja sen yllä-
pitämiseksi on ylläpidettävä kuntoa. Kun säät
antavat periksi, otan polkupyörän naftaliinista
ja poljen aina kohtuulliset työmatkat sekä vapaa-
aikana, milloin sää niin sallii. Vuodessa tulee
vatkattua 1500 - 2500 km. Sillä pohjalla jaksaa
taas talven yli.Kiva vastaus. Minäkään en pidä marisijoista.
Toivotan sulle rokkaavaa kesää. T:vanheneva - mirham
Aleksin pikkuveli kirjoitti:
Hei, kuka ajattelee negatiivisesti. Eiks tää kaikki ole ihan todellisuutta. Jokaisessa iässä on omat hyvät puolensa ja omat huonot puolensa. Totuus on että olemme maan päällä vähän aikaa ja se aika olisi hyvä täyttää elämällä. Aika moni on vanhempana katkera, kun ei sitä ajoissa huomannut, vaan elämä ikäänkuin vilahti ohi. Hyvä ettei sulla ole ollut kriisejä, yleensä kaikilla on nuo kriisit muodossa tai toisessa. Elämän lyhyyden tajuaminen, joka tapahtuu tuossa 40:n paikkeilla (puolet eletty ja ekat vanhenemisen merkit ja bilologonen kello) herättää meistä useimmat arvottamaan elämäänsä, kumppaniaan, työtään ja miettimään mitä haluaa loppuelämältä.
itseä ja muita kohtaan ja miten se on vaikuttanut ,näkyy hyvin vanhuksien kohdalla.Teen työtä vanhuspalvelussa ja toisille vanhuksille ei mikään kelpaa ,kaikki tulee tehtyä väärin ,matot tulee lattiaan väärin päin ja hapsut vääräään suuntaan ,mutta onneksi on näitä ikään kuin päivänsäteitä joille kaikki on hyvin.Positiivisuus ja ystävällisyys auttavat kummasti eteenpäin.
- anes
hei, tässä sinulle vinkkejä vanhenemisesta: Kohota, nosta,hinkkaa ja hankaa.
Kyllä on naisen elämä rankkaa.
Veltostuu vatsa,roikkuu rinta
eikä sileä ole enää reiden pinta.
Alkaa vaivata tanttatauti.
Unohda se ja elämästä nauti1
Höyrytä, haudo ja itseäs helli,
kylvetä, kuori ja yrteissä kelli.
Pääsee näin valloilleen kehon kieli,
hohtavat silmät, virkistyy mieli.
Katsoo pian peilistä uusi nainen:
TÄYDELLINEN, siis Sinunlainen!
....elämää on yli 45 vuotiaanakin!!!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taisin tehdä virheen
Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle1024742Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖493212Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi
Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle852959- 801710
Nainen onko sulla supervoimmia ?
Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.411490450 000 ulosotossa
Suomessa on tällä hetkellä ennätysmäärä ihmisiä ulosotossa. Viime vuonna heitä oli yli puoli miljoonaa. Kuluvan vuoden1021294- 161019
Miksi syyllistät minua siitä etten pysty vastaamaan tunteisiin?
En minä sille mitään mahda. Tuntuu pahalta. En pysty enää keskittymään mihinkään enkä nauttimaan mistään, kun tämä tilan40961Miehen taloudellinen tilanne ja
halu tarjota suojaa kaikin tavoin on usein perheen selkäranka. Siksi naisen ei ikinä pitäisi jättää huomiotta miehen rah29953Eduskunnasta tippuneet kokoomuslaiset nostavat eniten sopeutumisrahaa. Kyllä veroeurot kelpaavat.
Sopeutumisraha on eduskuntatyön päättymisen jälkeen maksettava etuus, jonka tarkoituksena on tukea entisiä kansanedustaj105936