talvinen aamu! Hyvää huomenta vain kullekin lukijalle!
Tuossa seitsemän korvilla ihailin auringonnousua parvekkeellani raikkaassa pakkasilmassa syvään hengitellen ja lintujen sirkutusta kuunnellen. Taisivat olla varpusia kaikki. Ihanaa, että olemme saaneet kunnon talven tänne eteläiseen "isoon" kaupunkiinkin.
Kylläpä karisivat unet silmistä, hieman lyhyiksi jäi viimeyön unet kun innostuin vielä myohään illalla mapittelemaan järjestykseen viimevuotiset "tärkeät" paperit.Vihdoinkin sain senkin kauan tekemistä odotelleen työn hoidetuksi.
Kahvikupillisen kera aloitin aamutv:n katselun, harvinainen tapaus minulle sekin. Tapahtuu vain muutaman kerran kuukaudessa.
Toivotan kaikille mukavaa aurinkoista perjantaipäivää!
Tuossa seitsemän korvilla ihailin auringonnousua parvekkeellani raikkaassa pakkasilmassa syvään hengitellen ja lintujen sirkutusta kuunnellen. Taisivat olla varpusia kaikki. Ihanaa, että olemme saaneet kunnon talven tänne eteläiseen "isoon" kaupunkiinkin.
Kylläpä karisivat unet silmistä, hieman lyhyiksi jäi viimeyön unet kun innostuin vielä myohään illalla mapittelemaan järjestykseen viimevuotiset "tärkeät" paperit.Vihdoinkin sain senkin kauan tekemistä odotelleen työn hoidetuksi.
Kahvikupillisen kera aloitin aamutv:n katselun, harvinainen tapaus minulle sekin. Tapahtuu vain muutaman kerran kuukaudessa.
Toivotan kaikille mukavaa aurinkoista perjantaipäivää!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Taallakin on lopulta saat parantuneet ja pian paastaneen n. 20 asteeseen. Hiukan on pilvista ja vettakin on vahan tullut mutta kesaa kohti ollaan menossa. Lintujen kohdalla ollaan vastarakissa Saa nahda kerkiavat ko paaskysetkin nakopiiriin ennen lahtoani Suomeen 2.4.
taivaallinen energiapallo lämmittänyt, aamun -14 asteesta tämänhetkiseen reiluun -5 een. Ja vielä näyttää ainakin tiistaihin saakka Ilmatieteenlaitoksen sääennuste lupailevan 6 asteen pakkasia.
Voi olla, että päiväpakkaset on muisto vain täällä kotosuomessa huhtikuun alkuun tultaessa. Mutta yöpakkasista saat Ruune vielä nauttia kun kotiudut. Ne pahemmat vesisateet jätä sinne hispanjalaisten riesaksi!
tähän aamulliseen viestiini, kun en viitsi jälleen uutta aloitusta tehdä. Ja kun ei ole tämä "neutraali" aihe ketään (muuta kuin R) kirvoittanut kirjoittamaan! Kauniita rönsyjä toivoin, eipä kasvanut!
Aloitin pari päivää sitten "Urho Kekkosen päiväkirjat v. 1958-1962" (koonnut J. Suomi) "lukemisen". Sana lainausmerkeissä tässä koska luen korvillani! Onneksi sain sen lainattua äänikirjaversiona, kirjassa lähes 600 sivua. Täytyy vähän säästellä silmiä liialta rasitukselta.
Välipalaksi eilen aloitin "Tosi valo" kirj. Thoene B. joka kertoo Jerusalemista Rooman rautasaappaan alla, Tiberiuksen, Herodeksen ja P.Pilatuksen ajalla. Kirja alkaa vuodesta 33 jKr.
Toisena välipalana odottelee "Kallis kotimaa" kirj. Hietamies L.
Ovatko kenellekään tuttuja teoksia, edes joku näistä? Mahdollisia mielipiteitä toivoisin, jos joku on lukenut.
Tai millaisesta kirjallisuudesta pidätte? Mitä voisitte suositella ja miksi?
suomalaisten kirjailijoiden kärkipäässä on tuotteliaisuutensa puolesta Laila Hietamies. Häntähän tarkoitit?
EX kirjailijamiehensä Heikki Hietamiehen kirjat ovat enemmän minun makuuni, samoin kuin tyttärensä
Even nuorekas kerronta oman ikäkautensa asioista ja ilmiöistä.Niistä löytää oman itsensä nuoruutensa aikoina.
"Urho Kekkosen päiväkirjat v 1958 - 1962" ovat mielestäni ja monen muunkin mielestä J. Suomen subjektiivista kerrontaa.
Tyypillistä Kekkosfanilaisuutta.
En osaa erikoisemmin suositella mitään, mutta minulla on taas menossa dekkarikausi ja luen saksalaisen kirjailijan Petra Hammesfahrin "Syysuhri"
nimistä kirjaa.
Seuraavana vuorossa on Trauld Jungen "Viimeiseen saakka". Se on Hitlerin sihteerin mukamas todenperäinen kuvaus viimeisistä päivistä bunkkerissa, mistä sihteeri pääsi lähtemään, ennenkuin venäläiset saapuivat Berliiniin ja Hitler oli tehnyt Eva Braunin kanssa itsemurhan.
Uskon kyseessä olevan sensaatiohakuisille tarkoitetun yksipuolisen kuvauksen.
Aion kuitenkin lukea. Katsotaan!
juuri tarkoitin tuossa edellä. Hänen tuotantonsa on tullut luettua kokonaan vuosien mittaan. Ehkä siinä osasyynä on ollut tämä yhteinen karjalaisuustausta. Olen kyllä Heikinkin kirjoittamat lukenut, muutama on tainnut jäädä väliin, mutta Even kirjoihin on vielä tutustumatta. Hänen kirjoituksiaan olen kyllä Apu-lehdestä lukenut ja pitänyt hyvin kirjoitettuina. Eve oli kouluaikoinaan poikani luokkatoveri, ja sitäkautta ikäänkuin "vanhatuttu"! Jotenkin vain on jäänyt kirjoihinsa tutustumatta, mutta täytyypä korjata tilanne hetimiten.
J. Suomen tuotannosta tämä UKK:n päiväkirjat on ensimäinen, aikaisempaa tuotantoaan en ole lukenut. Olen kyllä kuullut tuosta -fanilaisuudestaan, tavallaan juuri siksi aloitinkin tämän lukemisen. Toisaalta siksi kun vuosia sitten luin vastaavat Paasikiven pv.kirjat.
Yleensä lukemiseni "kevennyksenä" käytän myös dekkareita ja nytkin on Remeksen "Hiroshiman portit" hyllyssäni odottelemassa ja "Pedon syleily" kesken lukemisen vielä.
Taavi Soininvaaran kirjoittamista olen myös tykännyt, eipä montaa suomalaista hyvää jännityskirjailijaa olekaan. Laitanpa korvantaa nuo mainitsemasi ulkolaiset. Kiitos vinkeistäsi. Sehän se on juuri ongelmana kun on runsaudenpula tässä kirjojen maailmassa. Paljon olisi hyvää luettavaa eikä haluaisi aikaansa tuhlata "roskaan". Tietoteosten vastapainoksi kuitenkin kaipaa välillä kevyempää.
Kyllä minäkin olen nauttinut näistä aurinkoisista pakkaskeleistä ja hiihtämisestä.Tänäänkin olin tuolla laduilla melkein kolme tuntia.
Ja linnut aina ilonamme aamukahvia juodessa ikkunan takana ruokailemassa tai hiihtoladun äärel-lä tirskuttamassa.Tälläisinä päivinä ei ole huolta huomisesta.On kiitollinen kun vielä jaloilla pääsee.On minulla muuten pullatkin leivottu ja sämpylät tehty.
päivä tänään ja kevyitä lumihiutaleita leijailee taivaalta, on raikas pikkupakkanen ja sää mitä mukavin edelleenkin.
Iltamyöhällä lukaisin ketjun viestit, mutta en jaksanut kirjoittaa enää. Sängyn kutsu oli vahvempi! Mutta täytynee tunnustaa, että kateuden "synti" (josta jo luulin kokonaan eroonpäässeeni!) pääsi luikertelemaan ajatuksiini ja häiritsemään levollista oloani. Ajattelin niitä uunituoreita leipomuksiasi ja nieleskelin tyhjää sylkeäni! Olen itse joutunut luopumaan kokonaan tuosta hommasta.
No - kahdestakin syystä. Tavallaan terveydellisiä molemmat! Tuore lämmin pulla maidon kera on aina ollut sellainen herkku jota en ole voinut vastustaa. Eikä mitään rajaa, vatsani täyteen ja kipeäksi yhtä soittoa on pitänyt ahtaa. Ja ainoa keino tähän on ollut lopettaa leipominen kokonaan. Heikko luonne, tässäkin asiassa!
Toisena syynä "heikko pää" joka ei kestä kuumuutta! Kaukolämmityksen vitsauksena kerrostalossamme ei saa itse säätää pattereita ja asunnossani on jatkuvasti yli 25 asteen lämpötila. Siinä on riittämiin kestämistä ja aiheuttaa terveydellisiä ongelmia meikäläisellä. Leipominen ja uunin käyttö aina lisää "hellettä". Tuuletuskaan ei auta, koska patterit paahtavat sitä enemmän jos ikkunoita pitää auki! Siksi uunin käytön olen minimoinut.
Pakastimessa on vierasvarana "paistamattomia" pasteijoita ja pikkupullia yllätysvieraita varten. Muuten itse käytän Kantolan korppuja, ne kun ovat "aina tuoreita" eivätkä houkuttele ylensyöntiin!
Tämmöisiä tässä lauantaisiivousten lepotauolla.
Älä välitä en minäkään aina leivo.Joskus tulee vain sellainen vimma.Kyllä se maistuu.Eipä varmaan herkkua ole ylilämpimässä tuskailla.Onko kukaan koskaan paistanut oikeassa puilla lämmitettävässä leivinuunissa?Mistä muuten johtuu kun taikina ei tahdo vaivautua.Vaivasin sitä eilen toista tuntia ennenkuin alkoi irtoamaan kupista.Tuli käsi kipeäksi.Ihan on kädenselästä turvoksissa.
nykyisistä jauhoista tuo ettei kunnon sitkoa muodostu. Näin muistelen lukeneeni jostain kun sattui itsellenikin vastaavanlainen tapaus. Tosin siitä on jo aikaa pari vuotta. En itse keksinyt mitään syytä, onhan sitä tähän ikään mennessä jo niin monet taikinat alustanut, että homma on jo "selkäytimessä".
Lapsuuskodissani oli oikea leivinuuni ja siellä sain äidin neuvoilla jo muutaman vuoden vanhasta alkaen leipomisopit. (Äitini oli omassa nuoruudessaan käynyt kotitalousopiston joten neuvot oli "sitten ihan viimmesen päälle" niinkuin sanottiin). Noin 15 v. sitten paistoin siellä (tosin 80-luvulla muuratun uuden uunin arinalla) viimeiset karjalanpiirakat, leivät ja pullat. Sittemmin on ollut tyytyminen sähköiseen uuniin. Kyllä on monesti kunnon leivinuunin kaipuu vaivannut.