ja muut psyykkiset sairaudet.
Asioita joita ei haluta tutkia kunnolla, mikä ns. laukaisija ?
Vain lääkettä...ei minusta oikea tie.
Kuitenkin nämä kaikki useinkin kulkevat käsikädessä ajallaan.
En siis vähättele lääkitystä vaan tutkimuksia, kunnon!
Asioita joita ei haluta tutkia kunnolla, mikä ns. laukaisija ?
Vain lääkettä...ei minusta oikea tie.
Kuitenkin nämä kaikki useinkin kulkevat käsikädessä ajallaan.
En siis vähättele lääkitystä vaan tutkimuksia, kunnon!
Vastaukset 9
Vanhimmat
kaikki nämä johtuvat tästä nykyajan vaativasta elämäntyylistä. Enää ei arvioida ihmisiä sen perusteella ketä he oikeasti ovat vaan sen perusteella kuinka hyvin he pystyvät roolia vetämään nykyajan yhteiskunnassa ja mitä he omistavat... Jotkut lähtevät tähän oravanpyörään tuhoten sisimpänsä ja aitoutensa. Ne sitten jotka jättävät lähtemättä, sairastuvat yksinäisyyteen ja sitä kautta masennukseen ja sitten paniikkihäiriöön kun luulevat ympäristön odotuksien olevan niin korkealla etteivät omana itsenään kykene menemään osaksi yhteiskuntaa...
Kaupunkielämä on ahdistavaa välillä... Maalla olisi paljon helpompaa siinä mielessä että siellä kuulemma välitetään vielä ihmisistä.
Mutta tämä vain mun mielipide...
mutta "asun" maalla.
Minusta täällä juuri näkee yksinäisiä, se kyllä totta että he erottuvat ... ehkä paremmin kuin kaupunki maailmassa.
Mutta ytimesi..samaa mieltä.
ollaan ehkä enemmän yksin porukassa, maalla taas yksin yksin... ja kaupungissa on ehkä hiukan mukavampaakin olla yksin koska siellä kumminkin näkee ihmisiä aina liikenteessä... Maalla taas naapurit ajelee korkeintaan talon ohi... Itse olen kanssa maalta kotosin enkä enää mistään hinnasta suostuisi muuttamaan yksin takaisin... Ison perheen kanssa se olisikin hyvä paikka asua, mutta ei yksin.
ei oo oikotietä onnen..ei lääkkeistä ainakaan..
ihmisenä olemisen ongelmat ilmenevät monella eri tavalla..jotkut (useimmat) oireilevat fyysisesti..tai psyykkisestiki,mutta saavat oireilleen selityksen jostain utopistisesta diagnoosista..tai sitten ihan oikea sairaus psykosomatisoi ongelman,tulee esim paha allergia,tai astma..
kumpi sitten on lopulta parempi..sairastaa masennusta ihan oikeasti ja rehellisesti vai menettää terveytensä psykosomaattiselle vaivalle,jonka juuria kukaan ei välitä tarkemmin tutkia..saati hoitaa.Ihminen on lopulta hirveän yksin tässä maailmassa,ja juuri se on se juttu,jota meidän on niin vaikea kestää.Kukaan ei kuitenkaan meidän elämäämme voi puolestamme elää,vaikka haluaisimmekin
paniikkihäiriö on omien tunteitten pelkoa,sitten kun kohtaa tunteensa ja tulee niiden kanssa tutuksi,paniikki katoaa...masennuksessa on kyse oikeastaan ihan samasta asiasta
luin kerran yhdestä kirjasta että jos ihmisten ongelmat selvitettäis puhumalla niin moni masennuslääke jäis ottamatta ja mielisairaalat olis tyhjiä jos potilaan ongelmat ois selvitetty eikä pumpattais ihmisiä täyteen lääkkeitä niin ettei ne tiedä tästä maailmasta mitään.
lääketeollisuus on niin suuri ja tärkeä teollisuudenala,että sillä on lonkeronsa jokapaikassa...en usko puoliinkaan lääketestien tuloksiin,iso raha se on joka jyllää..
Minusta on surullista,että mm.ADHD n hoidossa käytetään nykyään aika surutta amfetamiinin johdanaista ilman,että vaivaudutaan tutkimaan tämän ADHD n taustaa tarkemmin.Sitä voitaisiinko asiaa auttaa jollain muulla paremmin.-- Lääkärit eivät taida kyetä kohtaamaan potilaitaan oikeasti,niin että kykenisivät,-tai edes haluaisivat--,tietää mitä näille oikeasti kuuluu....
- taannoin oli myös juttu masennuslääkkeestä,joka aiheuttaa aivosyöpää..mutta se juttu vaiettiin kuoliaaksi ennenkuin alkoikaan..
masennuksen hoidossa on tärkeää löytää oikea terapeutti..ja jaksaa pinnistellä,vaikka kuinka vituttais..jonakin päivänä aurinko nousee varmasti..lääkkeitäkin on hyvä käyttää apuna,jos siltä tuntuu.MUTTA on muistettava,etteivät psyykelääkkeet ole antibiootteja eli niillä ei kuole masennuspöpö,ne vaan auttavat jaksamaan
itsekin välttää, rokotteita, ehkäisylääkkeitä, myös mainitsemiasi antibiootteja jne. Olen nähnyt todella surullisia tapauksia, rokotteiden aikaansaamia neurologisia häiriöitä, ehkäisylääkkeistä johtuvia sekoamisia, antibioottikierteessä olevia lapsia. Paniikkihäiriötkin lisääntyvät kaiken aikaa. Aivot reagoivat herkästi kemikaaleille, usein kuitenkin viiveellä, joten syy ehtii jo unhottua.
Lääketeollisuudessa tiettyjen tahojen on ilmeisesti säilytettävä asemansa, koska lääkkeiden markkinointi käy koko ajan agressiivisemmaksi. Tähän vedätykseen ei pitäisi alistua. Turvallisempia valmisteita täytyy löytyä. Jokainen sairas ansaitsee parempaa kuin mitä nykyinen teholääkintä tuottaa.
sairastan itse paniikkihäiriötä..kokeilin lääkitystä ja olo senkuin paheni joten lopetin ne.ja uskon että kaikista paras hoito tähän on se että käy puhumassa..kyllähän ne toisille auttaa ja helpottaa mutta ei auta itse ongelmaan joka pitäisi korjata ja kohdata.itse olen sairastanut jo monta vuotta ja välillä vielä saan kohtauksia ja olen muutenkin kova jännittämään kaikkea.meitä on todella paljon..uskon että kun kohtaa pelot ja menee paikkoihin jossa tietää että voi tulla kohtaus niin se on parasta terapiaa.sillä niinhän yleensä tälläisiä tapauksia hoidetaan pelkäät sit vaikka hämähäkkejä..kaikesta pääsee lopulta yli..mut tietenkin tää on vain mun mielipide.itse en ole saanut sitä terapiaa täällä missä asun vaikka haluaisin koska mulla on tapahtunut elämässä paljon pahoja asioita ja en ole koskaan käsitellyt niitä loppuun ja siksi tiedän että nekin on syynä omaan paniikkihäiriööni.ja mulla ei ole kyllä varaa itse kustantaa kallista terapiaa..joten on vain yksin yritettävä selviytyä joka päivästä.onneksi omaan sitkeän ja positiivisen luonteen..
Miksi pitäisi muka mennä paikkoihin joita pelkää ja joissa tulee huonovointiseksi?On parempi vain hyväksyä se piirre itsessään ja tehdä niitä asioita joita todella haluaa.
Lääkehoito tehoaa varmasti siinä mielessä,että jos tultuasi siitä ensin riippuvaiseksi onnistut vapautumaan olet niin onnellinen,että unohdat mitään sairastaneesikaan.