Kahlaan pimeän äärellä
Vauhkoontunut veri
ruumistani uuvuttaen takoo
Mutta
sinä olet kirkas iloon vaellus
Vauhkoontunut veri
ruumistani uuvuttaen takoo
Mutta
sinä olet kirkas iloon vaellus
Iloon vaellus
Anonyymi
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Aamun kirkkaudessa ikävöin - tyhjässä yhtenäisessä yksinäisyydessäni en näe lainkaan ääriä.
Ei voi olla yhtaikaa kahlausta pimeässä ja vaellusta valossa, on vaan jompi kumpi.
Älä saatana jaksa aina valittaa niin helvetisti. Ihme ruikutusta, tee elämällesi jotakin niin pääset tosta ainaisesta rutinasta eroon.
En huomannut ruikutusta. Tuohan oli kunnianosoitus rakkaudelle ja ilolle. Kauniisti kirjoitettuna.
Minusta mielenkiintoinen runo. Miten niin eritavoin luette? Tunnekuohua ja epätoivoa. Mielessä siintävä valo, mitä se kenellekin merkitsee.
Moni käy läpi sielun pimeää yötä
https://youtu.be/icCIkh-FL8A
Teidän täytyy muuttua ihmisenä
Kertoisin, että sinua rakastan
Tässä on puhdas hellyys
Tässä täysi astia arkirakkautta
Tässä kaikki tänään koetut hetket ja hämärän äänet
Naurut ja se kuinka me olemme ihanasti älyttömiä
En tule enää koskaan kokemaan yhtä onnellista aikaa
Härski Hartikainenhan se siinä.
Mikähän siinä
Miksihän
Niin paljon tapahtumia unessa viime yönä
Sitähän se meillä kaikilla on, turhaa taaperrusta läpi mustan meren. Vain jokin pieni ilopilkku majakkana jottei antaudu aaltoihin kesken kaiken. Hyvä jos näet valitsi.
Siis "näet valosi"
Ei se turhaa ole. Sen näkee turhana silloin, kun ei vielä ole valmis ymmärtämään merkityksiä. Kun oppilas on valmis, opettaja ilmaantuu.
Juu.
No juu juu. Asiaa, mikä se sitten ikinä lieneekin, tuskin pystyy enää tyhjentävämmin ilmaisemaan. Verbaalista ilotulittelua!
Jos on pimeää,
ei se haittaa.
Veri virtaa.
sydän muistaa.
ja valo jonka tunnet,
se riittää.
Se muistuttaa,
siitä mikä on tärkeintä.
Ymmärrän sinua.