Näin aloitti eräs mies eilen palaverissa suun vuoronsa.
Mies oli lopettanut monta kertaa ryyppäämisensä, kuten hän itse asian ilmaisi. Mutta aina muutaman kuukauden päästä on ratkennut juomaan. Ihmetteli miten hän joutuu aina sinne "kentälle" vaikka käy kuitenkin silloin tällöin ryhmissäkin. Kertoi vielä, että hänen ystäväpiirissään on monia samanlaisia kavereita, jotka ovat välillä raittiina ja käy AA:ssa, mutta eivät siitä huolimatta pysy "kaidalla tiellä". "Sitten mennee taas viikko tai toinenkin kovaa, niin kauan kuin rahat riittää."
Tuli mieleeni, että ilmeisesti tuo silloin - tällöin, ei kaverille riitä. Olisikohan hän jopa hakemassa oikeutustaan juomiselleen, samoin kuin kaverinsakin. Ajatellaan että voinhan muutaman päivän "pämpätäkin", menen sitten taas AA:han jolloin raittius pysyy, mutta pari päivää venyykin viikoiksi.
AA:han ei tee raittiiksi, sen eteen on tehtävä itse työtä. Tämän opin "kahviveljeltäni - kiitos neuvosta". AA.sta saan työkalut raittiuteen ja tukea siihen. Eli ei ehkä riitäkään, että käyn ryhmissä - vaikka joka päivä - mutta jos en opi sieltä mitään, ei siitä ole apua. Housut vain kuluvat perusksista. Täytyy myös toteuttaa jokapäiväisessä toiminnassa niitä saatuja vinkkejä ja oivalluksia, joita ryhmistä saa.
Täällä nettiyhteisössä olen tehnyt saman huomion.
On ihmisiä jotka selvästi hakevat ja haluavat apua omaan tai läheisensä ongelmaan.
Sitten on niitä jotka oikeasti yrittävät antaa apua ja neuvoja – tietenkin omakohtaisiin kokemuksiin perustuen.
Kolmantena joukkona on sitten se porukka, joka hakee täältä tukea juomiselleen.
Neljäs porukka on sitten se pelleporukka, joka ilkkuu asialle kuin asialle, mutta ei kestä kritiikkiä itselleen.
No itse sain olla raittiina elisenkin päivän ja oli upeaa herätä aamuauringon pilkistäessä ikkunasta. Nautitaan tästä hienosta päivästä!
Ps. Toivon sydämestäni, että se oli sen miehen viimeinen kerta, kun hän lopetti juomisen.
Mies oli lopettanut monta kertaa ryyppäämisensä, kuten hän itse asian ilmaisi. Mutta aina muutaman kuukauden päästä on ratkennut juomaan. Ihmetteli miten hän joutuu aina sinne "kentälle" vaikka käy kuitenkin silloin tällöin ryhmissäkin. Kertoi vielä, että hänen ystäväpiirissään on monia samanlaisia kavereita, jotka ovat välillä raittiina ja käy AA:ssa, mutta eivät siitä huolimatta pysy "kaidalla tiellä". "Sitten mennee taas viikko tai toinenkin kovaa, niin kauan kuin rahat riittää."
Tuli mieleeni, että ilmeisesti tuo silloin - tällöin, ei kaverille riitä. Olisikohan hän jopa hakemassa oikeutustaan juomiselleen, samoin kuin kaverinsakin. Ajatellaan että voinhan muutaman päivän "pämpätäkin", menen sitten taas AA:han jolloin raittius pysyy, mutta pari päivää venyykin viikoiksi.
AA:han ei tee raittiiksi, sen eteen on tehtävä itse työtä. Tämän opin "kahviveljeltäni - kiitos neuvosta". AA.sta saan työkalut raittiuteen ja tukea siihen. Eli ei ehkä riitäkään, että käyn ryhmissä - vaikka joka päivä - mutta jos en opi sieltä mitään, ei siitä ole apua. Housut vain kuluvat perusksista. Täytyy myös toteuttaa jokapäiväisessä toiminnassa niitä saatuja vinkkejä ja oivalluksia, joita ryhmistä saa.
Täällä nettiyhteisössä olen tehnyt saman huomion.
On ihmisiä jotka selvästi hakevat ja haluavat apua omaan tai läheisensä ongelmaan.
Sitten on niitä jotka oikeasti yrittävät antaa apua ja neuvoja – tietenkin omakohtaisiin kokemuksiin perustuen.
Kolmantena joukkona on sitten se porukka, joka hakee täältä tukea juomiselleen.
Neljäs porukka on sitten se pelleporukka, joka ilkkuu asialle kuin asialle, mutta ei kestä kritiikkiä itselleen.
No itse sain olla raittiina elisenkin päivän ja oli upeaa herätä aamuauringon pilkistäessä ikkunasta. Nautitaan tästä hienosta päivästä!
Ps. Toivon sydämestäni, että se oli sen miehen viimeinen kerta, kun hän lopetti juomisen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä sinulle AA-laisena merkitsee nöyryys???Entä suvatsvaisuus.Miksi pitää tukkia sellaisiin paikkoihin missä,ei sinusta tykätä,tieten tahtoin ärsyttää(pörri,ja koko se viestiketju)Oletko kuullut pysy pois riitelevien ihmisten seurasta?Eiväthän ne tykkää seurastasi,(tiedät keitä tarkoitan.)En tiedä tykkäisivätkö minunkaan seurasta.Minä kuitenkaan en ole heille katkera.Aion vielä kokeilla,mitä mieltä olisivat,minun seurastani.Toivon sinulle suvaitsevaista ja raitista jatkoa.Eipä minunkaan olisi tarvinnut tähän sekaantua.Mutta kirjoitin minkä kirjoitin.Sinun kannalta olisi parempi kun et vastais,tähän viestiin.
kyllä siihen tarvitaan myös oman osuuden tekemistä ja Korkeamman Voiman apua (toki monelle AA itsessään on korkeampi voima eikä siinä mitään). Tuossa olen kanssasi samaa mieltä.
Olen myös huomannut monen ajattelevan hyvin huolettomasti retkahtamisesta. Koska AA:han voi tulla takaisin milloin tahansa ja kuinka monta kertaa tahansa niin aina silloin tällöin huomaa tosiaan tuollaista asennetta, että "ei kai se niin vakavaa ole vaikka välillä joisikin".
Kaikki eivät kuitenkaan pääse AA:han takaisin enää retkahduksen jälkeen. "Kerran vielä" -kenttäkokemus muuttuukin viimeiseksi kenttäkokemukseksi. AA:n ovet olisivat kyllä auki, mutta niitä ei enää kykene kolkuttelemaan.
Äärimmäisen vastuuton (ja vastenmielinen!) käytäntö on se, että palaverissa sanotaan jollekin, ettei hän ole juonut tarpeeksi ja/tai kehotetaan painumaan takaisin kentälle >:-/ Harvemmin näitä "ohjeita" onneksi kuulee, mutta joka ikinen niistä on liikaa! Ihminen, joka AA:han tulee ja myöntää olevansa alkoholisti, on varmasti juonut oman osuutensa eikä kenelläkään ole oikeutta sitä kyseenalaistaa.
Ja suhtautui itse AA:n ohjelmaan miten tahansa niin minun ymmärrykseni mukaan ryhmän vastuulla on antaa kuitenkin tulokkaalle ymmärrys siitä, mistä AA:ssa on kysymys ja _mikä_ on se ratkaisu, jonka AA tarjoaa. VAIKKA ryhmässä luettaisiin 12/12-kirjaa, VAIKKA siellä jaettaisiin millaista kokemusta tahansa, tulokkaalla on oikeus kuulla, että perusteoksemme on Nimettömät alkoholistit ja siinä on kerrottu kuinka ensimmäiset 100 toipunutta ottivat askeleet, ja että hänellä on lupa hyväksyä tai olla hyväksymättä sen, mitä hän palavereissa kuulee, ja parempi on itse asiassa olla kiinnittämättä liikaa huomiota asioihin, jotka ovat ristiriidassa Ison Kirjan kanssa.
Kaikki tulokkaat, joille itse olen ollut askelkummina, ovat saaneet täyden vapauden käydä missä ryhmissä haluavat ja lukea mitä kirjallisuutta haluavat (tietysti), ja hakea varsinaisen kumminsa mistä ryhmästä haluavat, mutta jokainen on ainakin ollut tietoinen em. asioista lähtiessään tekemään omia valintojaan.
Sain minäkin aikoinaan noin 25 vuotta sitten sellaisen kuvan,että en ole vielä tarpeeksi kypsä siihen yhteisöön.Saattaa olla,että tämän päivän AA-lainen ajattelee asioita hieman eri tavalla,eikä ylen katso tulijaa vaikka hänellä ei olisikaan takanaan mitään karmeita tarinoita.Nyt on jo ikää ja kokemuksiakin sen verran,että tuskin tarvitsee ainakaan sitä ajatella.AA on hieno asia jonka tuella monet ovat saanneet avun,mutta kyllä sen raittiuden eteen on myös itse tehtävä töitä.