Tällä ja naapuripalstalla näkee keskusteluissa liian usein tällaisia arveluja: "Onkohan sellainen enää edes uskossa?" (kts. esim. Deboran uuden aloituksen arvoinen -ketju).
Ihminen, joka heittää tällaisen arvelun ilmaan, asettuu tuomarin istuimelle, erottelemaan hyvät kristityt pahoista, saati sitten jumalattomista. Mielestäni nämä ilmaukset ovat puhekielessä j u o r u j a, joita esitetään kavereille, ja sitten mässäillään kyseisen ihmisen synnillisisllä tekemisillä, miten "se teki silloin niin ja niin, eihän sellainen sovi kristityille!"
Juoruja voi lukea seiskalehdestä ja iltalehdestä, jos tekee mieli. Vai onko se niin herkullinen paikka, kun joku lankeaa tai erehtyy, että pitää nostaa esiin tekovanhurskas kysymys: "Onkohan sellainen ihminen enää edes uskossa."
Jos olet todellakin, veli tai sisko, kiinnostunut lähimmäisesi uskosta, mene ja kysy häneltä, uskooko hän. Tai voit tietysti kysyä suoraan, "oletkohan sinä enää uskossa, kun olet tuollainen," jos se tuntuu fiksummalta.
Olen kuullut selitettävän, että jos ajattelemme (saati ääneen sanomme) toisesta kristitystä esimerkiksi ulkonäön perusteella jotakin sen suuntaista, että tuon kristityn usko horjuu, olemme itse syyllistyneet syntiin. Oma uskomme horjuu silloin, vaikka se näyttääkin olevan horjumattomampi kuin muiden usko.
Ihminen, joka heittää tällaisen arvelun ilmaan, asettuu tuomarin istuimelle, erottelemaan hyvät kristityt pahoista, saati sitten jumalattomista. Mielestäni nämä ilmaukset ovat puhekielessä j u o r u j a, joita esitetään kavereille, ja sitten mässäillään kyseisen ihmisen synnillisisllä tekemisillä, miten "se teki silloin niin ja niin, eihän sellainen sovi kristityille!"
Juoruja voi lukea seiskalehdestä ja iltalehdestä, jos tekee mieli. Vai onko se niin herkullinen paikka, kun joku lankeaa tai erehtyy, että pitää nostaa esiin tekovanhurskas kysymys: "Onkohan sellainen ihminen enää edes uskossa."
Jos olet todellakin, veli tai sisko, kiinnostunut lähimmäisesi uskosta, mene ja kysy häneltä, uskooko hän. Tai voit tietysti kysyä suoraan, "oletkohan sinä enää uskossa, kun olet tuollainen," jos se tuntuu fiksummalta.
Olen kuullut selitettävän, että jos ajattelemme (saati ääneen sanomme) toisesta kristitystä esimerkiksi ulkonäön perusteella jotakin sen suuntaista, että tuon kristityn usko horjuu, olemme itse syyllistyneet syntiin. Oma uskomme horjuu silloin, vaikka se näyttääkin olevan horjumattomampi kuin muiden usko.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Keskittyisit sinäkin olennaiseen.
ns. korvakoru-uskovaisia?