Bipon tunnekylmyys

Mitä tuumit salaisesta dbs "hoidosta"?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15535251/paholaisen-tekniikoista#comment-96615769

No voi herrajumala. Etkö keksi mitään muuta tapaa yrittää ymmärtää läheistäsi, kuin joku diagnoosileima? Ikään kuin "bipot" tai jotkut muut psykiatriset keinotekoisesti ryhmitellyt ihmiset olisivat kaikkinensa täysin erilaisia kuin muut, ja se yksi kaikenratkaiseva ominaisuus ("bipous", "skitsofrenia", "masennus", "narsismi"...) kertoisi kaiken hänestä.

Ehkä hän suhtautuikin sinuun tuolla tavoin kylmästi ja epämääräisesti, huonosti, osittain siksikin ettet yrittänyt oikeasti tutustua häneen. Kun tiesit hänestä jo alussa niin paljon, siis että hän on "bipo" eikä kuka tahansa tavallinen ihminen, jolla on persoonallisuus ja käytöstavat, ja taipumukset ja luonne ja menneisyys ja nykytilanne ja siinä kaikenlaista meneillään, mitä muillakin yleensä voi olla.

Pipo päähän pakkasella.

Minun kohdalla sukulainen tarkertui liikaa, viestitteli ja soitteli jatkuvasti päivittäin ja viestejä tuli lukuisia. Kun en jaksanut tai ehtinyt koko ajan vastailla viesteihin niin soitti perään. Töistä kotiin tullessa oli mm. ruoanlaittoa lapsille ja ei ekana tullut mieleen kyllä niihin viesteihin vastailla.
Lopulta väsyin tuon takertujan käytökseen ja teinimäiseen kiukutteluun niin, että oli pakko estää viestit ja puhelut. Eli olenko tulkintasi mukaan bibo, niinkö? Kun ei hyvällä mennyt perille niin katsoin parhaimmaksi suojella itseäni ja katkaista yhteydet.

Tunnekylmiä on kaikki ihmiset sen mielestä joka ei heihin saa kontaktia.

Sellaista sairautta kuin bipo ei ole lääketieteellisesti olemassa. On olemassa vain itsekkäitä ihmisiä. Mistä itsekkyys kenenkin kohdalla ja missäkin tilanteessa johtuu on yksilöllistä ja haastavampi asia selvittää.

Tiedetään, että bipoksi leimatuille annetaan pakottaen tai ottavat omasta tahdostaan psykiatrisia aineita, jotka tekevät tunteettomiksi. Se onko tässä tapauksessa tästä ilmiöstä kysymys, vaikkapa osaltaan, on mahdotonta sanoa ilman tuntematta kyseistä henkilöä tarkemmin.

Tuttavani oli ollut innostunut, kun kävin kylässä ja meillä oli ihan kivaa kyllä, mutta tuo tuttavani vauhti oli käsittämättömän lujaa etten tahtonyt perässä pysyä. Rahaa häneltä paloi, uusia projekteja pilvin pimein.

Kerran sitten menin käymään toiesta kaupungista hänen luonaan, niin siellä tyyppi makasi peiton alla vuoteessa. Ihmettelin et mikäs nyt on? Itkuisena sanoi ettei mikään maistu mukavalle. Sitten huomasin niin hän puheli vähän outoja, itseasiassa psykoottisia. Koiratkin olivat kakkineet sisälle keittiön lattialle.

Tiesin kyllä hänen sairastavan kaksisuuntaista häiriötä, mutta en tiennyt asian olevan näin vakava. Hän oli vahvasti myöskin lääkitty.

Hän takertui minuun niinkuin moniin muihinkin ihmisiin. Tosin nyt tässä tapauksessa sairaalla oli mielenterveyspotilaita ystävinään. Minä en ole mielenterveyspotilas, vaikka kirjoitankin täällä.

Oli pakko tehdä pesäeroa. Lopetin tuon tuttavuussuhteen.

No tuo ihminen kuoli sitten jokin aika takaperin. Saattohoidossa oli pitkän aikaa, siis syöpä. Voivatko vahvat kaksisuuntaisen saiirauden lääkkeet aiheuttaa vuosikymmeninä käytettynä jotakin syöpää? Kertokaa, jos teillä on samanlaisia tapauksia tiedossa. kun niistä lääkkeiden haitoista ei niin tarkkaan puhuta.