Tilanne on tämä; löysin hyvin viehättävän ihmisen, jonka kanssa olemme hyvin samalla aaltopituudella, ymmärsimme toisiamme ensi hetkestä lähtien. Mies asuu minusta todella kaukana, ainoa kunnollinen mahdollisuus yhteydenpitoon olisi sähköposti.
Olemme molemmat varattuja, enkä tiedä, uskallanko aloittaa sähköpostituksen hänen kanssaan, toisaalta olisi ihanaa jutella hänen kanssaan vielä, mutta entä jos rakastunkin häneen? En halua rikkoa kenenkään suhteita, enkä pettää omaa puolisoani, mutta toisaalta tämä ihminen on niin ihana, että haluaisin ehdottomasti hänet elämääni jollain tavalla mukaan.
Uskaltaako tutustua häneen paremmin, vai luopuako sovinnolla, kun siihenkin vielä olisi mahdollisuus?
Järki vaiko tunteet?
Olemme molemmat varattuja, enkä tiedä, uskallanko aloittaa sähköpostituksen hänen kanssaan, toisaalta olisi ihanaa jutella hänen kanssaan vielä, mutta entä jos rakastunkin häneen? En halua rikkoa kenenkään suhteita, enkä pettää omaa puolisoani, mutta toisaalta tämä ihminen on niin ihana, että haluaisin ehdottomasti hänet elämääni jollain tavalla mukaan.
Uskaltaako tutustua häneen paremmin, vai luopuako sovinnolla, kun siihenkin vielä olisi mahdollisuus?
Järki vaiko tunteet?
Vastaukset 9
Vanhimmat
ihmeessä!!
Aika kinkkinen tilanne.Kannattaa ehkä ottaa järki käteen ja miettiä että onko mitään järkeä lähtee seurustelee toisen jampan kanssa jos siis sulla on jo äijä.Mieti miltä tuntus susta jos sun äijäs tekis jotain tommosta ja saisit tietää,ei varmaan olis hirveen kivaa VAI?
Jokainen taablaa tyylillään
Että eihän se tieto kovin mukavalta tuntunut...
Jaa`a...
Teit miten teit, otat riskin...
Mieti oletko valmis jättämään nykyisen kumppanisi? Mitäpä jos tämä ihana ihminen ei olekaan niin ihana? Voipi olla että menetät molemmat... Rakastatko miestäsi nyt ja miten? Mikä hänessä on ihanaa ja mihin hänessä rakastuit?
Todennäköisesti ihastuksesi rakastaa kumppaniaan todella, eikä jäänyt miettimään sinua. Voi kuule toisaalta tulla melkoinen sotku ja "nolo" loppu.
Toisaalta voi olla että tämä ihana ihminen saattaa ymmärtää sinua todella ja varmasti pitää suunsa supussa, jos paljastat ajatuksesi hänestä.
Teet miten teet otat jonkinsortin riskin... Oletko valmis menettämään nykyisen rakkaasi, OLETKO? Se taitaa olla se avainkysymys nyt...
Hän pyysi soittelemaan, ja pitämään yhteyttä, mutten ole lainkaan varma, haluanko riskeerata nykyisen suhteeni. Mieheni tuskin haluaisi jakaa minua toisen miehen kanssa, kyllä hänestä sen verran omistushalukkuutta löytyy.
Toisaalta mitään sen vakavampaa ei ole tapahtunut, vietimme yhdessä vain hauskan päivän jutellen.
Siis jos et todellakaan halua rikkoa omaasi tai ihastuksesi liittoa, on ainoa mahdollinen suhde välillänne ystävyyssuhde. Se voi toimia, MUTTA vain jos olet rehellinen puolisollesi. Kerro hänelle, että olet kohdannut ihmisen, jonka haluaisit ottaa ystäväksesi. Pidä puolisosi tietoisena siitä, mitä teet. Näin et tule tehneeksi mitään sellaista, jota voisi kutsua pettämiseksi.
Muista, että ihastuksia tulee varmasti jokaiselle. Sen vuoksi niiden perässä ei kannata juosta. Toisaalta tosiystäviä on harvassa, joten sellaisen löydettyään kannattaa pitää kiinni :)
vaikka ei tämä tänne kuulukkaan.
On aina mielenkiintoista lukea Tanen kommentti.Kirjoitat viisaasti ja asiallisesti mielestäni,vaikka samaa mieltä en aina olekkaan kanssasi.:)
Minusta tuntuu, että mieheni ei haluaisi kuullakaan miesystävästä, se voisi olla hänelle liian kova pala purtavaksi. Jos tilanteen kääntää toisinpäin, taitaa se olla niinkin, etten itsekään oikein osaisi suhtautua miehen kirjekumppaniin, varsinkin jos tietäisin mieheni olevan ihastunut toiseen naiseen, fiksuun ja hurmaavaan sekä eksoottiseen?
Kieltämättä on vaikeaa suhtautua neutraalisti siihen, että puoliso kertoo tutustuneensa mielenkiintoiseen ihmiseen, joka on vastakkaista sukupuolta. Tottakai siitä lähtevät ajatukset liikkeelle. Kuitenkin, ihminen joka voi tuon kuunnella ja keskustella siitä puolisonsa kanssa, on oikeasti viisas.
Ihastuneella on monta mahdollisuutta toimia. Hän voi ylläpitää suhdetta salaa tai hän voi lopettaa suhteen - tai hän voi kertoa puolisolleen uudesta tuttavuudesta. Jos kaiken keskustelun jälkeen puoliso hyväksyy yhteydenpidon, on mielestäni saavutettu aika paljon. On uusi ystävä, vanha suhde, joka on todettu toimivaksi, ja puoliso, jonka kanssa on osoitettu luottamusta puolin ja toisin.
Minä lähtisin (tai siis tarkennus: olen lähtenyt :) siitä liikkeelle, että uusista tuttavuuksista kerrotaan puolisolle. Tietenkään jokaisesta ihastuksesta ei tarvitse kertoa, koska ihastus menee ohi. Kuitenkin, kun olen tavannut ihmisen, johon haluan pitää yhteyttä, olen pelannut avoimin kortein. Olen kertonut vaimolleni, että olen saanut uuden ystävän. Näin olen tehnyt riippumatta siitä, onko uusi ystävä mies vai nainen. Näin minulla on tavallaan lupa olla ihastunut. Minun ei tarvitse ajatella, että tunteeni on kielletty. Ratkaisevaahan ei ole se, olenko ihastunut vai en. Ratkaisevaa on se, miten ihminen toimii ihastuessaan.
Jos et voi kertoa uudesta tuttavuudesta puolisollesi, rehellisintä olisi katkaista uusi suhde. Jos et kerro, tavallaan petät, vaikket sänkyyn asti menisikään. Lisäksi salaamalla herätät puolisosi epäluulon, vaikkei uusi suhde olisikaan uhka nykyiselle liitollesi.
HUOM! Viittaan yllä "suhde" sanalla ihan ystävyyssuhteeseen.
(Kiitos Sinille kehuista :)