Oletko koskaan?

Turha jossitella. Ehkä kaikella on kuitenkin tarkoituksensa vaikka sitä ei aina silloin ymmärrä. Parempi näin. Samaistun omin sanoin siihen mitä isäsi viimeksi tavatessamme kertoi. Menneisyys painuu jonnekin usvaverhon taa, on vain tämä hetki.

Olen. Ja myöhemmin elämä on opettanut, että jos täytyy valita kahden väliltä, ei kumpikaan ole oikea.

valitseminen on jokaisen henkilökohtainen, vapaus on semmoinen.
Elämä on Jeesus, Hänen nimensä pysäyttää pirun, katkasee....
rauhallista illanjatkoseen.
https://www.youtube.com/watch?v=q7DfQMPmJRI

En ole. Keskityn sina yhteen kerrallaan.

Koska et koskaan ottanut tosissasi mua!
Mietin kerran viidessä vuodessa joskus vieläkin.
Tiesitkö mitä oikeastaan menetit?
Kerron sulle tuntematon mies tämän nyt:
Voipullien tuoksua silloin tällöin, hyvää kotiruokaa monta kertaa viikossa.
Miehenä vapauden keittiö hommista ja kaikesta mitä tähän liittyy.
Mustaherukka, punaherukka, karviaispensaiden lannoittamisen talomme takapihalta. Vapauden olla sinä, aito oma itsesi.
Sinä mukavana, rentona, hyväntuulisena ja hyväksyvänä.
Vapauden käydä joskus yksin ulkona, tai vaikka ulkomailla.
Ja jos olisit ollut kaiken arvoinen ja enemmänkin.
Olisit saanut elää varsin mukavaa, rauhallista ja onnellista elämää.
Ja minä en olisi vaatinut mahdottomia, vaatimukset olisit pystynyt lunastamaan.
Kaikkihan perustuu toisen ihmisen tuntemiselle ja toisen ihmisen kunnioittamiselle siinä arjessa, elämässä.

Valinnaksi tätä ei voi kutsua, olen vain jäänyt tähän. Jos tekisin valinnan (jos se olisi mahdollista), tekisin toisin. Ja kyllä, mietin sitä usein. Haluaisin hölmön sydämeni noudattavan järkeä, ja ymmärtävän perusteet, mutta se elää omaa elämäänsä ja kaipaa sitä toista edelleen.

En kahden ihmisen, mutta olen valinnut tilanteessa "korvikkeen". Elämäni pahin virhe. Ja kyllä, mietin aina välillä, mutta kukapa sen tietäisi olisiko mitään ikinä edes tullut oikean kanssa.

En ole ikinä edes halunnut sua kotiini. Sellaista vaihtoehtoa ei ole ollut eikä tule koskaan. Haluan oman rauhallisen elämäni, enkä halua ketään miestä kotiini asumaan. Varsinkaan sinua. Joten en tiedä mistä vaihtoehdoista puhut, en todellakaan ole sulle vaihtoehto, enkä aio hyysätä sua kertaakaan. Et one tervetullut edes kahville, koita jo ymmärtää. Tää on ohi kokonaan.

Samoin jota kuinkin kuten yllä kirjoittanut. Olen ymmärtänyt että, kerran tein hirveän virheen ottaessani yhteyttä sinuun. Olen katunut sitä enemmän kuin mitään elämässäni koskaan. Kaikista vaikeinta ja raskainta tässä voimien mittelöissä on ollut tämä: Hirveä väärinkäsitys, sillä en koskaan ottanut sinuun yhteyttä syystä että, olisin halunnut sinulta rakkautta.
Kun katsoin sinuun tuon lyhyen ajan näin heti että, sinulla on jotain pahasti pielessä. Et osaa olla naisten kanssa, et arvosta, et kunnioita ja kaikista pahinta on se että, luulet omistavasi toisen ihmisen ja hänen elämänsä!
Ja katsot että, sinulla on oikeus hämmentää toisen ihmisen elämää mielesi mukaan niin että, se saa toisen voimaan pahoin ja melkein vie järjen toiselta ihmiseltä. "Mutta jos nyt leikitään hieman muutamalla oletuksella siitä että, mitä sinä haluat elämässä ja mitä minä haluan tältä omalta elämältä":
En siis koskaan ole uskonut että, edes minkäänlainen seurustelu kuvio olisi toiminut kanssasi. Koska sinä haluat aivan eri asioita kuin minä tähän asiaan liittyen. Minulle ei riitä suhteessa se että, tulisit kotiin aamutunneilla tai mihin aikaan sinua huvittaa. Nostat padan kannen ja syöt laittamaani ruokaa kaikessa hiljaisuudessa ja sanot kenties siinä muutaman sanan. Vilkaiset ohimennen katsot ehkä postin ja painut sänkyyn, nukahdat ja kun herään aamuvarhaisella, olet teillä tietymättömillä. Kaipaan myös rauhaa ja ongelmatonta elämää.
Elämään jota haluan ei olisi voinut kuulua koskaan, kaikenmaailman tuttavat.
Ei liioin sukua vaivaksi asti, varsinkin jos tässä suvussa on ongelmia.
Kuten suvuissa tuppaa olemaan yleensä. Minä naisena tiedän myös että, et välitä koirista ja kissoista samassa mittakaavassa kuin mitä minä välitän.
Luuletko että, olisin sinun antanut päättää kaikista rakkaimmasta otuksesta - mikäli asiat olisivat menneet toisin. En koska < sinä et vain tajua miehenä erästä tärkeää pointtia. Koirani ei olisi koskaan ei missään olosuhteissa jäänyt narun päähän talon takapihalle. Vaan se on perheenjäsen ja hyvin tärkeä yhtälö.
Ja mikä tärkeintä, kerran verkossa olleena ja pahasti jumissa tilanteessa vaikeassa:
Ei tule uutta miestä, jolla on suora tie kotiini ja sänkyyni.
Ei tule miestä joka ei osaa puhua asioista, niiden oikeilla nimillä.
Ei tule miestä jolle en voisi kertoa synkempiä asioitani.
Ei tule miestä joka olettaa että, minulle käy mikä tahansa yhteiselämässä.
Ei tule miestä joka ei ole puolellani ja ystäväni, kaikista tärkein ihminen minulle.
Eikä tule miestä joka ei kuuntele minua joka ei ota mielipiteitäni huomioon.
Eikä tule miestä, joka ei halua tutustua minuun ensin kaikessa rauhassa - kuten normaali ihminen haluaa tutustua toiseen ihmiseen.
Ja kyllä jokaisen miehen on kyettävä ainakin osittain siivoamaan jälkensä yhteiselämässä. Kenenkään äiti en ala olemaan en opettamaan niitä yksinkertaisempia perusasioita yhteisessä kodissa.
Eräs toinen mies julkisti tavallaan hyvyytensä, joka kosketti minua kovasti kerran.
Mutta onnelliseen, tasapainoiseen ja harmittomaan elämään, perheeseen ei tarvitse ottaa vastuulleen, < läheistä, ihmistä.
Vaikka tämä olisi varmasti jaloin teko, mitä nykyajan Suomi mies kykenee tarjoamaan uudelle elämänkumppanille.
"Mutta sietää täytyy ja täytyy ymmärtää että, sydämessäni pysyy ainiaan vaikka miten asiat olisivat".
Ja ehdotuksia, rakastaa saa mutta minä päätän siitä että, kuinka paljon olen tekemisissä ja miten tämä tapahtuu.
Sinä et sovellu näihin kriteereihin, mitä haluan uudelta kumppanilta, jos sellainen on pakko ottaa elämään, eräistä syistä johtuen.
Kotiini et ole tervetullut, loppu aikaani / jäljellä olevaa elämää en tuhlaa sinuun eikä minun ole pakko ajatella sinua ja miettiä outoja syitä ja kaikkea pahaa mitä olet tehnyt ja saanut aikaan näiden monien vuosien aikana ja uskon että, kaiken olet tehnyt ihan tahallisesti. Terveisin. Menneisyys..

Sanotaan nyt näin, en ole koskaan osannut ”valita”, enkä oikeastaan ole koskaan kummemmin oikein tiennyt mitä haluan ja tahdon
En ole ehkä edes ns valinnut, vaan antanut tilanteen olla sanomatta mitään

Tästä syystä, ei enää ihmisten tapailua

Juup, suoraan.

Olen ja minä ainakin valitsin täysin väärin. Tiedä sitten miten olisi onnistunut sen toisen kanssa, mutta tämä vaihtoehto oli ainakin täysi virhe.

Kun katselet suomalaisia ihmisiä missä tahansa, Näyttävätkö he mielestäsi onnellisilta?

Aikanaan kun tein virheen, en tiennyt paremmasta.
Nyt kun tiedän, korjasin virheeni
En ole katunut.

Olen enkä ole katunut. Hyvän valinnan tein. Tuosta toisesta olisi tullut liikaa enkä olisi varmaan ollut edes pitkään. Seurannut olen ja ei hyvältä vaikuta. Sillä useampi mies leikeissään mukana. Aika karua elämää elää. Eli onneksi tein oikean päätöksen. Toinen ei tosin tiedä tästä enkä koskaan kerrokkaan, aika loukkaavaa kun näin jälkikäteen miettii tilannetta. Ahdistavaa sikaa oli kyllä. Onneksi jo mennyttä ja tyytyväinen olen valintaani.

En.

Tuskin teen valintaa jonka haluaisin tehdä, koska se olisi järjetön temppu se. Tällä hetkellä tämä tilanne sopii ja on siedettävä, mutta vääjäämättä edessä päin häämöttää joko-tai-tilanne, jossa jonkun (todennäköisesti mun) sydän särkyy.

Elämäntilanne voi "tehdä" sen valinnan, mikä ei kuulosta ollenkaan rakkauteen liittyvältä asialta eikä sen pitäisi koskaan sanella rakkauden ehtoja. On ollut tai on joitakin vahvoja vaihtoehtoja. Tosin ajattelen, että oikean vaihtoehdon kanssa ei tarvitsisi liikaa arpoa ja odottaa.

Itse saatan odottaa vuosia, jopa vuosikymmenen, jos jotain tunteita on. Vaikka olenkin kärsivällinen ja pystyn odottamaan, turhaudun, jos en saa sitä, mitä kaipaan. Se, että joutuu opettamaan toiselle ajan antamista, huomioimista ja vaivan näkemistä, on jotenkin todella rasittavaa. Haluaisin uskoa, että jokainen parisuhdetta haluava aikuinen ihminen ymmärtäisi, mitä se vaatii. Silloin kuin turhautuu, siirtää huomion helposti muualle. Odottaminen voi joskus olla hyvästä mutta ei odottaminen, joka ei lupaa mitään muuta kuin lisää odottamista.

Toisaalta se on hyvä, että on olemassa ihmisiä, joista itse on kiinnostunut. Se, että olisi vain yksi mielenkiintoinen ihminen tai kumppaniehdokas, toki helpottaisi valintaa. Parisuhteeseen valitaan vain yksi ihminen ja parisuhde silti käydään vain kahden ihmisen välillä (kerrallaan), näin ainakin itse ajattelen.

Kyllä en. Se kun on niin aikaavievää, jottei ennätä seurustella. Ainakaan kunnolla.

Koska en ole vielä sitä lopullista valintaa tehnyt eikä kukaan ole minun suuntaan sitä tehnyt, en ole joutunut katumaan valintaa. Olen torjunut ihmisiä matkan varrella enkä ole jäänyt heitä haikailemaan. Ihastumista ja rakastumista ei voi pakottaa. Siinä mielessä olen ainakin tähän asti tehnyt oikeat valinnat, jotta voi valita (toivottavasti) oikein.

Se, että pitää kaikki ikkunat ja ovet auki loppuelämän, ei ole silti hyvä. Monen sitoutumiskammoisen mielestä parisuhde sitoo liikaa tai suljettu parisuhde sitoo liikaa. Itse kuitenkin kannatan suljettua ja uskollista parisuhdetta, näen sen ainoa oikeana parisuhteen muotona itselleni ja ylipäätään ihmistä rakentavana ja suojelevana. Ei se valinta sido, jos se on huolella ja oikein tehty. Jossain vaiheessa se valinta myös pitää tehdä, jos haluaa muuta kuin sinkkuelämää loppuelämänsä.