Miksi ne häät on niin tärkeät?
Miksi haluat naimisiin
Anonyymi
28<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Haluan oikeat kirkkohäät, koska se tuntuu niin oikealta.
Ei häät ole tärkeät, vaimo on! Olen kristitty ja kristinuskoon kuuluu se virallinen sopimus siitä, että aina kuulutaan yhteen. Haluaisin vaan kodin ja perheen yhden naisen kanssa, ja olisihan elämä paljon kivempaa kun ei olisi yksin aina, siinä kaikki.
Oletko miettinyt Aitoriitan kanssa parisuhdetta?
Hän on myös uskovainen joka haluaa avioliittoon
Eikö hän ole jo naimisissa?
Olen harras uskovainen ja haluan liitolle Jumalan siunauksen. Avoliitto on syntiä ja suhde likainen. Joutuu kadotukseen.
Osa uskovistakin on nykyisin avoliitossa. Tosin sitä ei kaikissa piirissä suosita.
Jokainen nainen haluaa kokea aidot hääjuhlat morsiusasussa. Olla yhden päivän prinsessana. Saada vierelleen loppuiän kestävän rakkauden. Minä ainakin.
Puhu vaan omasta puolestasi. Rakkauden nyt varmasti suurin osa haluaa, muttei välttämättä mitään päivää prinsessana.
En koskaan haaveillut prinsessahäistä, päinvastoin. Haluan suhteen, jossa kumpikin on sitoutunut (tutustumisen jälkeen tietysti), mutta itsellä sisäinen sitoutuminen on tärkeämpää kuin ulkoinen status. Silti ei naimisiinmeno ole myöskään ei kunhan ei tarvitse pitää prinsessahäitä, ;-) Siihen tosin ryhdyn vain jos kumpikin on varma, että toinen on se oikea, sisäinen sitoutuminen on kunnossa eikä intuitio taistele vastaan.
Olen nainen, enkä missään tapauksessa halu mitään prinsessahäitä. Jos saan itse päättää niin en halua minkäänlaisia häitä. Minulle kun naimisiinmenolla ei ole mitään väliä. Naimisiinmeno ei ole minulle positiivinen eikä negatiivinen asia, vaan täysin yhdentekevä.Kaikki lakitekniset jutut saa hoidettua muullakin tavalla. Sitäpaitsi avioeron saa niin helposti, että silläpuolella naimisiin meneminen ei anna mitään lisäturvaa.
Jos nyt sattuisin löytämään miehen, joka haluaa ehdottomasti naimisiin, niin sitten kai mentäisiin. Ei ole mitään periaatteellista syytä kieltäytyä, vaikka en näekään siinä mitään järkeä. Silloinkin mieluiten vaikka ruokatunnilla maistraatissa. Lähimmät voi kahvittaa seuraavana viikonloppuna, jos on ihan pakko.
Jokaiselle naiselle asetetaan päämääriä. Naimisiin, perhe ym. Lapsena luetaan sadun prinsseistä. Ennen avioliitto toi turvaa, nyt laki muuttunut avoliittolaki, isyyden tunnustaminen.
Kyllä me voitais mennä naimisiin, mutta mitään häitä ei olisi pakko järjestää. Tai ainakaan suuressa mittakaavassa.
Hänelle toivon vain ja ainostaan kuolemaa!
En tarvii mitään häitä ollakseni uskollinen. Enempi ne avioliitossa olevat pettävät.
En ole koskaan ollut naimisissa, enkä tiedä haluankokaan..
Mulla joitain kysymyksiä elämässä joita epäröin enkä ole lyönyt kantaani lukkoon.
Avioliitto on yksi sellainen asia. Suurin syy tähän on että elin 10 kk suhteessa jossa mies asui käytännössä mun luona vaikka meillä oli eri osoitteet. Hän vain muutti suunnilleen heti kun tapasimme mun asunnolle ja alkoi samalla painostamaan avioliittoon...
Sain kai jonkinlaisen inhon koko asiaa kohtaan silloin ja nyt en tiedä mitä asiasta olisin mieltä, Minusta avioliitto antaa liikaa toiselle valtaa asioihini lakien puitteissa joten se hirvittää mua ajatuksena että joutuisi jonkun epärehellisen tai häiriintyneen kynsiin avioliiton kautta ja hän alkaisi hallitsemaan elämääni avioliittolakien oikeuttamien oikeuksien kautta..
Toisaalta en tunne kovin hyvin avioliiton myötä tulleita oikeuksia toisen asioihin..
mutta lähinnä tää puoli saa mut jarruttamaan ja ajatteleen että aivan kamalaa että toisella olisi oikeuksia moniin virallisiin asioihini aivan eri tavoin kuin avoliitossa.
En tiedä mitä asiasta olisin mieltä. En kai oikein ole valinnut siinä mitään puolta.
Olen aina ajatellut että ehkä se asia selkenee sitten kun on suhteessa ja selaisessa tilanteessa että ollaan sen asian äärellä... kai sen sit tietää paremmin?
Minulle naimisiinmeno on mm. asia, jolla osoitetaan mahdollisimman julkisesti ja avoimesti se, että kaksi ihmistä ovat todella sitoutuneita toisiinsa, eivätkä ole pienten vaikeuksien jälkeen heti menossa baariin etsimään laastaria vaan haluavat selvitä yhdessä eteenpäin. Ja mielestäni olisi hieno järjestää lähimmille ihmisille juhla, jossa ihmiset voivat pitää hauskaa ja nauttia. Mitään vakaumuksellisuutta minulla ei liity tähän asiaan.
Voiko asiaa tuon kauniimmin sanoa. Jos niin kivasti kävisi, että joku (=hän mies, vink) haluaisi naimisiin kanssani niin joku vähän juhlavampi tilaisuus kuin maistraatti olisi hieno kokemus. Yhdessä tuon tilaisuuden puitteet kuitenkin suunniteltaisiin, koska täytyyhän sen olla molempia miellyttävä tilaisuus!
Ikävä kyllä ne hääjuhlat ovat harvoin kovinkaan hauskoja. Tuntuvat muuttuvan kokoajan vaan rajoitetumpaan ja kaavamaisempaan suuntaan. Iso osa hääpareista suorittaa hääjuhlaa ja sen valmisteluita. Halutaan ne "meidän näköiset" häät, jotka tarkoittavat vieraille rajoitusta rajoituksen perään. Olen tasan kerran ollut vieraana suomalaisissa häissä, joissa oli oikeasti vapautunut ja hauska tunnelma, eikä sinne menty vain esittämään miten "hauskaa ja onnellista" kaikki on.
Miksi haluan naimisiin? Arvostan avioliittoa hengellisenä ja yhteiskunnallisena instituutiona ja koska haluan olla joskus rouva. Avioliitto tuo solmiessa sekä vastuita, velvollisuuksia että oikeuksia. Asemaa ja suojaa. Olen aina fanittanut avioliittoa ja ajatusta siitä, että olen vaimo ja äiti joku päivä.
Avioliitonhan voi solmia joko kirkollisena vihkimyksenä kera kirkkohäiden tai ihan vaan maistraatissa pelkistetyin menoin. Haluan kirkkohäät. Pk-seudulla on pari kirkkoa, joita olen vuosikaudet ajatellut mahdollisena vihkikirkkona. Hääjuhlan haluan Kulosaaren Casinolla, jos häät on Suomessa. Toinen vaihtoehto on Italia tms. Toivottavasti mies maksaa. ;)
Olet kuvottava ihminen. Ei mitään muuta mielessä kuin oman egon pönkittäminen ja omien ah-niin-upeiden geenien monistaminen. Oma etu ja pätemisen tarve ajaa kaikkea toimintaasi, ympäristöstä ja eläimistä et piittaa p*skan vertaa. Sinulle varmaankin pitää levittää punainen matto joka kerran, kun saavut sairaalaan, tossukka-aviomiehesi kannustamana, puskemaan uutta kerskakuluttajaa ylikansoitettuun maailmaan. Kuvittelet olevasti arvokas, koska itsekkyydessäsi monistat omia geenejäsi! Ja mies maksaa.
Olet toisten haukkuja, joka katsoo oikeudekseen haukkua ja aliarvioida, kenet haluaa. Et tunne minua. Puhu vain omasta puolestasi ja omista asioistasi ja omista virheistäsi.
Omaa toimintaani ei todellakaan aja oma etu eikä pätemisen tarve. Tosin tiedän, että olen monessa asiassa osaava ja pätevä, siksi minun ei tarvitse päteä. Pätemisen tarve on yksi vastenmielisimpiä piirteitä ihmisissä, etenkin silloin kun he eivät päde. Se, jos mikä on sekä rasittavaa että luotaantyöntävää.
Suhtaudun muihin ihmisiin, eläimiin ja ympäristöön kunnioittavasti. Sinulla on sairaita syytöksiä toisista ihmisistä.
Olen arvokas niin kuin kuka tahansa ihminen olemassa oloni perusteella. Kuuluu muuten ihmisoikeuksiin saada solmia avioliitto ja perustaa perhe, silloin kun kahden ihmisen intressit solmia suhde kohtaa.
Olen erittäin maltillinen kuluttaja ja tulen pienellä toimeen; olen tullut koko elämäni. Toisilla on kyky elää vaatimattomasti, toisilla ei. Ehkä se, että on oppinut tulemaan pienellä toimeen koko aikuiselämänsä, tekee nöyräksi myös kulutuksen suhteen.
P.S. En ole koskaan maksattanut miehellä mitään. En ole koskaan saanut itse parisuhteen henkistä enkä taloudellista turvaa. Kukaan mies ei ole koskaan maksanut vuokriani, laskujani eikä menojani. Olen itse ollut kaukosuhteissa ja maksanut omaltani osalta aina kaiken; matkat ja muut, järjestääkseni tapaamiset. Pystyn uhrautumaan, näkemään aikaa, vaivaa ja rahaa toisten eteen paljon enemmän kuin moni muu nainen tai mies. Olen antelias, ehkä liiankin antelias.
Älä räkänokka tule selittämään tuntemattomalle (ja7tai vainoamallesi) ihmiselle yhtään mitään elämän lainalaisuuksista. Kasva ihmisenä ja opettele kunnioittamaan toisia ja toisen ihmisen ihmisarvoa. Toivottavasti en tapaa sinunlaisiasi ihmisiä koskaan.
Imehä ääs.naine munaa!😆😅
Olet sairas.
En halua jos on yhdesti tämän asian kokenut, alttarille astellut valkoisessa puvussa.
Eiköhän se riitä tällä saralla.
Mut et mun kanssa, mitä jos mielesi muuttuu.. 😗
Myönnettävä on, että jos olisin saanut olla pitämättä häitä, en olisi pitänyt. Mutta vaimoni oli asiaa ajattelematta luvannut kutsua ihmiset häihin, kun he alvaria kyselivät. Esitin morsiamelleni, että kutsuttaisiin vain hänen väkensä, mutta hän oli sitä mieltä, että se vaikuttaisi kummalliselta. Ja niinhän se vaikuttaisi.
Sen sijaan kirkkovihkimisen olisin kuitenkin halunnut. Suostuin siis vaimoni ehdotukseen prinsessahäistä, vaikka se oli minulle kiusallista. En ole koskaan sitä ennen enkä sen jälkeenkään ollut juhlakaluna.
Kuitenkin vaimoni on ollut moninkertaisesti prinsessa, kun hän on tarjoillut vieraidenkin läsnäollessa kesämökillä aamukahvia sievän baby doll -yöpaidan keltaisessa läpinäkyvässä pelkässä yläosassa. Minulle onkin siitä mielikuva, että prinsessa on erityisen kaunis ja aina sukupuolielimet paljaana. Kaunis prinsessani! 🌹
Mulla on yhdet kirkkohäät ollut se riittää. Mies kuorsasi hääyön vähän liikaa ottaneena. No otettiin vahinko takaisin 😁
Imetin vauvaa hääyönäkin👶