hei, synnytys olis edessä reilun viikon sisällä tavalla tai toisella ja nyt on iskenyt hirmuinen paniikki ponnistusvaihetta kohtaan. onko siihen vaiheeseen mitään kivunlievitystä? puudutusta? olen kuullut että epiduraalin ei pitäisi enää vaikuttaa ponnistusvaiheessa joten onko mitään kivunlievitystä saatavana? kokeneemmat voisivat laittaa oman kokemuksensa siitä mihin sitä kipua voisi verrata kun on ponnistusvaihe menossa. kiitos kaikille vastanneille ja aurinkoista viikonloppua.
tosi kyseessä pian...
nyt vasta paniikkiin
81436
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla ponnistusvaiheessa ei ollut kipua juuri ollenkaan. Jonkin asteista venytyskipua välilihassa, mutta senkin kätilö puudutti puudutespraylla. Alue ei revennyt, eikä leikattu, eli sellasta repeytymiskipua en kokenut. Ainoa kipu on venyttymisen tunne kun pää on kanavassa. Supistuskipu loppuu kuin seinään kun saa alkaa ponnistaa. Aika ihmeellinen juttu sanoisin. Avautumisvaihe on kivuliain, sitten jo helpottaa. Pärjäsin pelkän ilokaasun avulla koko synnytyksen. Kaasua ei tosin enää ponnistusvaiheessa anneta ottaa. Tsemppiä!
Ponnistusvaiheessa kipu on pientä verrattua avautumisvaiheeseen.Ainoastaan pelko siitä että repee pahasti....Ensimmäinen lapsi vedettiin imukupilla,toinen tuli jo helpommin vaikka olikin isompi,4.3 kg.Ja kun vielä tietää että kohta helpottaa.Mutta kaikista pahinta synnytyksissäni on ollut ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen ompeleminen.Lääkärillä oli kiire ja ompeli yli puoli tuntia ILMAN PUUDUTUSTA!!!!Ei kuulemma voinut sattua.Toisessa synnytyksessä pari kuukautta sitten kätilö kohteli paljon paremmin,otin ilokaasua aina ennen neulanpistoa.
Minä pelkäsin myös ponnistusvaihetta enemmän kuin avautumisvaihetta. Synnytyksen koittaessa avautumisvaihe oli tosi tuskallinen, mutta ponnistusvaihe tuntui kuitenkin oikeastikin minusta melkein pahemmalta. Ei se niin kivulias ollut, mutta jotenkin vain niin inhottava, että kun esim. sanotaan, että monille tulee tarve ponnistaa ennen kuin annetaan lupa, niin minä pinnistelin ja pinnistelin, etten olisi ponnistanut. En vain uskaltanut ponnistaa. ja kun sitten aloin ponnistaa, en pitkään aikaan ponnistanut kuin ihan hiljaa. Ehkä tämän panttaamisen takia se vaihe kestikin sitten melkein tunnin, koska mitään muita ongelmia ei ollut eikä vauva ollut iso.
pelätä etukäteen.pieni jännitys kuuluu asiaan ja kauhujuttuja riittää, niitä ei kannata kuunnella.Koskaan ei tiedä miten menee, kuuntele kehoasi ja kätilöiden ohjeita ja tarkeää on että pystyisi olemaan mahdollisimman rento tai ainakin rentoutua kipujen valilla.MUlla on kaksi lasta 5v ja 10 kk jännitin kyllä synnytystä, ekaa tietysti enemmän vasrsinkin kun äidilläni takana hyvin vaikeita synnytyksia.Mä olen vielä pitkä ja laiha niin tietysti ajattelee että ahdas lantio yms.
no mulla meni niin että molemmat syntyneet ilma kivunlievitysta eka 2 tuntia toinen puoli tuntia . ekassa ponnistusvaihe pitkittyi eli mun koko synnytys oli ponnistusta mutta ei sekaan kamalaa ollut. tai sen kesti kylla kun keskittyi työn tekemiseen. toisessa sit ponn. n 10 minuuttia ja avautumiskipuja ei kummassakaan, ollenkaan. niin että luottavaisin mielin, itsea kuunnellen. hyvin se menee ja palkinto on hieno : )
Turhaan sitä mietit ja jännität etukäteen. Ajattele positiivisesti ja niin, että kyseessä on ihan luonnollinen elämään kuuluva tapahtuma. Mikäs se on synnyttäessä sairaalassa kun on kätilöt ja tarvittaessa lääkärit apuna, synnyttäähän sitä naiset missä lie savimajoissakin. Itselleni se ainakin antoi rohkeutta. Samoin se että ajattelin kaikkia tuttuja naisia, julkkiksia, puolituttuja, että sekin on synnyttänyt ja se ja se... ja kaikki ovat hengissä selvinneet! Muista että se lopputulos on kaiken sen kivun ja tuskan arvoista, eikä siihen kipuun kukaan kuole! Ja kipu helpottaa heti kun lapsi on tullut ulos. Itse kuvailisin sitä ponnistusvaihetta enemmänkin sellaisena puristus- /ahtaus-kipuna ja todellakin se heti hellittää kun pää on ulkona. En kyllä edelleenkään tajua noita juttuja joissa kerrotaan että ommellaan ilman puudutusta. Itseni on ainakin molemmilla kerroilla kyllä puudutettu ja vielä kesken ompelunkin lisätty puudutetta kun alkoi sattua, eikä ketään omista tutuistani ole ommeltu ilman puudutusta! Siinä vaiheessa kun synnytys on alkanut, olen molemmilla kerroilla rauhoitellut itseäni sillä ajatuksella, että huomenna tähän aikaan kaikki on ohi. :)
Itsellä epiduraali vaikutti vielä pitkään ponnistusvaiheen jälkeenkin, vaikka anto olikin lopetettu n. 1,5 h ennen varsinaista ponnistamista. Ne ketkä ihan luomunakin ovat synnyttäneet, sanovat, että ponnistus ei todellakaan ole pahin. Ja itsekin olen sitä mieltä, että kun supistuskivuista selviää selviää mistä vaan! Ponnistaessa sentään saa tehdä jotain ja tietää,e ttä ollaan jo paremmalla puolen. Supistellessa joutui vaan odottamaan ja kiikkumaan ja odottelemaan, eikä ollenkaan meinan aueta tarpeeksi.
Tsemiä, selviät siitä, niin ovat selvinneet miljoonat ennen sinua (tiedän, että tämä tieto ei auta, kun tilanne on päällä, mutta noin ennen synnytystä se kuulosti hyvältä). Halaus sinulle ja mahallesi!
Oma synnytykseni käynnistettiin => ilokaasua ja parakervikaalipuudutus. Ponnistusvaiheeseen kun päästiin, niin ei tuntunut enää missään, kun tiesin että nyt tää loppuu. Supistukset alkoivat iltapäivällä ja lapsi syntyi 22 illalla.
avautumisvaihe kivulian,ponnistus vaihe on helpottava... se "kipu" on vähäin kuin yrittäis saada isoa ja kovaa kakkaa puserrettua ulos :) tyhmä vertaus mut tosi! se vauva tuntuu isolta "siellä" ja sul on pakonomainen tarve saada se pois "sieltä" kun se lapsi lopulta tulee ulos kivut on tiessään ja olo todella helpottunut!
ei puudutusta ponnistukseen! tunnet paremmin millä kohtaa ponnistaa kun on tunto tallella...