Me ollaan lintuja tässä maailmassa.
Jokaisen on joskus avattava siipensä.
On uskallettava lentää.
Minä lensin jo kauan sitten.
Silloin kun te vielä katselitte maankamaralla.
Kysyit minulta, pystynkö lentämään.
Mutta minä tiesin, että maailma oli kauniimpi,
kun sitä katseli korkealta ilmasta.
Iltaisin en olisi malttanut alas pilvistä.
Rakastin auringonlaskua.
Ja joskus sateen jälkeen, kun ilmassa
oli vielä veden tuoksu,
maalasin taivaalle sateenkaaren.
Tuulen mukana lensin korkeuksiin.
Yhä korkeammalle ja korkeammalle.
Kauemmas ja kauemmas.
Kunnes en halunnut enää palata takaisin.
Usvaisen pellon keskellä,
Märässä mullassa rähmällään.
Minä olen.
Kuraiset siipeni kastuneina.
Painavat liikaa minun kantaa.
Aamuauringon sarastuksessa,
silloin kun yö haihtui, näin itseni.
Peilikuvana lähteen vedestä.
Enkä se ollut minä.
Hiljaa katson taivaalle.
Iloisia ääniä. Onnellisia kasvoja.
Minä en kuulu teidän joukkoonne.
Sinä sait siivet.
Lennä korkealle.
Löydä sateesi ja sateenkaaresi.
Minun siipeni kovettuivat auringossa.
Ei kivisillä siivillä voi enää lentää.
Vaikka kuinka haluaisi.
En minä itke.
Olen vain surullinen.
Jokaisen on joskus avattava siipensä.
On uskallettava lentää.
Minä lensin jo kauan sitten.
Silloin kun te vielä katselitte maankamaralla.
Kysyit minulta, pystynkö lentämään.
Mutta minä tiesin, että maailma oli kauniimpi,
kun sitä katseli korkealta ilmasta.
Iltaisin en olisi malttanut alas pilvistä.
Rakastin auringonlaskua.
Ja joskus sateen jälkeen, kun ilmassa
oli vielä veden tuoksu,
maalasin taivaalle sateenkaaren.
Tuulen mukana lensin korkeuksiin.
Yhä korkeammalle ja korkeammalle.
Kauemmas ja kauemmas.
Kunnes en halunnut enää palata takaisin.
Usvaisen pellon keskellä,
Märässä mullassa rähmällään.
Minä olen.
Kuraiset siipeni kastuneina.
Painavat liikaa minun kantaa.
Aamuauringon sarastuksessa,
silloin kun yö haihtui, näin itseni.
Peilikuvana lähteen vedestä.
Enkä se ollut minä.
Hiljaa katson taivaalle.
Iloisia ääniä. Onnellisia kasvoja.
Minä en kuulu teidän joukkoonne.
Sinä sait siivet.
Lennä korkealle.
Löydä sateesi ja sateenkaaresi.
Minun siipeni kovettuivat auringossa.
Ei kivisillä siivillä voi enää lentää.
Vaikka kuinka haluaisi.
En minä itke.
Olen vain surullinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toi oli kuin minusta....Surullista....mutta kuitenkin elämää.Toiset selviää, minä en.
Mun mielestä surullinen, mutta tosi ihana runo..