Pystyykö mustasukkaisuudesta parantumaan jos voi niin kertoisitteko miten siitä irti pääsee?
Tiedustelisin...
Utelias
4556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
se kuuluu jokaisen ihmisen ja kumppanistaan välittävän ihmisen elämään jollakin tapaa,jotkut ovat enemmän mustasukkaisia ja jotkut vähemmän, mutta en usko että kovinkaan moni kumppanistaan välittävä ei ole mustasukkainen.tietyt rajat tietysti on oltava,fyysinen väkivalta on jo liikaa ja muutenkin tietyt rajat tässäkin asiassa.
Mustasukkaisuus on kuin jonkinlainen kuilu tai tunne kuin olisi jossain mustassa putkessa jossa ei valoa näy. On merkillinen taipumus paisutella asioita mielessään, jopa sellaisia joilla ei ole todellisuuspohjaa.
Sairalloisesta mustasukkaisuudesta pystyy parantumaan, pitää aloittaa tunnistamalla ja tunnustamalla ongelma ja sen laajuus ja kuinka paljon se hankaloittaa arkielämää sekä oman että kumppanin.
Myös auttaa asioiden käänteisesti ajatteleminen.
Hyväksyykö itseltään ne asiat joista itse on puolisolleen mustasukkainen? Jos hyväksyy eikä niissä tunnu olevan mitään pahaa, niissä ei silloin ole mustasukkaisuuden aiheeksikaan.
Ainakin pystyy oppimaan hallitsemaan sen mustasukkaisuuden,vaikka kaikkihan joskus tuntevat sen mustasukkaisuuden,mutta toiset osaavat sen taidokkaasti pitää piilossa...ja sen pystyy oppimaan.Myös avoin keskustelu kumppanin kanssa tekee ihmeitä.
voi. mutta ERITTÄIN kovalla työllä.. Aina kun mustasukkaisuus iskee, tulen huonovointiseksi, oksettaa, huimaa, kynnet uppoaa käsiini, salamat sinkoaa silmistäni.. Eräskin tilanne kun löysin mieheni kaapista valkoiset stringit (???!!!!) raivo oli niin sanoin kuvaamaton että oksensin. Tai kun hän jutteli mesessä eksänsä kanssa. Raivo ja mykkäkoulu. Murhanhimo. En koskaan tuonut asiaa julki sillä hetkellä kun raivostuin.Jälkeen päin. silti kyselin "kuka" "mitä juttelette" "mitä sä sen kaa juttelet" "jaa" "ihan miten vaan" mutta kukaan ei huomannut kuinka tulessa olin.. välillä tuntui että pää räjähtää irti. Olin sairaan mustis. Olin sairas. Sitten aloin miettiä. Se auttoi. Ajattelin aina silloin kun olin mustis, että so what, mies on valinnut mut, on mun kanssani. Mä oon kelvannut sille, varmasti jättää jos en enää kelpaa. Mieti ite, olisko kivaa jos ukko on niin mustis mun miespuolisista kavereista? Vihasin sitä raivoa. Inhosin sitä. Se tuska oli niin valtava, että en tahdo sitä enää tuntea. En usko, että tieto siitä että hän pettää minua, olisi sitä suurempi, nykyään. Yhdessä vaiheessa huomasin, että tämä mantra helpotti. Ajatus siitä että mies oli minun ja oli minulle hyvä riitti, miksi hän näkee niin paljon vaivaa minun tyytyväisyyteni jos pettäisi tai haluaisi toista. Arki oli mukavaa. ei kukkia, ei suklaata, ei mitään epäilyttävää, vain mukava arki. Ihanaa sängyssä. Kaikki oli hyvin. Mustasukkaisuus kuoli. Enää emme riitele juuri lainkaan. Mustasukkaisuus tappaa suhteen, vaikka sinusta se ei siltä varmaan tunnu. On niin ihana olo. Rauhallinen olo.. Suosittelen. Sain ainakin itse rauhan.