Mitä tehdä ja miten saada yläkertaan häiriötä alakerrasta, kun joutuu alituiseen sietämään näitä tömpsöttäjiä ympäri vuorokauden. Ei auta puhuminen ja heikoilla ollaan, kun ei ole omistus vaan vuokra-asunto muihin verrattuna. Aivan pää räjähtää näistä tömpsöttäjistä, joita jopa vieraatkin ihmettelevät..
Hermot loppu mitä tehdä?
tömps ja klopoti klop
61008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tekevät oloasi sietämättömäksi. Etpä olisi ensimmäinen etkä viimeinen joka omistusasuntotalossa saa kärsiä ennakkoluuloista ja ulos-savustamisesta keinolla millä hyvänsä. Tämähän on suurinta muotia tämän päivän Suomessa.
Jospa tömisyttäisit kovempaa ja laulaisit musiikkia päiväsaikaan. Ei mene yli sallitun rajan mutta kuuluu naapuriin :)
Jos ei auta, niin laula suihkussa ennen hiljaisuutta. Keksi laulu siitä, miten kivaa hiljaa käveleminen on.
Jos mikään ei oikeasti enää auta, niin yritä sietää sitä, mut jos et voi, niin mene puhumaan suoraan. :)
Ihana laulun idea... kun vaan osaisi sanoittaa. Täällä kun näitä tekstinikkareita on, eikö joku voisi vähän auttaa. Sanoittakaa/säveltäkää laulu siitä, miten kivaa hiljaa käveleminen on.
Voisi tulla vihdoin hauskaakin luettavaa tälle palstalle.
kyllä se naapurin härnääminen onnistuu jos riitaa haastavat. basso vaik esiin ja kajarit kattoa kohti. samoten stereoista. kyl se siittä. mua yrittivät "savustaa",mut ovat nyt ite lähteneet. hähähähä!
Siis oiskos laki kaikille sama? Ja siis meluraja?
Minulla oli kerran norsunainen yläkerrassa, ja aikani sitä jymistelyä kuunneltuani, ja sitten vielä sellaistakin että tavaroita ilmeisesti heiteltiin käsistä pitkin lattioita, laitoin lapun ala-aulaan. Siinä oli jotain että "normaalit ihmiset osaavat olla häiritsemättä naapureitaan keskiyön jälkeen". Siis kyse oli nimenomaan yöllisestä töminästä ja kolinasta.
Eukko olikin ollut ilmeisesti jo entuudestaakin pakkaamassa kamojaan yöt pitkät, sillä vähän ajan päästä hän muutti pois. Sitä ennen hän oli kyllä paljon hiljempaa...
Jo aiemmin olin "laputtanut" siitä että hän huusi ja nauroi puhelimeen vielä klo 2 jälkeen yöllä. Se vaimeni hieman, ja sain korvatulppieni kanssa nukuttua. (Ajatelkaa mikä meteli kun alunperin nimenomaan tulpat korvissa en saanut siltä huudolta unta...)
Sain sitten kyllä vähän äksyn ihmisen maineen siinä talossa: alakertaan syntyi myöhemmin peipi ja minulle tuli lappu luukusta että "meidän lapsemme kärsii koliikista, yritämme kuitenkin pitää hänet hiljaisena". Enhän minä mitään itkua pahasti sieltäpäin kuullut, ja vastasinkin heille että no problem... :P