Kun kävin äsken Ressun kanssa eläinlääkärillä (rutiinikäynti, ei mitään vikaa koirassa), siellä oli odotushuoneessa mies ja nainen ja se nainen oli tippa silmässä, arvasin heti mistä oli kyse.. Mies kertoi, että nainen joutui lopettamaan pienen koiran pentunsa, kun isompi koira oli käynyt sen päälle ja purrut päähän, kun olivat lähteneet lenkille.. :,( (en kerro tässä päälle käyneen koiran rotua, se ei ole olennainen seikka tässä), siis kauheaa, ihan pienen pennun joutui lopettamaan, siltä pennulta oli puremisen seurauksena kallo murtunut. Tuli siinä mieleen edesmennyt Taru (norjan harmaa), jonka jouduimme saattamaan viimeiselle matkalleen viitisen vuotta sitten, vaikka ei Taru mikään pentu ollutkaan, mutta silti... Ja huomenna olisi vielä vanhan rouvan syntymäpäivä, jos eläisi, olisi kunnioitettavan ikäinen 16 vuotias. Halusin jakaa tämän kokemuksen teidän kanssanne ja kertokaa ihmeessä, mitä ajatuksia tämä teille toi mieleen.
Tuli ihan surullinen olo
koirax2
161187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hirveetä :(
Tippa linssissä luin tuon!
Voi pientä raukkaa... :( Miusta on törkeetä (en tiedä onko tässä tapauksessa) kun lemmikkien omistajat eivät katso omiensa perään kunnolla ja sitten käy tällaista. Pienestä hauvasta tuli koiraenkeli.
minä tulin siihen käsitykseen, että se isompi koira oli myös sen naisen.. mustasukkainen..? Olen aina ollut siinä uskossa, että aikuiset koirat eivät tee pennuille mitään, mutta väärässä näköjään olin..
...varsinkin urokset ja nuoret nartut useinkin saattavat olla pennuille vihaisia. Ikävä kyllä olen tämän joutunut näkemään melko läheltä... Pentu kuitenkin, ihme kyllä, jäi henkiin...
se sitten on, omani eivät tee pennuille (vieraille, omista pennuista ei kokemusta..) mitään, suhtautuvat ihmeen suopeasti, mutta ei tietenkään kaikki koirat voi olla samanlaisia kuin omani.. Sillä isommalla koiralla on todella vahvat leuat (tiedän vahvaleukaiseksi roduksi), kun on pennun kallon saanut murskattua.. Näin sen elottomana siellä pöydällä ja ihan surku tuli..
Ei omanikaan ole koskaan pennnuille mitään tehnyt ja pentujen kanssa olen aika rohkeasti mennyt aikuisten koirien luo luottaen siihen että tervejärkinen koira ei pennulle mitään tee. Paha olisi jos oman koiran tuolla tapaa menettäisin, vaikka itse yrittäisin kaikkeni tapauksen estääkseni mutta kaikki voi tapahtua kovin nopeasti. Ei ole kuollut koira mukava näky lääkärin pöydällä oli sitten pentu tai aikuinen, ja omasta kokemuksesta tiedän mitä on kantaa kuollutta painoa:(
Tästä tuli mielen kun kävin hakemassa koirani uurnaa eläinlääkäristä. Odotushuoneessa oli samanrotuinen pentu varmaankin ensimmäisiä rokotuksia odottamassa. Olisi tehnyt mieli mennä pentua katsomaan mutta kun keskustelu olisi väkisin kääntynyt oman käyntini syyhyn niin en katsonut parhaaksi mennä pilaamaan kenenkään päivää pennun kanssa kun toinen oli iloissaan varmasti pennun kanssa ja itse surun murtamana vainajan kanssa. Mitä tähän nyt voisi sanoa.
tuli mieleen viime kesä. Nuorempi koirani Saara oli 11kk. olimme mökillä ja käymässä mantereella. päästimme koirat rantaan pissalle. Läheisestä maalaistalosta syöksyi iso koira paikalle ja suoraan pentuni kimppuun. Saara on hylätty pentuna( minulle tuli 4 kk vanhana). Saara heilutti häntää ja pyyti koiraa leikkimään. iso koira kävi päälle, repi, yritti saada kurkusta otetta. Vanhempi koirani meni väliin mutta sain sen kiinni ja vietyä autoon turvaan koska jos se olisi päässyt tappelun makkuun, tilanne olisi ollut hurjempi. ehkä iso koira jotenkin tajusi että Saara on vasta pentu. mieheni sinkosi ison koiran kimppuun ja repi sen irti Saarasta.Hän siis rohkaisi itsensä menemällä väliin.Muuten olisi Saaralle käynyt tosi huonosti. Saara oli todella shokissa. Onneksi oli homeopaattiset lääkkeet mökillä mukana ja sain koiran pelastettua pahimmilta vaurioilta. Haavoja ja ruhjeita ei ollut, mutta shokkikin voi olla koiralle liikaa!!
Voi pentu parkaa, ihan paha mieli tulee kun ajattelee mitä se on saanut kärsiä. Puhumattakaan omistaja parasta.
Láita kynttilä minunkin puolestani palamaan vanhan ystäväsi muistolle! Itse tein juuri niin 7.3 kun oli vanhempani vanhan kettuterrierrin 1v kuolinpäivän muistopäivä. Surullista!!!!!
Meillä on ollut joka vuosi tapana laittaa Tarun muistoksi kynttilä palamaan. Tuli tässä mieleen kauhunhetket Ressun kanssa, kun Taru eli viimeisiä päiviään ja oli lähtenyt omasta pihasta jonnekkin tekemään kuolemaa, niinkuin eläimet yleensä menevät, jonnekkin rauhalliseen paikkaan. No kuitenkin, lähdimme Ressun kanssa etsimään Tarua ja jouduimme kävelemään tietä yhden talon pihan ohi, sieltä tulee kaksi valehtelematta vasikankokoista koiraa (irrallaan) Ressun kimppuun!! Ressu tietenkin yritti pitää puolta pienempänä puoliaan, mutta kaksi tuli päälle ja minä koitan kiljua eitä siinä vieressä ja kiskoa Ressua (hihnassa kiinni) pois niiden isompien alta. Arvaapa iskikö pikkuhiljaa paniikki, kun ajattelin, että missäköhän noiden omistajakin mahtaa luurata?? Meni varmaan viisi minuuttia, ennenkuin omistaja älysi tulla tielle katsomaan mitä tapahtuu.. Kamalaa. Sen jälkeen en ole kumpaakaan koiraa uskaltanut päästää toisten koirien lähellekään, paitsi Tarun tietysti, mutta siis ymmärsitte varmasti...?
..on eläinrakaskin ihminen tekemään hirveitä tekoja. Itse olen metrisellä koivuhalolla hakannut mökkinaapurin haskin irti meidän vanhuksesta. Koskaa en olisi uskonut voivani koiraa lyödä ja tosissaan!
Jouduin lopettamaan itselleni hyvin rakkaan koiran. Siinä odotushuoneessa sitten jätettiin niitä viimeisiä hyväisiä kun paikalle pyyhälsi vanhempi pariskunta. Naisella oli turkin alla joku kääpiö pentu ja hetkeksikään eivät jättäneet rauhaan... Tuijottivat ja puhelivat pennulle että katos miten iso koira jne... Olisi luullut että olisivat huomanneet kyyneleet silmissäni tai jotain mutta ei. Niin olivat täynnä itseään ja pentuaan ettei jäänyt tilaa millekään muulle. Eläinlääkärien seinillä pitäisi olla kyltti jossa sanotaan että jättäkää surulliset omistajat koirineen rauhaan!!!
kuin se onkin, niin kaikki ei älyä ajatella, että joillakin koiranomistajilla saattaa olla sinne eläinlääkärille ikävämpääkin asiaa... Nyt palaa ulkona kynttilä edesmenneen lemmikkimme muistoksi.
Meilläkin on tapana kunnioittaa edesmennyttä seropiamme.. Joka kuoli isänpäivänä.. Nyt olemme saaneet husky-nartun, ja se on melkein kaksivuotias nyt. Sillekin kävi kalpaten, koska pidimme sitä pentuna paljon irti pihallamme, niin naapurin yli-agressiivinen saksanpaimenkoira hyökkäsi tämän kimppuun. Se suorastaan riepotteli sitä kuin pientä pehmolelua. Tottakai uhrasin itseni, ja löin tätä saksanpaimenkoiraa jäänhalkojalla takaraivoon. Meinaan sillä puupäällä. Voimaa kapulassa riitti silti. Koira vinkaisi pahimman kerran ja tipautti pentumme alas, lähti häntä koipien välissä pois. Sen jälkeen olen alkanut karttaa etenkin saksanpaimenkoiria, rottweilereita ja dobermanneja, ja muita rotuja, jotka ovat alttiita dominoitumiselle.
todella kamalaa on huskynne pentuna kokenut, onneksi sentään selvisi hengissä.. Arvaatkos muuten minkä rotuinen koira se oli, joka näkemämme pennun kimppuun oli hyökännyt...? En yleistä tätä rotua pahaksi, mutta...
No aivan varmasti joku noista kolmesta jotka *snyf* luetteli. Täytyy kyllä myöntää että erityisesti kartan dobermanneja, rottwailereita ja amerikan pitbul terriereitä ja nykyään kyllä muitakin isoja koiria yritän välttää kun westieni on alkanut pelkäämään isoja koiria, koira-aitaus käyntien jälkeen kun useat isot koirat on aina yrittäneet koirani kimppuun käydä. Aika lailla pelkällä säikähdyksellä on selvitty lukuunottamatta pieniä näykkäyksiä. Enää ei käydäkään koira-aitauksissa jos siellä on isoja koiria, vaan silloin vain jos siellä sattuu olemaan omakokoisia. Mikähän siinä muuten on kun melkein aina isommat koirat ovat vihamielisiä koiraani kohtaan, ei tietenkään kaikki mutta useat. Ja useasti olen vielä kuullut omistajien suusta että ei tämä meidän rekku mitään tee, tuskin edes välittää haistamassa käydä ja aivan toisin on sitten käynyt...
osui nappiin..