Kreivi K. katsoi Iseleä suoraan silmiin. Niin paljon syvyyttä oli hänen katseessaan, että Isele tunsi kiusaannusta ja laski silmänsä alas. Se oli hänelle vieras tunne. Isele oli aina ollut luonteeltaan varsin häpeämätön.
Iselen jalkojen juuressa vilisti hämähäkki pitkin kivistä lattiaa. Isele hätkähti. Oliko hän nukahtanut? Kreiviä ei näkynyt. Poissa oli myös Oledia. Seksin tuoma raukeus alkoi hiipua ja Isele värähti palellen. Hän nousi tuolista ja katsoi vasta nyt ympärilleen.
Varjoja. Niin paljon varjoja. Ja pimeys, kaikkialta nurkista se nousi pitkin seiniä. Harmaata, mustaa. Kuin valitus kaukainen kiiri Iselen korviin tuulen vaellus hormistoissa.
Hän astui huoneesta käytävään ja kosketti kylmää kivistä seinää. Käytävän varrella oli suuri peili, johon kajastui ikkunasta heikko valo. Äkkiä Iselestä tuntui, että hänen mielensä kirkastui, ettei hän muistanut miten oli tullut linnaan. Oliko tämä edes linna? Mistä hän tiesi että kreivi oli kreivi ja Oledia oli...Keitä he olivat? Miksi hänellä oli tämä punainen hame? Ja hänen kasvonsa...Isele sipaisi poskeaan, joka oli punattu kuin portolla. Muistikuvia...
Ikkunasta leyhyi suon mädännyt tuoksu. Usva leijui ikkuasta sisään. Isele hengitti usvaa, ja alkoi tuntea taas raukeutta. Syvään hengittäen Isele katsoi itseään peilistä ja alkoi hyväillä dekolteetaan. "Sinä irstas hutsu", hän puhui hiljaa itsekseen. Isele antoi kätensä vaeltaa alemmas. Puvun pitsinen kaula-aukko. Isele siveli rintojensa yläosaa, jonka puku paljasti. "Kreivi...ahh" hän huokasi. "Kreivi..." Isele levitti jalkojaan ja nosti hameenhelmojaan. Siirsi kätensä puvun alle. Peilistä hän näki oman vittunsa ja siveli sitä. Kostea..."Nai minua kreivi", hän huokasi.
Kreivi nosti Iselen syliinsä. Isele oli selkä seinää vasten ja kreivi oli Iselen ja peilin välissä. Kreivin suuri penis tunkeutui puoliväkisin Iselen kosteaan vittuun. Kreivi alkoi suurella peniksellään naida Iseleä. "Ahh, ahh" Isele huohotti. Hänen selkänsä hieroi karheata seinää. Kreivin pitkä hahmo kannatteli Iseleä kevyesti. Iselen sumea mieli ei pystynyt keskittymään muuhun kuin tähän hetkeen. Iselen punaiset hiukset kietoutuivat hänen kaulansa ympärille, ja hän tunsi tukehtuvansa. Hän puristi kätensä kreivin leveiden hartioiden ympärille. Tuo kylmä hymy oli suoraan hänen silmiensä edessä. Yhä sumeampana Isele näki kreivin hahmon. Pimeys.
Iselen jalkojen juuressa vilisti hämähäkki pitkin kivistä lattiaa. Isele hätkähti. Oliko hän nukahtanut? Kreiviä ei näkynyt. Poissa oli myös Oledia. Seksin tuoma raukeus alkoi hiipua ja Isele värähti palellen. Hän nousi tuolista ja katsoi vasta nyt ympärilleen.
Varjoja. Niin paljon varjoja. Ja pimeys, kaikkialta nurkista se nousi pitkin seiniä. Harmaata, mustaa. Kuin valitus kaukainen kiiri Iselen korviin tuulen vaellus hormistoissa.
Hän astui huoneesta käytävään ja kosketti kylmää kivistä seinää. Käytävän varrella oli suuri peili, johon kajastui ikkunasta heikko valo. Äkkiä Iselestä tuntui, että hänen mielensä kirkastui, ettei hän muistanut miten oli tullut linnaan. Oliko tämä edes linna? Mistä hän tiesi että kreivi oli kreivi ja Oledia oli...Keitä he olivat? Miksi hänellä oli tämä punainen hame? Ja hänen kasvonsa...Isele sipaisi poskeaan, joka oli punattu kuin portolla. Muistikuvia...
Ikkunasta leyhyi suon mädännyt tuoksu. Usva leijui ikkuasta sisään. Isele hengitti usvaa, ja alkoi tuntea taas raukeutta. Syvään hengittäen Isele katsoi itseään peilistä ja alkoi hyväillä dekolteetaan. "Sinä irstas hutsu", hän puhui hiljaa itsekseen. Isele antoi kätensä vaeltaa alemmas. Puvun pitsinen kaula-aukko. Isele siveli rintojensa yläosaa, jonka puku paljasti. "Kreivi...ahh" hän huokasi. "Kreivi..." Isele levitti jalkojaan ja nosti hameenhelmojaan. Siirsi kätensä puvun alle. Peilistä hän näki oman vittunsa ja siveli sitä. Kostea..."Nai minua kreivi", hän huokasi.
Kreivi nosti Iselen syliinsä. Isele oli selkä seinää vasten ja kreivi oli Iselen ja peilin välissä. Kreivin suuri penis tunkeutui puoliväkisin Iselen kosteaan vittuun. Kreivi alkoi suurella peniksellään naida Iseleä. "Ahh, ahh" Isele huohotti. Hänen selkänsä hieroi karheata seinää. Kreivin pitkä hahmo kannatteli Iseleä kevyesti. Iselen sumea mieli ei pystynyt keskittymään muuhun kuin tähän hetkeen. Iselen punaiset hiukset kietoutuivat hänen kaulansa ympärille, ja hän tunsi tukehtuvansa. Hän puristi kätensä kreivin leveiden hartioiden ympärille. Tuo kylmä hymy oli suoraan hänen silmiensä edessä. Yhä sumeampana Isele näki kreivin hahmon. Pimeys.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Seuraavasta osasta on tarkoitus tulla pidempi ja rankempi. Tämä oli huonohko, mutta selvensi vähän tarinaa.