Siis te, joilla lapsia tai odotatte? Musta tuntuu että mun mies käy liian usein baaris. Meillä on aika pieni vauva, ja olen vähän suruissaan siitä, että miehellä tekee vaan mieli juomaan..=( Käy kyl töis jne. mut melkeenpä joka viikonloppu jossai, mut vähintää joka toinen.
Tuntuu kurjalta, kun hän ei ole muuttanut tapojaan, vaik on kyl luvannu. Ja mä kun en osaa alkaa aiheesta kinasteleen, oon vaan sanonu että pitäs kyl itel tajuta, mis raja menee..
Muuten ihana mies ja isä, ja en missään nimessä halua erota hänestä.
Kertokaahan miten teillä ja olisi ihana saada positiivisia kommenttejakin!
Tuntuu kurjalta, kun hän ei ole muuttanut tapojaan, vaik on kyl luvannu. Ja mä kun en osaa alkaa aiheesta kinasteleen, oon vaan sanonu että pitäs kyl itel tajuta, mis raja menee..
Muuten ihana mies ja isä, ja en missään nimessä halua erota hänestä.
Kertokaahan miten teillä ja olisi ihana saada positiivisia kommenttejakin!
Vastaukset 14
Vanhimmat
mullakin oli ihana ja mukava ja komea mies, kävi töissä, maksoi laskut...mutta mutta joka toinen viikonloppu baarissa ja kavereilla ja ongella ja urheilemassa ja autoa laittamassa ja veljen luona ja kaverit pyysi ja mökki talkoot ja risteilylle ja ja ja..... tuhat muuta tekosyytä päästä baanalle. Ei siinä perhe auta toisille kun pitää päästä menemään. Aikani jaksoin olla äitinä kahdelle, mutta sitten mitta tuli täyteen, ja pistin tyypin kiertoon, toivottavasti ei oo tullu sulle, sillä tapojaan se tyyppi ei muuta, se on vissi.
meillä on kaksi lasta ja kolmas tulossa . Ja silloin tällöin mieheni juo yhden kaljan n. 1-2kertaa /kuukaudessa. Sama juttu ollut koko yhdessäolo ajan. Yksin mieheni ei käy baareissa , vaikka kaverit pyytäisivät. Haluaa viettää ennemmin aikaa perheen kanssa. Tiedän olevani erittäin onnekas , ja toivon sinullekin helpotusta . Voisittehan yrittää sopia et vaik kerran kuukaudessa ???
meillä on neljä lasta joista kaksi lainattua(sijaislapsia). jo ennen sijoituksia meillä juotiin vain kalja silloin tällöin. kahdenkymmen kolmen aviovuoden aikana mies on käynyt kai viitisen kertaa kaverien kanssa ryyppäämässä sanan täydessä merkityksessä. siloinkin asia on ollut sovittu ja puheet ja lupaukset ovat pitäneet.
tiedän olevani onnellisten joukossa
on absolutisti hän ei pidä viinan, oluen,siiderin tai yleensä minkään alkoholipitoisen juoman mausta, ja olen enemmänkin kuin tyytyväinen sillä edellinen äijä oli juoppohullu mikä hakkasi aina viinoissa päin ja seuraavana päivänä "leikki" että mitää ei olisi taphtunut onneksi pääsin siitä helvetistä eroon....
mieheni juo joka päivä. hoitaa kyllä kolmivuorotyönsä, omien sanojensa mukaan pystyy hoitamaan juuri ja juuri. esim. yövuorosta tultuaan aamulla klo 6 ensimmäisenä avaa kaljan, juo joitakin pulloja ja käy nukkumaan. iltavuoron jälkeen valvoo myöhälle yöhön ja juo, tai menee baariin. seuraavana päivänä nukkuu yhteen ja lähtee kahdeksi töihin. aamuvuoro on kaikkein tuskasin, juoda pitää mutta kun ei paljon voi kun herätys 5:20. sit kun koittaa vuorotyön väliset vapaat, ne hän on umpitunnelissa, ei perheen kanssa. lisäksi polttaa pilveä. poikani on kohta puoli vuotias ja vasta nyt pääsin eroon miehestä. en tiedä mikä erosta teki niin vaikean, kai se ettei mies ole läpeensä paha, ei esim. väkivaltainen, hän vain haluaa juoda. mutta eihän kukaan jaksa jokapäiväistä juomista. minä en ainakaan.
Meillä on sama juttu kuin teitillä. Vauva tulee 5kk. Ennen raskautta oltiin kumpikin viihteellä joka viikonloppu, ja oli tietysti puhetta että vauva muuttaa asiat, siis näin mieskin oma-aloitteisesti ilmoitti ja kai sitä silloin tarkoittikin. Toisin kuitenkin kävi. Raskausaikani hän oli lähes joka viikonloppu liikekannalla, ja usein kaikkina kolmena päivänäkin. Työt kyllä hoitaa kiitettävästi. Vauvan synnyttyä oli hetken rauhallisempaa (ulkona 'vain' ehkä joka toinen viikonloppu), pian kuitenkin taas muuttui jokaviikonloppuiseksi. Ainoastaan joku sovittu meno tätä on hillinnyt, eikä sellaisia meillä läheskään joka viikonlopuksi riitä. Mies sanoo että kun on niin kauhee viinanhimo, ettei hän kertakaikkiaan sille mitään voi. Olen vähän ihmetellyt, että miksi sitten töihin aina kuitenkin saa päänsä selvitettyä. Pari viikkoa sitten sain niin tarpeekseni, kun ukko joi kotona ja kaateli sitten kännipäissään kaljojaan vauvan leikkimatolle yms. örvellystä. Sanoin hänen vähän selvittyä että en jaksa enää, nyt on jotain ihan tosissaan muututtava. Sanoin että nyt ei tartte enää kotiin tulla kännissä, minun pojan ei tartte kasvaessaan katsella tuommoista miehenmallia... En halua minäkään erota, mutta sanoin että keksiköön jonkun muun majapaikan siksi aikaa kun juo. Kaadoin jotain juomia lavuaarista alas. En uskonut tämmöisen mitään auttavan, mutta nyt on toinen viikonloppu menossa hillityissä merkeissä. On jopa pystynyt ottamaan muutaman ilman et on menny ryyppäämisen puolelle, eli ei ole alkkis pahemmasta päästä. Jotkut muut on myös kertoneet tulleensa järkiinsä vasta kun on olleet menettämässä perheensä. Olen kyllä sitä mieltä, ettei tämmöisillä asioilla pidä mennä uhkailemaan ennen kuin on tosissaan. Muutenhan se on ihan tehotonta. Tsemppiä sinulle, voimia, toivottavasti tilanne paranee. Jos vain pystyt niin koita tehdä selväksi tunteesi. Esim. minusta tuntui että rakkaus kylmenee eikä pysty enää kunnioittamaan toista, kun joutuu katsomaan sitä hoippumista ja sammallusta vähän väliä. Puhuminen on nyt auttanut ainakin vähän ja vähäksi aikaa. En tietenkään oleta että nyt kaikki on kunnossa tästä eteenpäin, mutta antaahan tämä toivoa - nyt ainakin tiedän että se on paskapuhetta, ettei meillä mies pystyisi olemaan kunnolla jos vaan haluaa. Ja niin se varmaan on monella muullakin :)
Minun mieheni käy baarissa ehkä pari, kolme kertaa vuodessa. Ja silloinkin tulee ennen valomerkkiä kotiin eikä änkyräkännissä. Olen ihan tyytyväinen asiasta.
Tuttavani mies juo jokaviikonloppu sekä viikollakin useasti. On hakannut naista ja pettää minkä kerkeää. nainen on viimisillään raskaana... Ei mtään itsesuojeluvaistoa! Ei älyä lähteä niin ei ja antaa kaiken anteeksi. Mikä noissa rentuissa niin viehättää? sanokaahan se?
Monesti ne rentut osaavat sitten olla vastapainoksi superihania. Ja lupaavat kymmenen hyvää ja kakstoista kaunista selvänä ollessaan.
Ja osaavat yleensä myös hyvin syyllistää puolison niin, että toinen viimein uskoo, että hän on syypää juopotteluun.
ja vielä on sekin, ettei näitä uskalla jättää, kun uhkaavat tappaa itsensä tai perheensä. Ja muistelen niin olevan, että suurin osa perheissä tapahtuneista surmista tapahtuukin juuri siinä vaiheessa, kun toinen on lähdössä pois. Karmeaahan tuo on.
Taidatte olla vielä aika nuoria? Vai?
Minusta tuntuu ettei miehesi osaa vielä ottaa täydellistä vastuuta perheestään, eikä luopua nuoruudestaan. Jotkut eivät välttämättä "aikuistu" koskaan. He ovat kyllä valmiita perustamaan perheen, mutta suurimman vastuun jättävät äidille. Pahimmassa tapauksessa heistäkin on huolehdittava.
Minä neuvon sua keskustelemaan "rakentavasti" miehesi kanssa. Yrittäkää löytää sopuratkaisu joka miellyttää molempia.
nuorempana kuljettiin ja juopoteltiin paljonkin,mut sit ku eka lapsi syntyi ni meno hiljeni. nykyään mies juo 1-3pulloa kaljaa n.1krt/kk ja illan hämärässä kun lapset nukkuu,lasten nähden ei koskaan. baariin ehkä suurimpina juhla-aikoina mut silloinkaan ei kännätä! itse juonut viimeiseen 6v ehkä 6pulloa siideriä :)
meillä homma toimii parhaiten näin...ei edes houkuttele se viinan peto!
äiti25,isä23 ja tytöt 4v ja 1v9kk (masu asukki)
Joo siis lähempänä 30 ku 20, et siit ei oo kyse.. Ollaan nyt juteltu miehen kans, ja päästy molempia tyydyttävään ratkasuun, saas nähä, miten käy.. Olen varuillani, mut toiveikas..
Minä synnytän lapsia vasta silloin, kun mies on saanut kaupungilla hyppimisestä tarpeekseen. Vielä ei olla asiasta mitään puhuttu, mutta mulla on omat periaatteeni, joiden mukaan haluan joskus jälkikasvuni kasvattaa. Tietenkin mies voi tarvittaessa luvata vaikka kuun taivaalta kuitenkaan pitämättä lupaustaan, sepä tässä askarruttaakin... Jos mies todella rakastaa ja välittää, niin tajuaa silloin kyllä perheen merkityksen.
Ei juoppoisille!!
2xviikossa, muuten on kotosalla perheen kanssa.
Työnsä hoitaa kotoa käsin, eikä se "vie" perheeltä aikaa. Olemme molemme suht tyytyväisiä
järjestelyyn.
Kaija 37v.