Huh, tulihan se gastroskopia taas kestettyä. Kerroin aiemmassa viestiketjussa että lupasivat antaa esilääkitystä. No, antoivathan ne mutta kun minä en tuntenut lääkkeen vaikutusta missään... Sain siis yhden lääkenapin n. tuntia ennen tähystystä, ja kyselinkin hoitsuilta juuri ennen toimenpidettä että alkaakohan se lääke vaikuttaa vasta kotona illalla :) Laittoivat ne käden suoneen kanyylin, josta olisi ilmeisesti voinut laittaa jotain ärtsympää lääkettä, mutta ei sitä käytetty. Siitäkin jäi vaan turha ja kipeä reikä käteen. Tällä kertaa sentään onneksi puudutus tehosi paremmin kuin edellisellä kerralla. Lääkäri oli kuitenkin liian kovakourainen ja muutenkin tyly luonteeltaan. Kurkkuni oli jälkeenpäin kipeämpi kuin koskaan ennen ja tuntui että mahalaukkukin ärtyi enemmän kuin yleensä. Että tarpeeksi hirveää se jälleen oli, ja toivon ettei tarvitsisi mennä seuraavaan 200 vuoteen... Ja jos tarvitsee niin lääkettä en enää turhaan pyytele, menee nopeammin ilman.
Onko kellään muulla sattunut näin että esilääke ei olekaan tehonnut, vai olenko vaan niin kovapäinen ettei minuun tehoa muu kuin leka :)
Onko kellään muulla sattunut näin että esilääke ei olekaan tehonnut, vai olenko vaan niin kovapäinen ettei minuun tehoa muu kuin leka :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
esilääkitystä.Kun menin toisen kerran samaan tutkimukseen mutta eri paikkaan,kerroin että jännitän kun aiemmin oli niin ahdistava kokemus.Minulle sanottiin ,meillä tehdään tutkimus hellävarasesti,on kuulemma kokemusta.Kurkku puudutettiin ,muka,mutta en sitä huomannut.Pelkäsin että en avannut suutani heti kun lääkäri tuli viereen ja piti mennä kyljelleen.Kaikenkaikkiaan sanon suoraan että en mene seuraavaa kertaa jos joudun,ilman tehokasta lääkitystä.Se oli ahdistavin tutkimus,minkä olen kokenut.
olen ketjun avaajan kanssa samaa mieltä ja vieläkin ahdistaa.
www.kaypahoito.fi
Gastroskopian suoritus
Ennen tutkimusta potilaan on saatava riittävästi tietoa tutkimukseen valmistautumisesta, sen kulusta ja siihen liittyvistä riskeistä. Potilaalle tulee kertoa, minkälainen tutkimus on, minkä takia se tehdään, mitkä ovat sen hyödyt sekä mitä vaaroja ja komplikaatioita siihen liittyy ja mitkä ovat vaihtoehdot ehdotetulle tutkimukselle. Potilas on ennen gastroskopiaa oltava ravinnotta kuusi tuntia ja nesteettä kaksi tuntia.
Esilääkitys
Ennen tutkimusta voidaan antaa dimetikonia mahavaahdon vähentämiseksi. Nieluun paikallisesti suihkutettu puudutespray vähentää epämiellyttäviä tuntemuksia B. Paikallispuudutuksen jälkeen on oltava ravinnotta aspiraatiovaaran takia, kunnes puudutuksen tunne on hävinnyt.
Suurimmalle osalle potilaista tutkimus voidaan tehdä ilman sedaatiota. Rauhoittavana esilääkkeenä voidaan antaa suoneen diatsepaamia tai midatsolaamia. Annos on yksilöllinen, ja varovaisuutta on noudatettava etenkin vanhuksilla. Diatsepaamiannos on 3–10 mg, ja midatsolaamin tavallinen alkuannos on 0.03–0.05 mg/kg. Esilääkityllä potilaalla on oltava suonikanyyli. Pulssioksimetrin käyttö on suositeltavaa silloin, kun esilääkityllä potilaalla on sydän-, keuhko- tai jokin muu vaikea sairaus. Komplikaatioriskit lisääntyvät esilääkitystä käytettäessä. Flumatseniililla voidaan poistaa tarvittaessa sedatoiva vaikutus joko tutkimuksen aikana tai sen jälkeen. Sedatiivisen esilääkkeen ja flumatseniilin erilaiset puoliintumisajat on huomioitava. Toimenpiteen jälkeen potilaalle on järjestettävä seuranta 1–2 tunniksi ja saattaja kotiin.
Nielupuudutuksen merkitys gastroskopiassa
Näytönastekatsaukset
Toimitus
Näytön taso = B
Nielupuudutus vähentää tutkimuksen epämiellyttävyyttä. Suomessa sitä käytetää alle neljäsosassa gastroskopioista.
Suomessa tehdyn selvityksen perusteella 1 64.6 % endoskopisteista käytti nielun pintapuudutusta harvemmin kuin 25 %:ssa gastroskopioista. Vastaava luku suonensisäisen bentsodiatsepiinin suhteen oli vain 1.5 %.
Ruotsalainen työryhmä selvitti nielupuudutuksen hyödyllisyyttä sedatoimattomilla potilailla. 200 polikliinista potilasta satunnaistettiin saamaan joko lidokaiinispraytä 80 - 120 mg tai plaseboa 2. Tutkimuksen epämiellyttävyys arvosteltiin vuorokauden kuluttua 100 mm:n VAS-janalla. Lidokaiinia saaneet potilaat kokivat tähystimen sisäänviennin vähemmän epämiellyttävänä kuin plaseboa saaneet (p=0.0001). Myös muu tutkimuksen aiheuttama epämiellyttävyys väheni lidokaiinilla (p=0.003). Endoskopian jälkeisessä kurkkukivussa ei ollut eroa ryhmien välillä. Endoskopistin arvio tutkimuksen helppoudesta suosi myös lidokaiinia saanutta ryhmää (p=0.0014). Suurin osa potilaista, yhtä paljon molemmista ryhmistä, halusi seuraavaankin endoskopiaan puudutuksen.
No eipä ainakaan meikäläiselle kerrottu tutkimuksesta, ei puudutettu (ellei letkussa ollut puudutetta) eikä tarjottu lääkitystä.