ANTAKAA OLLA

Minäkin olen tuon kokenut ja mielestäni puhut asiaa.
Kaikelle on aikansa - myös rauhassa toipumiselle.
Moinen hössötys vain erakoittaa entisestään.

Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Se "haavojen nuolenta" vaihe voi kestää jopa vuosia. Se ei tarkoita, että masentuneen täytyisi olla kokoajan pohjalla ja täysin lyöty. Henkilö voi olla täysin aktiivinen ja iloinenkin, mutta sosiaalinen hän ei jaksa vielä olla. Ja lässytystä tai voivottelua silloin ei ainakaan kaipaa.

Ymmärrän kyllä läheisten huolen, mutta masentuneen on helpompi olla kun hän saa olla rauhassa, ilman ympäristön painetta. Minä sanoin lähimmille ystävilleni, että ei pahalla, mutta antakaan mun vain olla rauhassa. Tarvitsen aikaa ja tilaa itselleni ja ajatuksilleni. He ymmärsivät täysin. Pusut siitä heille :).

Nm. yli vuoden jo rauhaa kaivannut ja se rauhan kaipuu jatkuu yhä.... Masennuksen syyt ei tullut vuodessa eikä kahdessa, niin miten ne voisi käsitellä/läpikäydä lyhyessä ajassa. Se vie aikaa, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.

Hyvää kevättä ja iloista mieltä :)

ja uudestaan. Saattaa mennä kuukausia jopa vuosia paremmin ja sit alkaa pikkuhiljaa tulla pohjavireen tuntua. Siihen vaikuttaa pettymykset ihmissuhteissa, suuret vaatimukset jossain (työelämässä/opiskelussa). Mä ainakin olen ollu kova pingottamaan ja sit kun epäonnistun, painun kasaan. Täysin lyttyyn. Jos vielä uskovaiset parisuhteistaan käsin alkaa taputtaa päälaelle ja utelemaan, niin mitta on täysi. Vihaan täydellisiä uskovaisia, hienoissa vetimissään, täydellisissä parisuhteissaan ym ym. JÄTTÄKÄÄ RAUHAAN, SAASTAT