Tuolla jo aiemminkin on keskusteltu kummeuden tarpeellisuudesta. Itse olisin sitä mieltä että tuollainen voitaisiin poistaa käytännöstä kokonaan, tai ne jotka haluaa että lapselle kummit täytyy olla sitten hankkivat, mutta ne jotka eivät katsoisi sitä tarpeelliseksi voisivat jättää kummit hankkimatta.
Itsellä ainakin on se tilanne, että nyt kun kolmas lapsi on tulossa, on todella vaikea keksiä että ketä nyt sitten kummeiksi pyydetään. Ehdottomasti haluan lapsemme kastettavan, mutta miksi tämä rasittava kummirumba taas edessä...
Totuushan on se, ettei monikaan kehtaa kummeudesta kieltäytyä. Läheisimmät tuttumme ovat kahden ensimmäisen lapsen kummeja ja nyt sitten pitäisi pyytää jotain "puolituttuja" joiden kanssa ei juurikaan olla edes tekemisissä. Se että kummeuden alkuperäinen tehtävä on se uskonnollisen kasvatuksen tukeminen ja siihen osallistuminen, on varmasti monissa tavallisissa perheissä hyvin kaukaa haettua. Itse emme ole uskonnollinen perhe, joten meillä se uskonnollisen kasvatuksen osuus tulee päiväkodeista ja kouluista.
Itsellä ainakin on se tilanne, että nyt kun kolmas lapsi on tulossa, on todella vaikea keksiä että ketä nyt sitten kummeiksi pyydetään. Ehdottomasti haluan lapsemme kastettavan, mutta miksi tämä rasittava kummirumba taas edessä...
Totuushan on se, ettei monikaan kehtaa kummeudesta kieltäytyä. Läheisimmät tuttumme ovat kahden ensimmäisen lapsen kummeja ja nyt sitten pitäisi pyytää jotain "puolituttuja" joiden kanssa ei juurikaan olla edes tekemisissä. Se että kummeuden alkuperäinen tehtävä on se uskonnollisen kasvatuksen tukeminen ja siihen osallistuminen, on varmasti monissa tavallisissa perheissä hyvin kaukaa haettua. Itse emme ole uskonnollinen perhe, joten meillä se uskonnollisen kasvatuksen osuus tulee päiväkodeista ja kouluista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mielestäni se on aivan jokaisen oma asia pyytääkö kummeja vai ei, ja voithan nimetä lapselle vaikka yhden parhaan kaverin kummin sijasta. Kyse on kuitenkin sinun perheestäsi ja siitä kuinka te asian parhaaksi katsotte. Kaikenhan ei tarvitse aina mennä kaavojen mukaan.
Voithan jutella lapsen kastavan papin kanssa vielä asiasta, hän varmasti osaa asettua kannallesi!
"Voithan jutella lapsen kastavan papin kanssa vielä asiasta, hän varmasti osaa asettua kannallesi!"
osaa varmasti, mutta kummius on kirkon instituutio, jota edes pappi ei voi mennä muuttamaan. kaste on sakramentti ja kummius osa kastetta. ei suomen lakiakaan mennä noin vain muuttelemaan, ei minkään yhdistyksen sääntöjä mennä noin vain muutelemaan eikä kirkon kaytäntöjä noin vain mennä muuttelemaan, kirkollakin on omat lakinsa.
mitä alkuperäiseen kysyjään tulee, en millään pysty käsittämään sitä, että jos ette ole uskonnollisia, niin miksi se kaste on niin ehdottoman tärkeä? ihmiselle, joka ei ole uskonnollinen ei pitäisi lapsen siunaaminen merkitä mitään. myös nimenanto tilaisuuksista voi tehdä kauniita toimituksia kastemekkoineen päivineen, mutta miksi pitää taistella kaikkia perinteitä (tässä tapauksessa kummiutta) vastaan. varmasti ystävistä tai sukulaisista löytyy vielä kaksi ihmistä, jotka tuon tehtävän mielllään ottavat vastaan.
yksi syy, miksi kirkko suosittelee vain kahta kummia, on juuri se, että jos perheeseen tulee useampia lapsia, niin kummeja alkaa olla vaikea löytää. mutta kahdella lapsella voi olla samatkin kummit, jos muita ei löydy. jos kerran voisit kastaa lapsesi ilman kummeja, niin voithan aina kasteen jälkeen sanoa kummeille, että et odota heiltä lahjoja, etkä mitään muutakaan, että iltarukous lapsen puolesta riittä, sillä sehän juuri on osa uskonnollista kasvatusta.
toinen vaihtoehto on seurakunnan vaihto. esim. vapaakirkkolaiseten uskonto sivuaa paljon ev.lut. uskontoa, mutta heillä on käytössä aikuiskaste. eli lapsi ottaa kasteen vastaan silloin, kun hän itse ymmärtää sen merkityksen ja sitä tahtoo.
jos tahtoo taistella tapoja vatsaan, niin silloin on irtauduttava kaikista yhteisöistä, joilla on sääntöjä, silloin saa tehdä niin kuin tahtoo.
nyky trendi on, että kaikki vanhat tavat pitää heittää romukoppaan. kaikki pitää tehdä meidän näköiseksi ja meidän tavalla. yksilön tahto menee liianpitkälle silloin, kun kaikkea vastaa pitää taistella.
Totta puhut.
Alkuperäisellä on kummallisen ristiriitainen yhtälö: perhe ei ole ollenkaan uskonnollinen, heille kummius ja kummin "virallinen" tehtävä on toisarvoinen asia, mutta ehdottomasti halutaan liittää lapsi osaksi seurakuntaa ja uskonnollista kasvua. ??????
Jos haluaa liittyä vapaakirkkoon tai helluntaiseurakuntaan, tai babtistikirkkoon tai vaikka jehovantodistajiksi, - yhteisöihin, joissa on aikuiskaste - lapselle tulee kuitenkin antaa nimi ja jos ei kaste missään muodossa kiinnosta, jos ei uskonto missään muodossa kiinnosta, niin miksi liittyä seurakuntaan, miksi kastaa??
Nimen voi toki antaa ilmoittamalla siitä väestörekisteriin ja pitämällä nimiäisjuhlat.
Ilmeisesti alkuperäiset kuitenkin haluaa ne kummit lahjoja ostelemaan, ilmeisesti halutaan nimenomantojuhla, jossa on pappi täyttämässä perinteitä ja niitä tapoja ja riittejä, mitä heillä on tapana liittää nimenantorituaaliin. NÄistä ei ostata tai uskalleta poiketa.
Pappi ei voi tehdä yksittäisen tapauksen kohdalla poikkeusta kummikysymyksessä !! Pappi voi antaa neuvoja ja vinkkejä mitä kummiuteen tulee, ei muuta.
Osataan taas hienosti omassa mielessä vääntää ja kääntää toisen mielipiteitä oman ajatusmaailman mukaiseksi! (Hohhoijaa...)
Siis korostan, että haluamme lapsemme kuuluvan ev.lut.seurakuntaan, kuulumme siihen koko perhe. Meidät vanhemmat on kastettu, olemme käyneet rippikoulun ja meidät on kirkossa vihitty. Joskus olen käynyt kirkossa; kuulutukset kuuntelemassa ja muutaman jouluna jouluhartauden kuuntelemassa sekä kauneimmat joululaulut laulamassa, joskus myös jossain konsertissa. Tapoihimme ei kuulu lukea raamattua tai puhua lapsille jumalasta ja jeesuksesta tms. Iltarukouksen luemme lasten kanssa yhdessä. Tällä tarkoitin sitä ettemme ole sillä tavalla uskonnollinen perhe että jumala ja jeesus olisi meidän elämässä koko ajan läsnä ja siitä puhuttaisiin lapsille, tms. Uskon aika lailla omalla tavallani "korkeimpaan", en sillä tavalla kuin varsinaiset "uskovaiset".
Lainaus edelliseen "Ilmeisesti alkuperäiset kuitenkin haluaa ne kummit lahjoja ostelemaan"... no sehän on juuri se jota me EI haluta, siis nimenomaan olisi valinnanvapaus että haluaako kummeja vai ei! Tätä vapauttahan ei ole, jos haluaa lapsen kastettavan ev.lut.seurakuntaan, on ne kummit OLTAVA. Näin ainakin täällä seurakunnassa, ei siinä ole vaihtoehtoja. Itse voisin kuvitellankin, että pitäisimme vain ns. nimenantojuhlan ja ilmoittaisimme väestörekisteriin nimen, mutta en viitsi iäkkäitä isovanhempia järkyttää ja sydänkohtasta heille aiheuttaa. Vaikka kyse onkin omasta perheestämme, kunnioitan myös jollain tapaa näitä iäkkäitä henkilöitä joita vielä suvussamme muutama on jäljellä.
Ja korostan vielä sitä, että itse olen monelle lapselle kummi ja monet tuttavani on kummeja, muttei yksikään heistä ole koskaan millään tavalla osallistunut "lapsen kristilliseen kasvattamiseen". Eiköhän se ole vain ne jotka todella ovat uskovaisia sanan varsinaisessa merkityksessä.
sulle kummit, pyydä ne isovanhemmat, saavat sydiksen pelkästä onnesta!
haluat kunnioittaa isovanhempia kastamalla lapsen kristillisesti...
kunnioita siis myös kirkkoa hyväksymällä sen periaatteet. aina ei voi tehdä kompromisseja.
kaste on lapsen ottamista seurakunnan jäseneksi, ja jumalan armoon. ei ole kysymys valinnasta, vaan lapsen kristillisestä kasvatuksesta ja kummit ovat osa sitä. ihminen joko on uskovainen = uskoo jumalaan ja kolmiyhteyteen, tai ei ole uskovainen = ei usko jumalaan ja kolmiyhteyteen. jos uskoo ja haluaa lapsensa seurakunnan jäseneksi, niin silloin noudattaa kirkon ohjeita kasteesta ja kummiudesta, jos ei usko, niin silloin tekee niinkuin tahtoo, eikä siitä sen enempää.
suomen laki sanoo, että koira on pidettävä kytkettynä:
a) selvä, pidän koiran kytkettynä.
b) jaa, no entäs sitten, en mä tahdo, miksi pitäisi? saan rangaistuksen.
seurakunta ei rankaise. raamatun mukaan jeesus on sovittanut syntimme ristillä ja jumala haluaa meidät kaikki omakseen. joko uskomme näin ja toimimme kuten kuuluu tai emme usko, mutta miksi sitten ihmeessä maksaa huvikseen kirkollisveroa?
lueskelin juuri tänään ortodoksikirkon sivuja ja siellä selitettiin mielestäni kummiuden historiaa hyvin: alkukirkossa kummeja oli ainoastaan yksi ja hänen tehtävänsä oli ilmaista kasteelle tulijan tahto, ottaa vastaan kaste sekä olla kastettavan uskon ja lupausten todistajana ja takaajana.
tähän nojaten... maassa maan tavalla, tai maasta pois!
Ihan hyvin evlut. Kirkko voisi tehdä sellaisen päätöksen, että vanhemmat saisivat itse päättää tuleeko heidän lapselleen kummeja vai ei. Raamatussa ei kummeja käsketä ottamaan, joten se on kirkon oma keksintö ja siis purettavissa ilman että se sotii mitenkään kristinuskoa vastaan.
Tuollaisella pakkovaatimuksella kirkko vain nopeuttaa kirkosta eroamisia.
Tämä maa on täynnä juuriltaan revittyjä syrjäytettyjä ihmisiä joiden sukulaiset asuu kaukana ja ystäväpiiri on olematon. Pitäisikö heidän kadulla nykäistä jotain hihasta ja kysyä kummiksi? Tämä on varmasti hankala tilanne monille ja luulisi että lapsen syntymän aikoihin voisi keskittyä muihin asioihin kuin tällaisiin.
Meillä on vähän sama tilanne - tuon kahden kummin löytyminen oli tosi iso rumba. Itse ajattelisin niin, että joku töissään kiireinen puolituttu, voisi olla loistava kummi toisin kuin joku liian läheinen tai tuttu. Kannattaa kokeilla. Tällaiselle ihmiselle kummius voi olla parasta mitä hän voisi toivoa ja lapsesi tulee saamaan läsnäolevan kummin, joka on aidosti kummi, ei pelkästä velvollisuudesta!