ahdistunut

Ensiksi haluan sanoa että,oon tosi pahoillani asioista joita olet joutunut kokeen.Itselläni ei aivan samanlaisia menetyksiä elämänvarrella ole sattunut kuin sulle,mutta jotain kuitenkin ja ymmärrän tuskasi.Itseltäni kuoli äiti ollessani 12 vuotias,olen nyt aikuisena joutunut hakemaan ammattiapua siitä johtuviin pelkoihin.Valtava ikävä toisinaan vieläkin äitiä,mutta onneksi mulla on maailman ihanin isä,joka on mulle ollut äiti ja isä.Olen myös kokenut 4 keskenmenoa 1 kohdunulkoinen raskaus hedelmöityshoidot ja monet monet pettymykset niiden myötä(mulla on kuitenkin 3 lasta nykyisin).Muitakin läheisiä olen menettänyt mm.2 itsemurhan tehnyttä ystävää,molemmilta jäi lapsia ja toisessa tapauksessa lapset löysivät kuolleen äitinsä.Traagisia tapauksia kaikki ovat olleet ja jälkensä ovat muhun jättäneet,mutta selvinnyt olen hyvien ystävien tukemana,toivottavasti sullakin ystäviä joille voit puhua.Sen voin neuvoksi antaa että,puhuminen auttaa,älä mietiskele liikoja yksiksesi.Itse sairastuin paniikkihäiriöön ystävieni kuolemien jälkeen,koska mietin liikaa liian "isoja"asioita,ymmärsin kuitenkin mennä lääkärin juttusille ja sain selvyyttä asioihin.Tiedän että toisen on turha sanoa "älä sellaisia mieti",jos luonne on sellainen että murehtii pieniäkin asioita(niinkuin mä)saati sitten kun tapahtuu jotain ikävää.Mun mielestä saa miettiä ja käydä läpi asiat,mutta kannattaa tehdä se ammattiauttajan kanssa.Toivon sulle ja perheellesi aurinkoa ja parempia aikoja elämäänne,usko pois elämä voittaa vielä ja näistä selvitään kyllä,unohduhan nuo ei koskaan eikä pidäkkään!Voimia!

En löydä sanoja. Toivon vain, että lämmin ajatukseni tavoittaa sinut. Itse olin hyvin lähellä menettää omani, mutta sain pitää. En voi kuin aavistaa tuskasi. Voimia. Olkoon elämä sinulle jatkossa armeliaampi.

En voi sanoillani sinua auttaa,en voi muuta kuin osan ottoani antaa. Lämpöiset ajatukset sinua yrittävät sinua tavoittaa,ja toivon että saat vielä nauttia elämästäsi lapsesi kanssa,ja toivottavasti tulevien lapsienkin!