Juha Hurme, siinä ajattelija jota kuuntelen.
Niin minäkin. Hieno haastattelu eilen Tastulalla. Mitä mieltä olette Juha Hurmeesta ?
Katsoin sen toistamiseen. Voisin katsoa kolmanteenkin kertaan, niin hyvä se oli.
Olen lukenut Hurmeen kirjan "Hullu" vähän aikaa sitten ja ihastelin, miten luonnollisesti hän omaan hulluuteensa, psykoosiinsa, suhtautui. Otti sen tapahtumana muiden tapahtumien joukossa. Ei hävennyt, mutta ei myöskään kaunistellut tai ylvästellyt sillä.
Sanat eivät riitä ihastelemaan tuota hänen ajattelunsa kulkua, persoonansa valovoimaisuutta vaatimattoman ulkokuoren takaa.
Nuo hänen ajatuksensa vihasta pysäyttivät miettimään. On ollut aika, jolloin viha nähtiin hyvänä, omia rajoja vahvistavana asiana. Juha Hurme ei nähnyt vihaa missään valossa hyvänä vaan pikemminkin esteenä isomman ymmärryksen kasvamiselle. Uskon, että tuossa asiassa pirttiläiset ovat samoilla linjoilla - sillä SkillaNin viitoittamalla linjalla..))
Eikä nyt tietenkään ole tarkoitus tehdä meistä mitään valiojoukkoa, mutta uskon, että tuo rauhantahtoisuus yhdistää kirjoittajia täällä.
Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa ja alkavaa viikkoa.
Minäkin olen pitänyt Juha Hurmeen tavasta suhtautua voittamaansa sairauteen aivan realistisesti vailla mitään kiihottumista
suuntaan taikka toiseen, vaikka sairaus oli vaikea ja vaati varmaankin voimia.
Hän katsoi vihan oleva energian hukkaanheittämistä.
Niin minäkin. Hieno haastattelu eilen Tastulalla. Mitä mieltä olette Juha Hurmeesta ?
Katsoin sen toistamiseen. Voisin katsoa kolmanteenkin kertaan, niin hyvä se oli.
Olen lukenut Hurmeen kirjan "Hullu" vähän aikaa sitten ja ihastelin, miten luonnollisesti hän omaan hulluuteensa, psykoosiinsa, suhtautui. Otti sen tapahtumana muiden tapahtumien joukossa. Ei hävennyt, mutta ei myöskään kaunistellut tai ylvästellyt sillä.
Sanat eivät riitä ihastelemaan tuota hänen ajattelunsa kulkua, persoonansa valovoimaisuutta vaatimattoman ulkokuoren takaa.
Nuo hänen ajatuksensa vihasta pysäyttivät miettimään. On ollut aika, jolloin viha nähtiin hyvänä, omia rajoja vahvistavana asiana. Juha Hurme ei nähnyt vihaa missään valossa hyvänä vaan pikemminkin esteenä isomman ymmärryksen kasvamiselle. Uskon, että tuossa asiassa pirttiläiset ovat samoilla linjoilla - sillä SkillaNin viitoittamalla linjalla..))
Eikä nyt tietenkään ole tarkoitus tehdä meistä mitään valiojoukkoa, mutta uskon, että tuo rauhantahtoisuus yhdistää kirjoittajia täällä.
Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa ja alkavaa viikkoa.
Minäkin olen pitänyt Juha Hurmeen tavasta suhtautua voittamaansa sairauteen aivan realistisesti vailla mitään kiihottumista
suuntaan taikka toiseen, vaikka sairaus oli vaikea ja vaati varmaankin voimia.
Hän katsoi vihan oleva energian hukkaanheittämistä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yritin lukea "Hullun", ei napannut,
vaikka ajattelin samaistuvani siihen helposti
ja ymmärtäväni sitä.