Uudessa joka kotiin kannettavassa Kelan lehdessä oli luku:
Yhteiset ateriat hyvän perhe-elämän mitta?
Siinä todetiin asian olevan eri tutkimuksien kannalta todennäköisesti totta.
Minnesotassa tehdyssä tutkimuksissa jopa todettiin että selvä yhteys oli nuorten tupakanpolton,huumeiden ja alkoholin käytön suhteen.
Niin hyvä tapa tämä ainakin kerran päivässä tapahtuva perheen yhteinen ateria on.
No meidän ikäistemme muistissa on että yhdessä
syötiin joka päivä ,eikö niin?
Minun maalaiskodissani montakin kertaa.
Mitä kaikkea opimme? Tietysti käytöstavat ja ruuan kunnioituksen ,syömään monenlaista ruokaa ja tietysti tuntemaan perheen hyvin ja tuli valvottua ,että kaikki syövät.
Se oli itsestään selvyys ennen .
Omien lasteni kohdalla sama jatkui. Vaikka olimme
puolet työelämästä kiireisiä yksityisyrittäjiä,aina järjestyi jokapäivälle joku yhteinen ruokailuhetki.
Siinähän sitä aina kerrottiin ja kyseltiin päivän kuulumiset.
Nyt tiedän monissa tuttava perheissä joissa on nuoria ja kouluikäisiä lapsia ,että itsekukin lämmittää sopivaksi katsomaansa ruokaa mikrossa. Sitä ostetaan jääkaappiin sitä varten.
Ja aikuiset tekevät samoin itsekukin sopivaksi katsomanaa aikana. Se tuntuu ihmeelliseltä.
Olin tässä eräässä perhepäivähoitajan perheessäkin ruoka aikaan niin sielläkään ei katettu varsinaisesti ruokaa pöytään vaan ruoka annosteltiin jokaiselle vuorotellen työpöydältä niinkuin jossain laitoksessa. Tosin kaikki lapset olivat yhtäaikaa syömässä.
Miten teillä ennen tehtiin? Pidättekö tärkeänä yhteisiä aterioita? Entä oletteko saanut opin lapsillenne kulkeutumaan.
Minun lasteni perheissä vielä syödään aamiainen ja päivällinen yhtäaikaa aivan katetun pöydän ääressä yhtäaikaa ja olen korostanut sen tärkeyttä ja he ovatkin myöntäneet että se on paras hetki päivässä sitten kun pääsee sinne asti ,että ruoka on tehty kiireisen päivän päätteeksi. Olisi kai hyvä luistaa ja pistää mikrosta lautaset eteen.
Asiasta voi lukea uusimmasta Kelan sanomista enemmän . Se lehtihän on kokonaan lukemisen arvoinen muutenkin ,ei kannata heittää suinpäin roskiin.
Yhteiset ateriat hyvän perhe-elämän mitta?
Siinä todetiin asian olevan eri tutkimuksien kannalta todennäköisesti totta.
Minnesotassa tehdyssä tutkimuksissa jopa todettiin että selvä yhteys oli nuorten tupakanpolton,huumeiden ja alkoholin käytön suhteen.
Niin hyvä tapa tämä ainakin kerran päivässä tapahtuva perheen yhteinen ateria on.
No meidän ikäistemme muistissa on että yhdessä
syötiin joka päivä ,eikö niin?
Minun maalaiskodissani montakin kertaa.
Mitä kaikkea opimme? Tietysti käytöstavat ja ruuan kunnioituksen ,syömään monenlaista ruokaa ja tietysti tuntemaan perheen hyvin ja tuli valvottua ,että kaikki syövät.
Se oli itsestään selvyys ennen .
Omien lasteni kohdalla sama jatkui. Vaikka olimme
puolet työelämästä kiireisiä yksityisyrittäjiä,aina järjestyi jokapäivälle joku yhteinen ruokailuhetki.
Siinähän sitä aina kerrottiin ja kyseltiin päivän kuulumiset.
Nyt tiedän monissa tuttava perheissä joissa on nuoria ja kouluikäisiä lapsia ,että itsekukin lämmittää sopivaksi katsomaansa ruokaa mikrossa. Sitä ostetaan jääkaappiin sitä varten.
Ja aikuiset tekevät samoin itsekukin sopivaksi katsomanaa aikana. Se tuntuu ihmeelliseltä.
Olin tässä eräässä perhepäivähoitajan perheessäkin ruoka aikaan niin sielläkään ei katettu varsinaisesti ruokaa pöytään vaan ruoka annosteltiin jokaiselle vuorotellen työpöydältä niinkuin jossain laitoksessa. Tosin kaikki lapset olivat yhtäaikaa syömässä.
Miten teillä ennen tehtiin? Pidättekö tärkeänä yhteisiä aterioita? Entä oletteko saanut opin lapsillenne kulkeutumaan.
Minun lasteni perheissä vielä syödään aamiainen ja päivällinen yhtäaikaa aivan katetun pöydän ääressä yhtäaikaa ja olen korostanut sen tärkeyttä ja he ovatkin myöntäneet että se on paras hetki päivässä sitten kun pääsee sinne asti ,että ruoka on tehty kiireisen päivän päätteeksi. Olisi kai hyvä luistaa ja pistää mikrosta lautaset eteen.
Asiasta voi lukea uusimmasta Kelan sanomista enemmän . Se lehtihän on kokonaan lukemisen arvoinen muutenkin ,ei kannata heittää suinpäin roskiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä se ruokailu on nykyisin lipsunut kun ihmiset tulevat niin eriaikaan kotiin.Mikroon vaan ja suuhun.Kyllä muistan ennen kotona että ruoka-ajat olivat vakiot ja melkein ilman jäi jos myöhästyi.Ei ruokia voinut kauan lämpimänä pitää.Kun isä tuli töistä,syötiin ja aamupäivällä klo 11.Mummolassa syötiin myös aamulla klo 8.Vielä kun pojat olivat kotona oli myös omassa perheessämme lämmin ruoka kaksi kertaa päivässä.Nykyisin kun olemme kahdestaan syömme kerran päivässä lämpimän ruon ja aamupuuron sekä iltapalan.Täytyy myöntää että joskus lipsuu yhteinen ateriointi.Toiselle on jo tullut nälkä kun toinen on hiihtolenkillä tai muualla kulkemassa.
soisin kyllä jatkuvan tulevillekin polville! Tarkoitan perheen yhteisen ruokapöydän ääreen kokoontumisen.
Lapsuudenkodissani oli tarkat ruoka-ajat, kolmesti päivässä ja niistä ei tingitty. Aamupuuro, päivällinen ja iltanen. Välipaloja ei tunnettu ollenkaan, ja ruoka-aikana syötiin "vatsa täyteen"! Sillä piti selvitä seuraavaan ruokailuun saakka.
Omassa nuoressa perheessäni oli sama järjestys varsinaisten aterioiden osalta, mutta lapsille kyllä annettiin ja itsekin syötiin välipalaksi hedelmä tai voileipä maidon/piimän kera. Arkisin lapset tosin söivät "hoitopaikoissaan" päivällisen, koska me molemmat vanhemmat olimme töissä. Lasten kouluaikana he kyllä saivat syödä vähän tukevamman välipalan koulusta tultuaan iltapäivällä, koska päivän pääateria oli vasta klo 18 omista työajoitani johtuen. Mutta silloin oli koko perhe pöydän ympärillä. Samoin viikonloppuina yhdessä kaikilla aterioilla. Piti olla "todella pätevä syy" ennenkuin sai poikkeusluvan!
Aikanaan lapset veivät jalkansa "oman pöydän alle" ja ilokseni ovat pitäneet kotona opitut yhteiset ruokailut myös omissa perheissään. Tosin nykyisillä lapsilla on paljon enemmän kaikenmoisia harrastuksia ja sen vuoksi ruokailut eivät ole aina täsmälleen samaan kellonaikaan, koska pyrkivät järjestämään ruokailun niin, että kaikilla olisi mahdollisuus olla yhdessä aterioilla. Ja lapset saavat syötyään poistua pöydästä, vaikka aikuiset vielä jatkaisivat. Minun lapsuudessani se ei ollut luvattua! Siinä piti "kököttää" pöydän ääressä kunnes kaikki olivat syöneet. Nyt lapsenlapseni saavatlämmittää itselleen aterian joko ennen tai jälkeen yhteisen ruokailun jos on muuta "välttämätöntä" menoa. Maailmanmeno on muuttunut siitä kuin itse olimme nuoria. Ja pakkohan sitä joustoa on tehdä nykyisin. Hyvä silti, että pyrkivät kuitenkin vanhaa hyvää perinnettä noudattamaan mahdollisuuksien rajoissa.
Kelan lehteä en ole lukenut vielä, täytyypä lukea. Kyllä perheellä pitää olla "yhteistä aikaa", jos vastuuntuntoisesti lapsiaan "kasvattaa". Mikä sen parempi kuin yhteiset ateriat säännöllisesti. Eiköhän ne kouluruokalassakin esiintyne edukseen, joille hyvät ruokailutavat on kotona opetettu.
Omat kokemukseni lapsuudesta ovat yhteiset ateriat, kaikki saman pöydän ääressä ja ruokaa kunnioittaen.
Oman perheeni ateriat nautimme samoin, mikäli se oli työn kannalta mahdollista. Vuorotyö aiheutti vain joskus sen, että isä söi eri aikaan.
Lasteni perheessä perinne jatkuu.
Katselin televisiosta ohjelmaa syömishäiriöisistä lapsista, joita sairaalassa yritettiin opettaa syömään, todella syömään ateria niin että sen antama ravinto riittää ja että he oppisivat tietämään ja sitämään miltä tuntuu kun on kylläinen. Monia se hoito auttaa, moni menehtyy sairauteensa. Mietin vain mistä se sairaus alun alkaen johtuu, vaikuttaako siihen nuoren esikuvien laihuus, vai onko syy siinä, että kukin syö mitä syö, sieltä kaapista, eikä normaalia suhdetta ruokaan synny. Sen ongelman syitä etsivät monet, ja aina vain yhä useampi, usein tyttö, sairastuu anoreksiaan.
Kun puhutaan lasten ja nuorten lihavuudesta, on yhä useammalta taholta painotettu yhteisten aterioiden tärkeyttä, ja ruoan laatuun kiinnitetään yhä enemmän huomiota.
Tiedän monta tapausta, joissa perhe asettuu ruokapöytään, lapset katsovat mitä äiti tarjoaa ja kun se ei miellytä, haetaan kaikessa rauhassa jääkaapista jotain muuta, usein se on "hodari", makkaranpätkä tai jotain vastaavaa pikaruokaa.
Ihmetellen olen katsellut. Äiti ja isä sallivat lasten ohittaa sen katetun pöydän antimet, valita mieleistä ja syödä aina epäterveellisesti.
Samoin tehdään muina aikoina. Kysyä sopii, kuka ne pikaruoat sinne jääkaappiin hankkii? Kuka antaa lasten tottua siihen, että syödään milloin sattuu, mitä sattuu ja millaista mieli tekee?
Haluaako nyky äiti päästä helpommalla turvautumalla yhä useammin niihin "kylmätiskin annoksiin"? Onko liian kiire, liikaa harrastuksia, vai laiskuutta, kaikkea sitäkin kenties.
Mikä nautinto se olisikaan, valmistaa yhdessä ateria, lapset auttamaan ja oppimaan siinä samalla. Aterian valmistuttua istutaan katettuun pöytää, keskustellaan tulemiset ja menemiset, nautitaan yhdessä olemisesta ja lopulta siitä hyvästä, kylläisestä olosta jonka ruokailu antoi.
Kuinkahan nämä nykyiset lapset aikanaan perheellensä ruoan tarjoavat, vai syödäänkö kotona lainkaan?
ateria-aikoja.
Meillä syödään päivällistä vasta illalla kello kahdeksan aikaan.
Mies tekee usein pitkää päivää ja yrittäjänä työskentelee vielä iltaisinkin kotona.
Pojat 13ja 15- vuotiaat ehtivät usein ruokapöytään illalla, mutta on päiviä, jolloin syön yksin ja joudun olemaan yleensäkin yksin kotona.
Luulen, että "vanhoina hyvinä aikoina" oli paljon helpompaa järjestää yhteiset ateriat määrättyyn kellon aikaan ja odottaa, että kaikki perheenjäsenet olisivat silloin paikalla.
Kaikenlainen harrastustarjonta pitää koko perheen usein iltaisin omissa riennoissaan ja todellista organisointitaitoa vaatii sovittaa ja järjestää niin , että kaikki ovat samaan aikaan ruokapöydässä.
Onnistuu ehkä kolme kertaa viikossa, mutta muina iltoina lukuisat harrastukset vievät nuorison omille teilleen. Kotiin tullaan joskus vasta kymmenen paikkeilla ja otetaan jääkaapista ruokaa, mikä lämmitetään mikrossa.
Muuten onneksi näillä nuorilla miehillä ovat hyvät käytöstavat "kunniassa."
näinhän se on et ennen asiat oli paremmin,muistan hyvin ja meistä tuli kunnon kansalaisia,eikä tuollaisia idiootteja niinkuin suurin osa nykyajan lapsista ja nuorista on.eihän net ossaa tehä käsilläänkään muuta ku näpytellä konetta.kaljanjuonti ja tupakan poltto myös onnistuu hyvin.tietenki suurin syy on nykyajan vanhemmissa,ovat m u k a niin kiireisiä!hehheh.ja jos nuoret tekkee jottain rikoksia nii vanhemmat sammaan selliin,siellä saisivat yhdessä miettiä tekosia!