liian kauan itkenyt..

En tiedä edes, minne tämä kuuluu, mutta en jaksa ajatella sitä..
Kirjoitin tänne, koska jokapäiväinen masennus on johtanut siihen, että käsiini on alkanut ilmestyä viiltoja.. Näen nykyään aina unia, missä minut ammutaan (en kerro niistä enempää)
sanotte varmaan: "hanki harrastus! ni ei masenna!" tyylillä, mutta minulla on jo kuoroharrastus, eikä se ole auttanut ollenkaan. pikemminkin sulkenut minut pahemmin van muilta. en pysty puhumaan kenellekään tästä. Pelkään, että muut huomaavat haavat käsissäni. Haluan niistä eroon, mutta mielessäni hoen itselleni nykyään: "viillä, viillä, viillä!" nytkin on pieni veitsi kädessä..
Auttakaa minua! Haluan eroon tästä viiltelystä ja masennuksesta! *itkee*
11914
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

No heips!

Sun ei kannata muuta kuin hakea ammattiapua, vaikka se kuinka kuulostaisi vastenmieliseltä.Itse siitä ei pääse yli,vaikka nin saattaisi luullakin.aluks voi olla vaikea tottua ajatukseen, että joku urkkis sun elämääs, mutta luota muhun, ajan kanssa, sä et enää ajattelekkaan veitteen koskemista.Mäkään en nyt ole viillelly yli vuoteen, ja sitä ennen olin ehtinyt viillellä 4 vuotta.Arvet käsissä ei hävetä mua, vaikka aina välillä sitä toivois että olis sileä ja arveton iho. Itse asiassa, olen ylpeä arvistani, minulla oli ongelmia ja pääsin niistä ylitse!

Pärjäile!

Äänestä
  • toivon, että voisin vain mennä jonnekin ammattilaisen luokse hakemaan apua... mutta kun.. en vain halua... en voi itselleni mitään..

    Äänestä

  • ..... kirjoitti:

    toivon, että voisin vain mennä jonnekin ammattilaisen luokse hakemaan apua... mutta kun.. en vain halua... en voi itselleni mitään..

    oikeesti kannattaa mennä ammatti auttajalle.. se kuulostaa nolota ehkä tai jotain mutta se on ainut tai paras keino..
    itse olen sairastanut masennusta kohta kaks vuotta.. itse hain apua vaikka kaikki vaan epäili ja sanoi se kuuluu murros ikään... mutta nyt käytyäni puhumassa oloni on helpompi ja voin elää ihan normaalisti...
    ilman että joka päivä tuntuu hirveeltä... viilto jäljet ovat arpeutuneet ja kadonneet melkein kokonaan... kiitos auringon..
    Koita pärjäillä.. et ole yksin :)

    Äänestä

mieti mikä sinua masentaa. ja yritä korjata asia. jos ei onnistu niin ammattiapua

Äänestä

Hakeudu läheistesi seuraan mahdollisimman pitkäksi aikaa, vaikka väkisin.

Äläkä tee MITÄÄN harkitsematonta.
Pärjää.

Äänestä

Kertoisitko mistä se kaikki paha olo tulee kun noin pitää menetellä? Eikö sinulla ole todellisia ystäviä eikä mitään sisältöä elämässä, paras apu on sydänystävä silloin on helppo puhua aivan kaikesta, näille ammatti-ihmisille se ei ole aina niin helppoa, ei se tämä elämä ole sentäs niin hankalaa kun sen oikein oivalta! Paistaa se kevät vielä risukasaanki! Hyvää kevättä Sinulle ja teille kaikille joita elämä ahdistaa, mutta toivon että keskustelu jatkuu...

Yksinäinen Jypytin.

Äänestä

No ei se ole kuin lopettaa se viiltely. Mikään ei ole säälittävämpää kuin viiltely..naurettavaa huomionhalua. Ja jos tahdot lopettaa viiltelyn,lopeta,ei se ole kuin mielen vahvuudesta kiinni. Jos et pysty lopettamaan,olet heikko ihminen,heikolla luonteella. Yksinkertainen asia. Piste. Turha siitä on ruikuttaa.

Äänestä
  • Minulla on kaksi ystävää, joille voin puhua tästä, mutta... Se on hankalaa minulle puhua edes heille...!
    :'(

    Äänestä

itselläni oli tuossa jokin aika sitten vähän lievempää masennusta, ja kaikki ahdisti... menin käymään kouluterveydenhoitajalla, ja sain huoleni kerrottua, ja lääkkeitä kohentamaan mielialaani... elikkäs, tuo ainakin omalta osaltani tepsinyt hyvin.

Äänestä

mulla on ollu samajuttu 2 kuukautta sit..mul oli keino et miyten pääsin eroo siint mut hei anna meseosoittes tai mailis nii voin jelppii..oon auttanu monii tos tilanteessa

Äänestä

Hanki LIIKUNTAHARRASTUS jos se ei auta hakeudu HOITOON

Äänestä

Kommentoi aloitusta


viiltelijä kirjoitti:

En tiedä edes, minne tämä kuuluu, mutta en jaksa ajatella sitä..
Kirjoitin tänne, koska jokapäiväinen masennus on johtanut siihen, että käsiini on alkanut ilmestyä viiltoja.. Näen nykyään aina unia, missä minut ammutaan (en kerro niistä enempää)
sanotte varmaan: "hanki harrastus! ni ei masenna!" tyylillä, mutta minulla on jo kuoroharrastus, eikä se ole auttanut ollenkaan. pikemminkin sulkenut minut pahemmin van muilta. en pysty puhumaan kenellekään tästä. Pelkään, että muut huomaavat haavat käsissäni. Haluan niistä eroon, mutta mielessäni hoen itselleni nykyään: "viillä, viillä, viillä!" nytkin on pieni veitsi kädessä..
Auttakaa minua! Haluan eroon tästä viiltelystä ja masennuksesta! *itkee*

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu