mie en ansaitse enää elää..mie vaan aina aiheutan toisille tuskaa ja parempi vaan ois jos kuolisin...ikinä en onnistu ja teen aina kaiken väärin...kaksi kertaa oon ollu sairaalassa itsariyrityksen takia..ikinä en oo enää normaali, vaikka kaikki luulee et kaikki on hyvin vaikka tosiaankaan ei oo..on masennusta, ahdistusta,viiltelyy, bulimiaa, anoreksiaa, lääkkeiden väärinkäyttöä ja mikään ei lähe pois vaikka teen kaikkeni et ne lähtis mutta ei...en haluu elää elämääni tämmösenä ja kaikille ois todellakin parempi jos kuolisin ja oon miettiny jo kaiken valmiiksi..tämmöstä on ollu kuutosluokasta asti ja nyt oon lukion tokalla..paska ihminen, miksi oon ees syntyny...kiitos jos jaksoitte lukee ja anteeksi kaikille...
kauhee ihminen
...
5448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä kaikilla on murheemme. Keskustelisin mielelläni kanssasi. Mitä tuskaa muka voit aiheuttaa? Kerro läheisille ihmisille miltä sinusta tuntuu, auttajia löytyy.
en osaa tehä mitään oikein ja aina teen jotain väärin..siskoni on täydellinen ja sillä ei oo minkäänlaisia ongelmia niinku miulla ja porukat ihailee sitä ja samalla sanoo et voisit tehä enemmän työnä niinku siskos ja ota siitä mallii ja sitten äidin veli haukku minnuu läskiksi sanomalla sen suoraan ja pari ihmistä tiiän et ne on haukkunu minnuu lihavaksi (169/62) ja siitä alko syömishäiriöt ja ne on jatkunu tänne asti, pidän vaan kokoajan itteni läskinä ja pitää tarkkailla syömisiäni...en osaa tehä mitään muuta ku satuttaa ihmisiä lähelläni, miun elämä on yhtä helvettii..miun ajatuksillä ei oo välii ja ketään ei varmaan kiinnosta...miun psykologi nauraa miulle suoraan ja sanoo et ei usko mitä kerron ja sanoo et en usko siihen itekkään:(..ja sitten sano et voitas pitää kahenviikon tauko..eli sekin inhoo minnuu..en jaksa enää tämmöstä elämää...ja en usko et enää mitään on tehtävissä..mut kiitos kumminki, oot todella hyvä ihminen ja semmosii maailma tarvitsisi enemmän:)kiitos..
hei rakas ihminen et sä oo sen huonopi tai parempi kuin kukaan muukaan,niin kauan kuin pystyt ajattelemaan sinulla on toivoa! meitä on paljon jotka tunnemme samoja ajatuksia,että olen paha ihminen etten ansaitse elää ja olisi helpompi kaikille jos minua ei olisi mutta näin ei ole,läheisesi eivät näköjään tajua miten tärkeä ihminen sinä olet,minulla itselläni on vähä sama tilanne ja tunsin kuinka voimani vähenivät päivä päivältä ja minä annoin sen tapahtua kun tunsin että olen todellakin vain pahaks muille,kävin itsemurha ajatuksia läpi pitkään yksinäisyydessä mutta en kyennyt tekemään sitä vaan aloin ajattelemaan uudelleen ja rakentamaan uutta maailmaa ympärille,me olemme vapaita ihmisiä eli meillä on vapaa mieli ja vapaa ajatus pystymme toteuttamaan haaveitamme ja toiveita,pystymme auttamaan heikompia voimistumaan ja opettamaan halukkaita, tiedä että täällä on ainakin yksi joka rakastaa sinua ihmisenä minä en erottele ketä rakastan ja ketä en!
"kauhee ihminen" sinulla on tosi paha olla, jos voisin niin ottaisin ja halaisin sinua niin kauan että kaikki murheesi poistuisivat. En kuitenkaan voi muuta kuin sanoa että et ole kauhee ihminen ja älä haudo sitä itsemurhaa, sinunkin elämällä on tarkoitus, koeta löytää joku ihminen jolle voit puhua ongelmistasi, kun saa purkaa pahoja tuntojaan jonkun luotettavan ihmisen kanssa se kyllä helpottaa ja silloin jaksaa elää eteenpäin. Eikö sinua ohjattu niiden itsemurhayritysten jälkeen mihinkaan terapiaan? Ota yhteyttä vaikka koulusi terveydenhoitajaan ja pyydä häntä hankkimaan sinulle apua jos et itse jaksa lähteä mihinkään. Muista että toivoa on ja sinulla on vielä koko elämä edessä. Itse olen keski-ikäinen äiti jonka lapsi on myös sairastanut masennuksen ja selvinnyt siitä siksi tiedän että siitä voi selvitä mutta terapiaa siinä tarvitaan. Koeta jaksaa lapseni.
Mulla on ihan sama juttu. Tunnen ettei mua tarvita ja kaikki pitää mua huonona. Eilen menin terkkarille yhden toisen jutun takia, mutta sitten kaikki vaan purkaantu kauheena itkuna... Terkkari varas mulle ajan psykologille, jonne menen huomenna. Toivottavasti se auttaa saamaan elämästä taas kiinni.
Et ole yksin! Koitetaan pärjätä, kyllä se aurinko meillekin vielä paistaa...