syyllisyys painaa...olen 4vk ihanan pienen pojan äiti ja alussa sairaalassa imetys lähti ihan mukavasti käyntiin...heti kotiuduttuamme sairastuin kuitenkin rintatulehdukseen ja antibiootti kuurista sekä tiheästä imetyksestä/pumppaamisesta huolimatta tulehdus vain paheni kunnes jouduin takaisin sairaalaan antibioottitippaan. siellä jouduin olemaan viikon verran ja sinä aikana maidon tulo lakkasi melkein kokonaan...nyt maitoa riittää pumppaamalla noin joka toiselle syöttökerralle ja tällöinkin joudun lisäämään tuttelia joukkoon...imetys on nykyisin vaikeaa kun poika on jo niin tottunut pulloon, pumppua käytän noin 4h välein päivisin, mutta maito määrä ei tästä lisäänny...olo on niin surullinen kun en pysty lapselleni tarjoamaan enempää maitoa, vaikka tahtoisin...tiedän toki, että kasvaahan hän myös korvikkeella, mutta vika on korvieni välissä...tunnen epäonnistuneeni!!!
tuskien taival....
mama -82
7870
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...mutta olen vakaasti sitä mieltä, ettei onnistunut äitiys ole tissistä kiinni! Kyllä sinä varmasti rakastat ja paijaat sitä kääröä, vaikka tisumaito ei riittäisikään! Et varmasti sen takia epäonnistu äitiydessä! Tsemppiä vaan, nauti vauvastasi pullon kera! =)
Älä missään nimessä syyllistä itseäsi. Jos todella haluat jatkaa vielä imetystä, ota pikaisesti yhteyttä johonkin imetystukiryhmään (www.lapsiperhe.net/imetystukilista). Sieltä saat varmasti apua ongelmaasi.
Vauvasi on vielä niin pieni, että imetys saattaa lähteä uudestaan ihan hyvin käyntiin, kun vain osaa toimia oikein.
Minullakaan ei esikoisen imetys oikein onnistunut ja kannan siitä myös lievää syyllisyyttä. Enimmäkseen kyllä sen takia, että "epäonnistuminen" johtui suurimmaksi osaksi omasta tietämättömyydestäni.
Voimia sinulle.
Minä en saanut lapselleni annettua ollenkaan rintamaitoa. Sairaalassa antoivat muiden äitien "lahjoittamaa" maitoa ja kotona sitten korviketta. Tuntui tosi kurjalta ja epäonnistuneelta.
Mutta hyvin on lapsi kasvanut. Eräs kätilö sanoi minulle, kun asiaa hänelle itkin, ettei kannata tuntea syyllisyyttä. Niitä äitejä, joilta maitoa tulee patistetaan imettämään (ajattele, että on sellaisia, jotka eivät halua imettää...) ja niitä, joilta maitoa ei tule ei patisteta eikä syyllistetä.
Nykyaika on tällaista. Stressikin vaikuttaa tuohon maidon tuloon. Eli nauti vauvasta äläkä ole surullinen, jotta vauva ei olisi surullinen. Hän ei ymmärrä asiaa, mutta tuntee mielialasi!
Niin, ja sitten ulkomailla voi äitiysloma olla vain parin kuukauden mittainen synnytyksen jälkeen. Sitten vauveli viedään hoitoon. Eli eivät takuulla saa enää 2 kk iän jälkeen rintamaitoa.
Minulla on myös alusta alkaen ollut ongelmana että oma rintamaito ei piissaa. Lapen olen saanut syömään rinnalta kylläki tosin nyt on takkuamista sen asian kanss. Lisäksi olen antanut tuttelia eli äidinmaidonkorviketta kun lapsi on rintasyötön jälkeen jäänyt nälkäiseksi. Nyt viimeisen viikon ajan on ollut niin että kerran joskus jopa kaksi kertaa vuorokaudessa yleensä päivällä en saa lasta millään syömään rinnalta. Itkee ja huutaa ja vaikka rauhoitaaa ja yrittää myöhemmin uudelleen niin saataa muutaman kerran imeä ja sitten alkaa itkemään. Luin jostakin että jos äidillä on kuukautiset meneossa se muuttaa maidon makua ja lapsi saattaa alkaa itkemään / huutamaan siksi. Itselläni kun 11 viikon ikäinen vauva ja nyt on noin viikon ajan ollut ongelmia, tosin kuukautiset on kyllä juuri loppumassa että jospa tästä toivon mukaaan paraempaan päin mentäis. Olo on sureullinen mutta yritän ajatella positiivisesti ja kerätä voiia jotta jaksan. Joskus tuntuu raskaalta kun lapsi ei suostu imemään rinnasta ei millään tai sitten tuolla pikku pojallani on imemislakko menossa. Vastailkaa ja kertokaa mielipiteitänne.
Poika nyt puoli vuotta, toinen lapsi. Itselläni on syyllinen olo kun olen liikaa opettanut pullolle, pumpattua maitoa siis. Kuukausi sitten meni niin taisteluksi, että päätin pikkuhiljaa lopettaa tissin antamisen. Nyt sitten sairastelun merkeissä imetys loppu kokonaan. Poika ei kerta kaikkiaan halua tissiä. Vaikka henkistä työstämistä imetyksen lopettamisessa jouduinkin tekemään, niin ajattelin että se on kuitenkin paras ratkaisu. Ruokailuhetket ei ole enää taistelua, vaan poika saa pullon ja on onnellinen. Minulla stressaus maidontulosta ja riittävyydestä loppui. Varmaan olisin voinut imettää vähän pitempään jos vain olisin yrittänyt ja yrittänyt, mutta katsoin paremmaksi näin. Kaikki on iloisella mielellä! Ehkä seuraavan lapsen kanssa imetys onnistuu paremmin, en anna pullosta niin paljon jotta tissikin kiinnostaa... Ei siis oteta liikaa stressiä, tehdään niin kuin se on parhaaksi kaikille! Kyllä äiti tietää.....
Älkää hyvät äidit syyllistäkö itseänne ja murehtiko moisia! Eikö tärkeintä ole se, että lapsi saa ravintonsa, oli se sitten tissistä tai pullosta. Itsellä oli ekan kanssa tosi "traumaattisia" kokemuksia, kun kaikki kommentoivat kannustavasti (!) että kunhan vaan imettää ja imettää niin kyllä se siitä... maitoa alkaa tulla. Paskan marjat! Ei sitä kaikilla tule vaikka mitä tekisi. Itsellä onnistui kahden lapsen kanssa n. puolivuotta osittaista imetystä ja ekan kanssa tosiaan jo alun alkaen tarvittiin korviketta. Toisen kohdalla taisi oma maito riittää ihme kyllä pari ensimmäistä kuukautta ennenkuin tarvittiin korviketta lisäksi. Hiljalleen se rinta vain jäi pois, osasyynä varmasti se että molemmat alkoivat jo hyvin pienestä nukkua yöt heräämättä syömään joten yösyötöt jäi pois.
Edelliselle tiedoksi, itse ihmettelin kun kerran yritin imettää ja vauva vain työnsi rintaa pois suusta. Minulla oli kuukautiset ja sitten itse maistoin tipan sitä rintamaitoa, se maistui aivan kamalalle, ei ihme ettei vauvakaan sitä halunnut!
Nyt on kolmas vauva tulossa ja tuntuu ihanalle... vähät välitän siitä tuleeko maitoa ja jos tulee niin miten ja kauanko riittää. Rintaa aion tarjota jos vain maitoa piisaa ja tarpeen mukaan korviketta jos näyttää ettei rintamaito riitä, en aio ainakaan pikkuistani huudattaa sen takia että väen väkisin yritän saada hänet pidettyä pelkällä rinnalla.
Olette kaikki ihan yhtä hyviä ja tärkeitä omalle vauvallenne, tulee se ravinto sitten rinnasta tai pullosta! Äidit ovat mestareita syyllistämään itseään kaikesta mahdollisesta ja tämä imetys-juttu on yksi niitä pahimpia! Nauttikaa vauvoistanne ja olkaa iloisia niin vauvatkin sen vaistoaa!
Kiitos sinulle kirjoituksestasi. En ole omaani pystynyt imettämään vaikka kaikki olemassa olevat keinot, niksit ja lääkketkin (Primperalit) kokeiltiin. Olemme mestareita syyllistämään itsemme asiassa kuin asiassa eikä muiden sitä enää pitäisi tehdä. Syyllistäjiä kuitenkin löytyy, pahimpia juuri ne äidit joilla ei moista ongelmaa ole ollut. Mukava kuulla että imetyksen puuttuminen ei ole vaikuttanut lastesi kehitykseen/terveyteen. Minunkin poikani 5 vk on kasvanut ihan hyvin ja toivon ettei pahempia allergioita yms. tule. ja jos tulee niin eihän ne välttämättä johdu siitä että ei ole tissiä saanut...
Odotetaan kevättä ja iloitaan vauveleistamme sekä auringosta!