hävettää olla tämmönen lihava ja masentunut paska...oon 169/62...haluun palata takaisin entisiin mittoihini jolloin olin 169/49, sillon oli kyllä anoreksia, mut asiat oli sillon paremmin..mut miksi ihmeessä en pysty enää laihuttaa ja alussa ku menee hyvin ja syön aika vähän mut kuitenkin jonkinverran mut sitten yhtäkkiä tekee mieli kauheesti jotain makeeta ja sillon syön mut sitten tulee huono olo ja rupee itkettää ja oksennan mahollisimman paljon pois.oon muuten ennen sairastanu kanssa bulimiaa..pliis miten ihmeessä selviin tästä, en haluu enää lihoo vaan laihtuu..auttakaa...oisinpa vaan entisissä mitoissani niin ei tämmöstä tarviis olla, miksi oon tämmönen paska..
läski
...
3405
0Äänestä
Vastaukset 3
Vanhimmat
ota iisisti, kaikki järjestyy. alota vaikka siitä, että kirjotat ittellesi ylös, mitä syöt päivän aikana. kirjaa n.5 ateriaa, jotka syöt muutaman tunnin välein, alkaen aamulla ja loppuen iltaan. syö paljon vitamiinipitoista ruokaa, kuten hedelmiä ja vihanneksia, yritä syödä ainakin yksi lämmin ruoka. juo paljon maitoa tai vettä. pidä kiinni omasta suunnitelmastasi!! kirjaa ainakin yksi päivä viikossa, jolloin saat syödä jotakin hyvää, mutta muista kohtuullisuus!
pyri liikkumaan ja olemaan ulkona mahdollisimman paljon. käy lenkillä. mutta älä liioittele! lenkit saa olla korkeintaan 10 kilsaa/päivässä. nuku öisin, pyri nukkumaan vähintään seitsemän, milellään 8-9 tuntia yössä. älä aloita yöjumppaamista!!
terveellisillä elämäntavoilla, tasaisella (hyvin ajoitetulla) syömisellä ja riittävällä unella ja liikunnalla kehosikin voi hyvin. älä tressaa turhia, vaan muista rentoutua. keho reagoi helposti mieleesi!! äläkä oksenna pois, mitä syöt!
jos ohjeistani ei ole apua, tai et kykene noudattamaan niitä, kannattaa pyytää apua. apua saat terveydenhoitajalta/lääkäriltä, tai jos pystyt, puhu asiasta vanhemmillesi/sisaruksillesi/ystävillesi. läheisille puhumisessa on se hyvä puoli, että he voivat auttaa sinua pysymään ruodussa. jos tilanne hajoaa käsiin, muista, että on olemassa myös erityisiä terapeutteja, jotka ohjaavat sinua syömisen ja elämäntapojesi kanssa parempaan suuntaan.
tässä ei ollut mitään, mitä et olisi aikaisemmin kuullut, mutta toivon, että minusta oli apua. olen itsekkin sairastanut syömishäiriöitä, ja tiedän miten vaikeaa se voi olla!
taitaa olla säälin kerääjä...
et sä mikään läski ole!!oi.mä oisin tyytyväinen jos mulla olis tommoset mitat.rupea elämään,ei kannata elämäänsä tuhlata painon miettimiseen,ja miehetkin tykkää jos on jotain mistä pitää kiinni...:)