Osaisiko joku (mielellään asiantuntija) kertoa mitä eroa on epiduraali-ja spinaalipuudutuksella. Millaisessa tilanteessa käytetään epiduraalia ja missä spinaalia? Millainen ero on puudutuksen vaikutukssessa (kesto, syvyys,)?
epiduraali vs spinaali
puudutus
85714
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Epiduraalipuudutus annetaan epiduraalitilaan, puudutus alkaa hitaammin (n. 20 min) ja eikä kestä yhtä kauan kuin spinaalipuudutus. Epiduraalia käytetään usein synnytyksen yhteydessä kivun lievityksessä.
Spinaalipuudutuksessa puudute ruiskutetaan alempien lannenikamien välistä selkäydinnestetilaan, jossa puudute menee alavartalon tunto- ja liikehermojen ympärille ja lamauttaa ne tilapäisesti. Hermojen toiminta palautuu puudutusaineen hävittyä.
Selkäpuudutusta ei tehdä selkäytimeen, vaan alueelle, jonne selkäydin ei enää ulotu.
Spinaalipuudutus vaikuttaa nopeammin (5-10 min) ja kestää kauemmin (jopa n. 5 tuntia). Spinaalipuudutusta käytetään mm. alaraajaleikkausten yhteydessä ja myös kivun lievityksessä.
Epiduraalipuudute annetaan epiduraalitilaan eli luukalvon ja kovan selkäydinkalvon (ulommaisena ympäröimässä selkäydintä) väliseen tilaan.
Sen sijaan spinaalipuudute annetaan subaraknoidaalitilaan (lukinkalvononteloon), joka on lukinkalvon ja pehmeäkalvon välissä. Pehmeäkalvo on sisimpänä ympäröimässä selkäydintä.
Ja se korjaus edelliseen. Molemmat puudutteet annetaan yleisimmin alimpien lannenikamien välistä. Kumpikin lamauttaa hermoja eli toimintatapa sama, mutta ruiskutustila eri. Tästä johtuu vaikutuksen alkamisaikojen ero, eli epiduraalitilaan annetun puudutteen täytyy imeytyä pitempi matka. Yleisimmin epiduraali on helpompi antaa, koska epiduraalitila isompi.
Epiduraalipuudutus voidaan antaa mihin tahansa selkärangan alueelle.
Epiduraali on vaikeampaa laittaa, koska täytyy olla todella varovainen ettei sohaise selkäydintä (neula paksumpi, jos menee liian syvälle seuraa ns. postspinaalipäänsärky tai pahimmillaan selkäydinvamma). Spinaalineulan tietää olevan paikallaan, kun sieltä tippuu likvoria, epiduraalitila varmistetaan alipaineesta (tosi tarkkaa hommaa).
Epistä käytetään enemmän postoperatiiviseen kivunhoitoon tai synnytyskipuihin, spinaalia varsinaiseen leikkauspuudutukseen. Spinaalipuudutus aiheuttaa verenpaineen laskua vasodilataation eli perifeeristen verisuonien laajenemisen vuoksi. Voidaan ehkäistä nesteytyksellä ennen puudutusta ja pahoinvointilääkkeillä.
tällä pastalla lääkärit käy vastailemassa?
Minulla on kokemusta kummastakin puudutuksesta sektiossa. Ensimmäinen sektio tehtiin epiduraalipuudutuksella ja toinen spinaalipuudutuksella. En tiedä, johtuiko ero puudutuksista, mutta epiduraalipuudutuksen aikana tehdystä sektiosta jäi miellyttävämpi kuva. Ei tullut pahoinvointia eikä huonoa oloa missään vaiheessa, sen sijaan spinaalipuudutuksella tehdyssä taju meinasi mennä kahdesti, kun verenpaine laski alas. Se hoitui kyllä lääkkeellä, mutta epämiellyttävää se oli silti. Lisäksi spinaalipuudutuksen vaikutuksen lakatessa tuli jalkoihin inhottava pistely, mutta ei epiduraalin jälkeen.
Kahdesti spinaali- ja kerran epiduraalipuudutus ja minusta myös epiduraali oli mukavampi. Spinaali tuntui jotenkin paljon raskaammalta heti laitosta lähtien ja siitä palautuminen kesti kauemmin, horkka oli kova ja olo muutenkin huonompi. Kun puudutus laitettiin, verenpaine "humahti" alas mistä seurasi pahoinvointia.
Epiduraalin jälkeen olo oli huomattavasti parempi ja pääsin jaloilleni nopeammin.
Puudutustehossa en huomannut eroa eli mitään en tuntenut palleasta alaspäin.
Myös mulla epiduraalipuudutus sujui ok, mutta spinaalista tuli kauhea horkka, kun verenpaineet heittelivät. Spinaalipuudutuksen aikana olin kyllä lääkitty vahvasti kipulääkkeillä, jotka tekivät olosta puuroisen ja sekavan, joten ihan tarkkoja muistikuvia ei ole.
Mulle tehtiin muutama vuosi sitten iso jalkaleikkaus (tai oikeastaan kaksikin). Ensin valtimonohitusleikkaus ja sitten yhden varpaan amputointi. Mä olen antanut itseni ymmärtää, että mulle annettiin ns. epiduraali-spinaali-puudutus (eli yhdistelmä molemmista).
Leikkaus kesti monta tuntia ja jälkeenpäin kivunlievitys hoidettiin samalla puudutuksella, mutta tietenkin kevyemmin. Katedri meni selkääni useamman päivän ajan ja kun kolmantena päivänä verisuonileikkauksesta tehtiin varpaan amputointi, ei tarvinut erikseen enää pistää, vaan lisättiin vain puudutetta jo olemassaolevan katedrin välityksellä. Näppärää. (olin muuten mukana sellasessa tutkimuksessa, missä selvitettiin tuota kivunhoitoa noin eli vähän väliä tutkittiin millanen kylmä/kuuma-tunto ja yleensäkin tunto mun jalassa oli)
Minkäänmoisia ongelmia ei mulla ollut koko aikana eikä jälkeenpäinkään. Se oli hienoa, että kivunlievitys leikkauksen jälkeen alussa hoitui tuolla tavalla. Ei tarvinut heti alkaa vahvoja kipulääkkeitä popsimaan ja olinkin paljon pirteämpi heti leikkauksen jälkeisinä päivinä kuin sitten, kun tuo "kipupumppu" poistettiin ja aloin popsimaan vahvoja keskushermoston kautta vaikuttavia kipulääkkeitä (onneksi pääsin niistä nopeasti eroon).