Mieleen tuli onkohan täällä joku samassa tilanteessa?
Gradu on jo tarkastettu ja arvosanakin tullut ja opintoviikot alkavat olla kasassa. Hallintotieteiden maisteriksi kohta valmistun. Mutta on ensimäistä kertaa herännyt siihen ahdistukseen että kohta pitäisi siirtyä työelämään.
Olen tehnyt järkeviä sivuainevalintoja ja tähän asti on olen aina tiennyt mitä teen seuraavaksi. Valmistun neljässä vuodessa joten en ole lusmuillutkaan. Ja silti on iskenyt hirveän paniikki.
Saanko töitä? Mitä töitä tutkinnolla voi tehdä? Osaako sitä mitään?
Kasaan vain lisää kursseja kun en uskalla valmistua "tämä vielä menee ja toikin on ihan varmasti tarpeellinen" vaikka ei välttämättä ole lainkaan tarpeellinen. Alalla on töitä kyllä kyse ei ole siitäkän. Vaan yksinkertaisesti se että PELOTTAA!!
Tuntuu ettei muista mitään opinnoista (vaikka on hyvät arvosanat) eikä tiedä mistään mitään. Mistä saisi taiottua jonkunlaista itseluottamusta, että uskaltaisi päästää irti ja valmistua? Jotenkin pitäisi vaan riuhaista itsensä irti, muuten haen jatko-opintoihin ettei tarvitse koskaan mennä työelämään.
Gradu on jo tarkastettu ja arvosanakin tullut ja opintoviikot alkavat olla kasassa. Hallintotieteiden maisteriksi kohta valmistun. Mutta on ensimäistä kertaa herännyt siihen ahdistukseen että kohta pitäisi siirtyä työelämään.
Olen tehnyt järkeviä sivuainevalintoja ja tähän asti on olen aina tiennyt mitä teen seuraavaksi. Valmistun neljässä vuodessa joten en ole lusmuillutkaan. Ja silti on iskenyt hirveän paniikki.
Saanko töitä? Mitä töitä tutkinnolla voi tehdä? Osaako sitä mitään?
Kasaan vain lisää kursseja kun en uskalla valmistua "tämä vielä menee ja toikin on ihan varmasti tarpeellinen" vaikka ei välttämättä ole lainkaan tarpeellinen. Alalla on töitä kyllä kyse ei ole siitäkän. Vaan yksinkertaisesti se että PELOTTAA!!
Tuntuu ettei muista mitään opinnoista (vaikka on hyvät arvosanat) eikä tiedä mistään mitään. Mistä saisi taiottua jonkunlaista itseluottamusta, että uskaltaisi päästää irti ja valmistua? Jotenkin pitäisi vaan riuhaista itsensä irti, muuten haen jatko-opintoihin ettei tarvitse koskaan mennä työelämään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla on lähes sama tilanne. Valmistuminen ei tosin pelota vaan työnsaanti. Tuntuu, ettei työpaikkkoja ole nyt tarjolla alallani (tai jos on, hommat ovat liian vaativia. Tarvitsisi olla enemmän työkokemusta). Myöskin työssä menestyminen pelottaa. Olen vielä nuori ja kokematon, helposti pompoteltava. Aikani kuluksi aloin lukemaan jo seuraaviin pääsykokeisiin. Ehkä olen ikuinen opiskelija. Mielelläni olisin kyllä jo töissä..
No, eipähän masennuta! Pidetään lippu korkealla! Kyllä jokainen löytää oman paikkansa:) Olkaa toverit tyytyväisiä itseenne! Sulla tuntuu olevan hyvin pullat uunissa, joten rohkeutta työpaikan hakuun.. Tosin ei jatko-opinnotkaan ole huono vaihtoehto!
No, ihan rauhassa vaan ilmoittaudut työkkäriin ja alat siinä katselemaan hiljalleen mitä haluat tehdä.
Sitten kun sieltä työpaikka eteen napsahtaa tai saat muuten duunipaikan, niin ihan rauhassa vaan aloittelet ja "kasvat" sisään duuniisi.
Minusta opintotukikuukausia kannattaa säästellä sinun tapauksessasi, koska saatat hyvinkin vielä intoutua opiskelijaksi.
Nuo ajatukset ovat ihan normaaleja suuren elämänmuutoksen kynnyksellä (sitähän valmistuminen on).
Tosin nyt sinun kannattaa kyllä kartoittaa, millaisia töitä haluat tehdä. Ettei työhaastattelussa tarvitse sitten vastata erinäisiin kysymyksiin 'ööö.. no kun... en mä oikein tiedä' :D
Selailehan siis avoimia työpaikkoja ja mieti samalla omia vahvuuksiasi. Niitä varmasti on! Hae sitten vain niihin työpaikkoihin, joihin sinulla oikeasti on motivaatiota.
Minusta tuntui aivan samalta, kun olin valmistumassa. En oikein tiennyt mitä työtä edes voisi tehdä. Mutta kyllä se siitä. Itse kävin akateemisille työnhakijoille suunnatun kurssin työkkärin kautta. Siihen kuului mm. harjoittelua, jonka kautta moni työllistyi oikeasti. Itse sain harjoittelusta tärkeää työkokemusta ja työkokemuksen ansiosta työllistyin myöhemmin koulutusta vastaavaan tehtävään.
Yleensä opiskelijat hankkivat opintojen aikana alaltaan sitä "ruohojuuritason" työkokemusta. Sitten valmistumisen jälkeen on luonnolista siirtyä koulutusta vastaavaan asemaan, kun se käytännön kokemus on jo hankittuna.
Jos et ole tehnyt oman alasi "paskahommia" opintojen lomassa, niin sulla on hyvät mahdollisuudet joutua niihin kun valmistut. Karua mutta totta.
valmistuminen pelottaa? amiksesta valmistuu vuosittain tuhansia ihmisiä työelämään. ei siellä mietitä miten ahdistavaa on lähteä koulunpenkiltä töihin. nehän ovat innoissaan kun pääsevät elämään ja tienaamaan. niin teidänkin pitäisi olla. tosin jos koulu on pakoa todellisuudesta ns. turvapaikka niin sieltä lähtö voi toki olla paha paikka. ei siitä kuitenkaan tarvitse ottaa paineita. kun on hyvä paperi kourassa niin eihän se huonosti voi mennä?