Ihana kun on tällainen mahdolisuus lukea muiden kokemuksia. Se helpottaa omaa oloa. Olen joutunut noin 6 vuoden ajan syömään mielialalääkettä elämän rajujen vastoinkäymisten vuoksi. Pari vuotta sitten yritin lääkettä (Cipramil) vähentää, sillä lääke valitettavasti on vienyt aika totaalisesti rakasteluhalut. Kun vähensin lääkettä, niin kuukautiskierron tietyssä vaihessa mielialavaihteli kuin aikoinaan murrosikäisenä. Juttelin tästä silloin lääkärille ja sanoi että kyllähän tämä lääke tasaa myös vaihdevuosien aiheuttaamaa mielialamyllerrystä. Muita vaihdevuosiin viittavia oireita ei silloin vielä ollut.
Toissapäivänä työterveyslääkärini kyseli vaihdevuosioireistani, sillä noin viikon ajan olen ollut varsin ahdistunut ja itkuinen. Aviomies ärsyttää tavattomasti ja olo on kuin olisi jatkuvasti vereslihalla. Nivelrikko todettiin kuukausi sitten toisessa jalassa, nyt vasta kuulin että niveloireetkin voivat liittyä vaihdevuosiin.
Oletteko huomanneet rajuja mielialavaihteluita tai ahdistusta jne vaihdevuosissa? Haluaisin lopettaa Cipramilin ja kokea jälleen myös seksuaalista mielihyvää, mutta jos vaihdevuosissa mielialat ovat tällaiset niin mitä vaihtoehdoksi?
kertokaa kokeneemmat kanssasisaret
Toissapäivänä työterveyslääkärini kyseli vaihdevuosioireistani, sillä noin viikon ajan olen ollut varsin ahdistunut ja itkuinen. Aviomies ärsyttää tavattomasti ja olo on kuin olisi jatkuvasti vereslihalla. Nivelrikko todettiin kuukausi sitten toisessa jalassa, nyt vasta kuulin että niveloireetkin voivat liittyä vaihdevuosiin.
Oletteko huomanneet rajuja mielialavaihteluita tai ahdistusta jne vaihdevuosissa? Haluaisin lopettaa Cipramilin ja kokea jälleen myös seksuaalista mielihyvää, mutta jos vaihdevuosissa mielialat ovat tällaiset niin mitä vaihtoehdoksi?
kertokaa kokeneemmat kanssasisaret
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen käyttänyt hormoonikorvaushoitoa lähes neljä vuotta ja viime syksynä yritin gynen suosituksella vähentää annosta, eli leikkasin laastarin kahtia.
Siitä seurasi tosiaan "itkua ja hammastenkiristelyä". Olin todella ahdistunut, masentunut, keskittymiskyvytön, uneton, itkuinen, mielialat vaihtelivat huonosta vielä huonompaan koko ajan.
Oli pakko aloittaa mieliala ja-ahdistuslääkitys ja lakata puolittamasta laastaria.
Nyt olo alkaa olla hyvä, vaikka jouduin jopa parin kuukauden sairaslomalle kovasta ahdistuksesta.
Terapia astui kuvioihin myös...
En halua mainostaa tai edes suositella, en ota kantaa ollenkaan, mutta laitan tähän tekstin pätkän tuolta Lääkkeet-keskusteluryhmästä:
"Hei,söin kesällä jonkin aikaa Ixeliä,ja ainakaan seksihaluihin sillä ei ollut vaikutusta niinkuin esim.Cipramililla.Päin vastoin,tuntui että halut vaan lisääntyi!"
Toisaalta mielialalääkkeitäkään ei kai suositella käyttämään useita vuosia.
Ainahan ei ole vaihtoehtoja, lääkitystä jatketaan hyvin perustein maailman tappiin.Ei haittavaikutuksia. Uusimman tiedon mukaan aivojen rakenteellista korjautumista.
Kyllä mielialalääkkeiden käyttöä suositellaan juuri niin pitkäksi aikaa kuin niitä tarvitaan. Itse olen käyttänyt noin 13 vuotta ja todennäköisesti tulen käyttämään koko loppuelämäni.
Ns. serotoniiniselektiivisten mielialalääkkeiden tarkoituksena on auttaa liian alhaisen serotoniinipitoisuuden aiheuttamissa ongelmissa, esim. juuri masennuksessa. Ihan sama idea on esim. insuliinilääkityksellä, joka korjaa ruumiin omaa aineenvaihduntaa - mutta EI voi sitä parantaa tai lopullisesti muuttaa.
Mielialalääkkeitä ei syödä kuureittain, vaan yleensä juuri useita vuosia, ja hyvin usein koko elämän ajan.
Oon syöny mielialalääkettä 6viikkoo. Masennukseen. Mielialat ei oo vaihdellu, ku synkästä vieläkin synkempään. Mitään syytä en keksi. Oon epäilly kilpirauhastakin, mut arvot on rajoil. Seksihalut on ollu pois jo usean vuoden(ilman mitään lääkityksii). Tosi hirveit nää vaihtarivaivat!! Mieletön väsymys, saamattomuus, muisti pätkii, päänsärky,palelu,ja pienestki rasituksest hirvee hikoilu. Nivelet kolottaa,ja polvissa nivelrikkoa. Sisäinen vapina ja heikottaa. Ihottumaakin tullu vuoden sisäl käsiin. Nahka kuivuu, silmät turpoo. Mikään ei huvita, ei ees ukon kaa riitely. Ahdistus lähti mielialalääkkeil, muut oireet on tallell. Tiistaina meen gynelle. Pakko ottaa hormonilääkitys, ei täst muuten selvii. Lueskelin juttui estrogeenilääkityksest. Seksihalujen pitäs palautuu lääkityksel. Mul toi halujen hiipuminen oli eka oire, jo kauan ennen ku muita tulikaan. Että jos sunkaan rakasteluhalujen häviäminen ei ehkä oiskaan lääkkeist, vaan vaihdevuosioire? Kerron sit parin viikon päästä kuin ne lääkkeet auttaa. Jos hormoonilääkitys auttas ni tarttisko sit mielialalääkkeitä? Kummankaan haitoistakaan ei oikeen tiedä. Olo tälläisenä on melkeen sama jos ois kuollu tai ainakin puolikuollu...