Huoneenhaltijan tärkeässä tehtävässä

Jeesuksen ympärille oli kokoontunut joukko ihmisiä kuullakseen tämän taitavana puhujana pidetyn miehen opetusta ja näkemyksiä uskosta ja elämästä. Kuulijakunta oli kirjavaa.
Jokainen kuulija sai puheista ajateltavaa, sana kävi kohti.

Jeesuksen ensimmäiset vertaukset olivat kertoneet kadonneesta lampaasta, kadotetusta rahasta ja tuhlaajapojasta. He olivat kuulleet Jumalan valtakunnan armollisuudesta ja rakkaudesta syntistä kohtaan. Sitten tuli vertaus, jonka Jeesus osoitti opetuslapsilleen, mutta jonka kuulivat myös muut ympärillä olevat.

Vertaus uskollisuudesta

Jeesuksen puheen keskeinen sisältö käsittelee uskollisuutta annettujen tehtävien hoidossa. Opetuslapsille suunnattuna kertomuksen viesti suuntautuu uskovaisen ihmisen vaellukseen ja elämään.

Vertauksessa oli rikas mies, ehkä suuren maatilan omistaja tai nykyaikaan sijoitettuna esimerkiksi suuren yrityksen toimitusjohtaja. Omaisuutensa hoitajaksi isäntä oli palkannut tilanhoitajan, josta teksti käyttää sanaa taloudenhoitaja.

Taloudenhoitaja oli jostakin syystä joutunut tilanteeseen, jossa houkutus tuhlata ja käyttää väärin huolehdittavaksi annettua omaisuutta oli käynyt ylivoimaiseksi. Aikaa myöten tämä taloudenhoitajan väärä toiminta tuli omistajan tietoon. Sen seurauksena isäntä sanoi taloudenhoitajan irti.

”Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa.” (Luuk. 16:3.) Tilanhoitajan suurimpana murheena ei kertomuksen mukaan ollut katumus väärin tehdystä työstä vaan huoli tulevaisuudesta.

Tilanhoitajan toimintapa jatkui entiseen malliin. Turvatakseen tulevaisuutensa hän jatkoi isäntänsä omaisuuden tuhlaamista kutsumalla luokseen isäntänsä velalliset ja alentamalla näiden velkakirjoihin merkittyjä velkamääriä. Koska tekstissä mainitut velkamäärien vähennykset olivat suuruudeltaan todella merkittäviä sen aikaisessa elintasossa, sai tilanhoitaja menettelyllään ystäviä, jotka huolehtisivat hänestä, kun palkanmaksu loppuisi.

Jumalan taloudenhoitajana

Sitten tuli tekstissä kohta, joka yllättää. Jeesus kehui taloudenhoitajan menettelyä ja suositteli ottamaan siitä oppia. Miten tämä on ymmärrettävä?

Uuden testamentin kuvaukset taloudenhoitajan toiminnasta liittyvät uskollisuuden ja vastuuntuntoisen toimeliaisuuden korostamiseen. Siitä on esimerkkinä Jeesuksen puhe opetuslapsille, jossa korostetaan huoneenhaltijan uskollisuutta. (Luuk. 12:42–48.)

Apostolit käsittivät oman tehtävänsä sanapalvelijoina huoneenhaltijan tehtäväksi seurakunnan keskellä (1. Kor. 4:1–2). Apostolien apuna toimivilla seurakunnan vanhimmilla oli myös sama huoneenhaltijan vastuu (1. Piet. 5:2–4). Jeesuksen ja apostolien opetuksesta voidaan päätellä, että huoneenhaltijan ja taloudenhoitajan tehtävään on kutsuttu jokainen Jumalan lapsi omassa osassaan.

Menestys – omaa ansiotako?

Puheensa lopussa Jeesus tekstin ulkopuolella mainitsee: ”Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa” (Luuk. 16:10–13). Opetuksen keskeinen sisältö kohdistuu valvomiseen ja uskollisuuteen Jumalan antamien lahjojen hoitamisessa sekä elämässä yleensä, että erityisesti Jumalan valtakunnan työssä.

Käyttöön annettu omaisuus oli taloudenhoitajalla alkanut tuntua omalta ja itse hankitulta. Nykypäivän ihmisilläkin on vaara nähdä menestys omana ansionaan. Kertomus tuo esille myös sen, kuinka valvomattomuuden takia omatunto voi paatua – ei ”kehtaa kerjätä”. Teksti kehottaa Jumalan valtakunnan työntekijöitä pitäytymään Jumalan sanan mukaisessa opissa tuomatta mukaan mitään omaa.

Entä taloudenhoitajan toiminnan saama kehu ja kehotus toimia samalla tavalla päästäkseen iäisiin asuntoihin? Jeesuksen kehotus voidaan tulkita ironiseksi: tehkääpä vain näin, niin mitä arvelette, pääsettekö taivaaseen. Todellisuudessa epärehellisyydellä ei ole iankaikkista siunausta.

Taloudenhoitaja ei tunnustanut eikä katunut epäonnistumistaan. Jumalan valta­kunnan evankeliumi on tarjolla kaikille katuville ja epäonnistuneille. Sen uskominen tuo tunnolle rauhan ja kerran iankaikkisen elämän, jossa uskollinen työntekijä saa kuulla ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!” (Matt. 25:23.)

Teksti: Mauno Kurunlahti