Jos on pitkään käyttämättä sähkölaitteita, niin tapahtuu konkkien kuivumista eikä laite sen jälkeen toimi.
Auttaako jos pitää harvoin käytössä olevaa laitetta ikäänkuin varmuuden vuoksi käynnissä silloin tällöin.
Eli estääkö se konkkien kuivumisen vai onko ihan yks ja sama käytti sitä tai ei niin ne kuivuu joka tapauksessa?
Auttaako jos pitää harvoin käytössä olevaa laitetta ikäänkuin varmuuden vuoksi käynnissä silloin tällöin.
Eli estääkö se konkkien kuivumisen vai onko ihan yks ja sama käytti sitä tai ei niin ne kuivuu joka tapauksessa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Märissä kondensaattoreissa on sisällä elektrolyyttiä, joka on sinetöity sinne sisälle. Käyttämättömässä laitteessa tapahtuu kaikenlaista eroosiota. Elektrolyysi voi syövyttää johtimia, kun kosteus pääsee vääriin kohtiin. Ennen aikaan oli hyötyä pitää laitetta päällä välillä, jolloin se lämpeni ja kuivui ja jännitteet asettuivat oikeisiin arvoihinsa mm. konkissa. Nykyään lämpenemisvaikutus on paljon vähäisempi ja on tärkeämpää pitää laite kuivana: Vanhassa TV:ssä saattoi helpostikin muuttua 120W tehoa lämmöksi, kun nykyisissä laitteissa mennään alle 10W teholukemissa.
Eli kyllä ne kuivuu joka tapauksessa, mutta hidastumista kyllä tapahtuu käytössä olevassa laitteessa. Vanha 5v käyttämättömänä ollut tv saattaa tästä syystä olla käynnistymättä enää - vaikka sen käytössä oleva kaima jaksaa porhaltaa vielä 25 vuotta. Lämpeneminen aiheuttaa sitten toki muita ongelmia laitteelle..
No, nuo teholukemathan meni sitten väärin, eli alle 100W tarkoitin.. littunäyttö tuossa vierellä näyttää vievän 25W.
Putkilaitteiden aikaan ongelmana oli se, että kauan käyttämättä olleen anodijännitelähteen (esim 200 V jännite) suodatuksessa käytetyn elektrolyyttikonkan vuotovirta oli käynnistyksen yhteydessä liian suuri. Joskus oli tarpeen nostaa laitteen sähköt hitaasti säätömuuntajalla, jotta vuotovirta ehti pudota järkevälle tasolle kun konkan sisäinen kemia palautui taas käyttökuntoon. Seuraavassa käynnistyksessä laite toimi taas OK.
Sitten tuli konkkaruton vuodet. Otettiin käyttöön testaamatonta uutta teknologiaa ja lisäksi joku konkanvalmistaja varasti toiselta lyyttien reseptin, mutta se varastettu resepti ei ollutkaan täydellinen. Vuodesta 1999 alkaeen oli useamman vuoden ajan suuria ongelmia laitteiden luotettavuudessa syntymähuonojen konkkien vuoksi.
en.wikipedia.org/wiki/Capacitor_plague
Samoihin aikoihin virtalähteissä lopullisesti siirryttiin lineaarisista eli muuntajalla toteutetuista hakkurivirtalähteisiin, joissa konkan läpi kulki voimakas suurtaajuinen virta. Virtalähteistä tuli pienempiä ja niiden sisäosat kävivät kuumina. Nyt tarvittiin sisäisen vastuksen (ESR) suhteen mahdollisimman hyviä osia, jotka lisäksi olivat lämmönkestäviä. Osa konkista osoittautui laaduttomiksi ja osa laitteista oli suunniteltu väärin, josta syystä johtuen elektrolyyttikonkkien vaihtaminen tuli laitteita korjaaville varsin tutuksi huoltotoimenpiteeksi.
Minulla on joku 90-luvun putkimallinen telkkari jonka käyntiinlähtö kestää kauan. Jos edes joka kerta käynnistyy ollenkaan. En uskalla pitää virtajohtoa seinässä silloin kun tv on kiinni eikä kukaan ole vieressä. Edellinen samanlainen syttyi palamaan kesken katselun ja tämä nykyinen tuli huollosta korvikkeena ja pelasi ihan hyvin aikansa. Kuinka herkkiä ne ovat i tsekseen syttymään palamaan ?
Putkitelkussa muodostetaan suurjännite kuvaputkelle juovamuuntajalla. Näissä juovamuuntajissa tahtoo eristeet pettää vanhemmiten, jolloinka jännitteet lyövät läpi runkoon ja syntyy valokaari, joka pitää kovaa rätinää ja paukkinaa. Jos muuntajan seutu on pölyssä ja täynnä hämähäkinverkkoa, myös pölyräjähdys seuraa tuota läpilyöntiä. Toinen syttymismahdollisuus löytyy juovapäätteen seudun irronneista juotoksista, joissa kulkee suhteellisen suuri virta tai jännite, jolloinka piirilevy kuumenee ja alkaa hiiltyä katkovan juotoksen ympäriltä. Tällöin muodostuu ns, hiilikanava viereisiä kuparointeja vasten ja vuotovirta kasvaa suureksi juotoksen paikasta riippuen. Seurauksena shassikseen palaa reikä ja tv.n kotelon pohja alkaa hiiltyä kuten allaoleva pöydän pintakin. Kolmantena voitaisiin mainita esim. katkova päävirtakytkin, joka joissakin Philipseissä sai palon aikaiseksi, koska putkitelkku haukkaa melkoisesti virtaa jo itsessäänkin ja kytkin alkoi hiiltyä muodostaen oikosulun.
Konkan ympäristölämpötila siis eniten tuohon kuivumiseen vaikuttaa. Esim. hakkurissa saattaa lähellä olla jokin jäähdytysripa, joka tulee käytännössä melko kuumaksi ja lämpöä siirtyy myöskin piirilevyn kautta toisista komponenteista konkan koipiin ja sitä kautta nostaa sen lämpötilaa. Laitteen vatrastoinnissa tuskin ylilämpöä esiintyy? Konkan kylkeen on painettu se lämpötila, joka on maksimiarvo kyseiselle konkalle eikä se sitäkään kovin kauan kestä.
Tuo ei nyt niin ihmeellistä ole jos märkä elko kuivuu ja menettää kapasitanssiaan. Oudompaa on että kuivat muovieristeiset konkatkin hävittävät kapasitanssinsa. Pesukoneiden ja kuivausrumppujen moottorikonkat tuppaavat menemään kelvottomiksi muutamassa vuodessa. Kun mittaa tälläisen konkan, niin sen kapasitanssi on vähentynyt murto-osaan alkuperäisestä. Ennen konkissa oli ihan fyysinen alumiinifolio eristeiden välissä joka ei sieltä mininkään hävinnyt. Toista on nykyisin, muovikalvolle on höyrystetty atomin paksuinen alumiinikerros, jonka vaihtosähkökenttä ravistelee kokkareiksi ajanmittaan. Valmistajatkin ovat tämän tiedostaneet ja ilmoittavat nykyisin konkan kyljessä käyttötunnit konkalle, esim. 3000 -10000h. Eli jatkuvassa käytössä konkka on vuodessa entinen.
Mahtuu pienempään tilaan, kun tehdään höyrystämällä ohutkalvolle.
Juutuubista löytyy videoita, joissa porukka käärii itse alu-foliosta teippaamia konkkia rullalle. Joskus laskeskelin arvoa tuollaiselle ja kyllä sen sankoon saa kääriä, ennen kuin päästään normikonkan lukemiin - materiaalit sen verran paksuja.