Luin lehdestä, että joukko etanoita viedään avaruuteen, ja niitä tutkitaan painottomassa tilassa. Tarkoituksena on selvittää, miten painottomuus vaikuttaisi ihmiseen.
Kuinka paljon etanoista voidaan päätellä on mielestäni kyseenalaista asia, mutta ilmeisesti kuitenkin jotakin, koska etanoiden vieminen avaruuteen ilman hyvää syytä olisi jokseenkin kallista hupailua...
En tiedä tuodaanko etanat lopulta takaisin maahan, vai onko avaruusmatka niiden viimeinen retki. Mutta olettakaamme, että etanat tuodaan takaisin. Etana pääsettäisiin takaisin sille kaalinlehdelle josta se otettiinkin.
Mitä etana on omasta mielestään kokenut? Onko etanoilla kuulo? Ainakin niillä on silmät. Outoja ääniä ja valoja, kenties. Merkillinen painoton tunne sisällä, niinkuin putoaisi. Entä pahoinvoitia? Miksei. No mitä lie etana kokeekaan, se tuskin käsittää käyneensä avaruudessa. Se ei varmasti liity etanoiden abduktio-terapiaryhmään jossa se kertoo tarinansa muille etanoille.
Kuinka outoa onkaan, että me viemme etanan, jonka suurin unelma lienee löytää mehukas kaalinlehti, avaruuteen. Unelmoimme itse mitä tavallisimmista asioista. Vain Michael Jacksonilla on varaa unelmoida kirjoittavansa nimikirjaimensa kuun pinnalle. Ja sitten viemme etanan, tuon kaikista eläimistä hitaimman ja matalimman, avaruuteen.
Onhan sinne viety muitakin eläimiä, mutta etana on kaiken huippu. Etana jumalauta!
Näiden tosiasioiden valossa haluaisin herättää teissä uskalluksen verrata itseänne etanaan. Mistä tiedätte, missä te olette käyneet? Meillä on isommat silmät kuin etanalla, mutta kuinka paljon me todella näemme siitä mitä ympärillämme tapahtuu? Vain joitakin valonsäteitä, ja niiden avulla aivojemme maailmasta tekemän tulkinnan.
On niin helppoa ajatella olevansa etanaa viisaampi. Mutta olemmeko me viisaampia muuten kuin suhteellisesti? Etanalle me olemme korkeampia olentoja. Voimme ottaa etanan käteemme ja viedä sen toiselle puolelle maailmaa, tai avaruuteen, tai tappaa sen tai hoitaa sitä. Eikä etana koskaan saa tietää kuka sen sille teki.
Mikä sanoo, ettei meidän elämäämme jatkuvasti vaikuta erilaiset korkeammat voimat? Se, ettemme näe niistä todisteita ympärillämme, ei vielä poista sen mahdollisuutta. Havaitseeko etana olevansa avaruudessa? Tuskin.
Missä ME sitten olemme käyneet, sitä lainkaan huomaamatta? Mihin outoihin ja käsittämättömiin leikkeihin korkeammat voimat saattavatkaan meitä tuon tuostakin lainata, ilman että me edes huomaamme sitä kesken aamaispaahtoleivän voitelun?
Kenties mekin tunnemme vain hetken aikaa painottomuuden tunnetta ja sitten kaikki on niinkuin ennenkin. Eikä meillä ole riittävästi älykkyyttä ja aistinelimiä edes kysyä mitä meille tapahtui.
Kuinka paljon etanoista voidaan päätellä on mielestäni kyseenalaista asia, mutta ilmeisesti kuitenkin jotakin, koska etanoiden vieminen avaruuteen ilman hyvää syytä olisi jokseenkin kallista hupailua...
En tiedä tuodaanko etanat lopulta takaisin maahan, vai onko avaruusmatka niiden viimeinen retki. Mutta olettakaamme, että etanat tuodaan takaisin. Etana pääsettäisiin takaisin sille kaalinlehdelle josta se otettiinkin.
Mitä etana on omasta mielestään kokenut? Onko etanoilla kuulo? Ainakin niillä on silmät. Outoja ääniä ja valoja, kenties. Merkillinen painoton tunne sisällä, niinkuin putoaisi. Entä pahoinvoitia? Miksei. No mitä lie etana kokeekaan, se tuskin käsittää käyneensä avaruudessa. Se ei varmasti liity etanoiden abduktio-terapiaryhmään jossa se kertoo tarinansa muille etanoille.
Kuinka outoa onkaan, että me viemme etanan, jonka suurin unelma lienee löytää mehukas kaalinlehti, avaruuteen. Unelmoimme itse mitä tavallisimmista asioista. Vain Michael Jacksonilla on varaa unelmoida kirjoittavansa nimikirjaimensa kuun pinnalle. Ja sitten viemme etanan, tuon kaikista eläimistä hitaimman ja matalimman, avaruuteen.
Onhan sinne viety muitakin eläimiä, mutta etana on kaiken huippu. Etana jumalauta!
Näiden tosiasioiden valossa haluaisin herättää teissä uskalluksen verrata itseänne etanaan. Mistä tiedätte, missä te olette käyneet? Meillä on isommat silmät kuin etanalla, mutta kuinka paljon me todella näemme siitä mitä ympärillämme tapahtuu? Vain joitakin valonsäteitä, ja niiden avulla aivojemme maailmasta tekemän tulkinnan.
On niin helppoa ajatella olevansa etanaa viisaampi. Mutta olemmeko me viisaampia muuten kuin suhteellisesti? Etanalle me olemme korkeampia olentoja. Voimme ottaa etanan käteemme ja viedä sen toiselle puolelle maailmaa, tai avaruuteen, tai tappaa sen tai hoitaa sitä. Eikä etana koskaan saa tietää kuka sen sille teki.
Mikä sanoo, ettei meidän elämäämme jatkuvasti vaikuta erilaiset korkeammat voimat? Se, ettemme näe niistä todisteita ympärillämme, ei vielä poista sen mahdollisuutta. Havaitseeko etana olevansa avaruudessa? Tuskin.
Missä ME sitten olemme käyneet, sitä lainkaan huomaamatta? Mihin outoihin ja käsittämättömiin leikkeihin korkeammat voimat saattavatkaan meitä tuon tuostakin lainata, ilman että me edes huomaamme sitä kesken aamaispaahtoleivän voitelun?
Kenties mekin tunnemme vain hetken aikaa painottomuuden tunnetta ja sitten kaikki on niinkuin ennenkin. Eikä meillä ole riittävästi älykkyyttä ja aistinelimiä edes kysyä mitä meille tapahtui.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vai ei etanat kiinnosta teitä!
N.