Täällä monet ovat kirjoitelleet, että perinteisesti molemmat lähtevät yhdessä katselemaan ja valitsemaan sormuksia...ei se ole mikään perinne todellakaan. Pikemminkin trendi!
Jos perinteistä puhutaan, niin eikös silloin mies kosi naista sormuksella?
Monestiko olette nähneet tai kuulleet (esim.juorulehdessä) esim. kuninkaalliset naisen kanssa ostoksilla keskustassa? joo, joo..ei ne voi tulla turvallisuuden yms. takia. Mutta kyllä se mahdollista olisi.
Mies valitsee sormuksen ja kosii (polvillaan) naista. SIIS, jos perinteistä puhutaan, ei mielipiteistä.
Jos perinteistä puhutaan, niin eikös silloin mies kosi naista sormuksella?
Monestiko olette nähneet tai kuulleet (esim.juorulehdessä) esim. kuninkaalliset naisen kanssa ostoksilla keskustassa? joo, joo..ei ne voi tulla turvallisuuden yms. takia. Mutta kyllä se mahdollista olisi.
Mies valitsee sormuksen ja kosii (polvillaan) naista. SIIS, jos perinteistä puhutaan, ei mielipiteistä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olen kanssasi samaa mieltä. Minua on kosittu perinteisesti ja olen siitä ikionnellinen!
Vanha perinne on, että mies kosii ja on sormuskin(luulisin näin). Mutta oisko tämä nykyinen trendi sitten uusi/uudempi perinne...? Tai ainakin tapa, jos ei perinne.
Aika vähän kuulee nykyään, että mies (tai nainen) edes varsinaisesti kosii. Saatikka, että miehellä olisi sormus valmiina. Itse kyllä haluaisin, että mies kosii ja arvostan sitä. Sillä ei ehkä ole niin väliä saanko heti sormuksen vai käydäänkö yhdessä katselemassa. Miehellä on kyllä aika samanlainen maku kuin itselläni. Joten ehkä osaisi ostaakkin mieleiseni sormuksen.
Jotkut perinteet on ihan paikallaan nykyäänkin, mutta onneksi ei enää kaikkia perinteitä noudateta. Mutta ehkä toi, että kihlaus oli pitävä avioliitto sopimus ja sen purkautumista saatettiin setviä käräjillä auttaisi siihen, että ihmiset suhtautuisis asiaan vakavemmin!
Kuninkaallisia nyt ei taida voida muutenkaan verrata tavallisiin pulliaisiin... joten siihen en vertaisi.
Kuinkas pitkään jollain tavalla pitää toimia, jotta siitä muodostuu perinne? Tietääkö kukaan mikä on perinteen määritelmä?
Enkä tarkoita nyt kenenkään perheen tai ikiomaa perinnettä, mutta sellasta yleisempää.
Pisti vaan silmään tuo, että kihlauksen purkua pitäisi setviä käräjillä, jotta suhtauduttaisiin asiaan vakavasti. Eikös avioliitto ole jo olemassa näitä käräjätoimia varten. Parempi, että on olemassa kihlausaika, jolloin mahdollinen suhteen toimimattomuus ja ero ei ole niin vaikeaa toteuttaa. Kyllä suurin osa ihmisistä suhtautuu kihlaukseen ihan tarpeeksi vakavasti. Valitettavasti kuitenkin aina löytyy näitä ihmisiä, joille mikään ei ole pyhää, ja siinä ei sitten auta edes lakipykälät.
Naimakaupat.comissa sanotaan, että "Suomessa on tapana, että kihlapari käy yhdessä valitsemassa kihlasormukset kosimisen jälkeen".
Että ehkä se on nykyään yleinen jos ei jopa yleisin tapa?
Mutta onhan se ehkä hienompaa, jos kosinnan yhteydessä jo mies pujottaa sormuksen naisen sormeen. Mutta ehkä ei kaikkien mielestä.
Järjestetään epävirallinen kysely.
Oletteko hankkineet sormukset yhdessä vai antoiko mies sormuksen kosiessaan?
Käytiin juuri tuossa viime viikolla ostamassa sormukset valmiiksi. Sovittiin, että mies kosii sitten, kun siltä tuntuu. Tosin onhan tuo aika selvää, että minä suostun ;) mutta näin on tavallaan kivempi, kun on sitten se sormus mikä pujottaa siihen sormeen :)
Minua ei ole vielä kosittu, mutta jos se päivä koittaa, niin haluaisin, että asiasta olisi ensin jotenkin keskusteltu, ja sitten kun siitä ollaan varmoja niin mies saa kosia. (yllätettynä saatan reakoida asioihin yleensäkin huonosti, vaikka kuitenkin vastaisinkin myöntävästi) Olen sitä mieltä, että sormuksen voi ostaa myöhemmin yhdessä. Muutamat ystäväni ovat sitä mieltä, että sormuksen kanssa ehdottomasti, siinä se todellinen kumppanin tuntemus sitten testataan... Eli osaako mies ostaa oikeanlaisen sormuksen. Onhan se toisaalta niinkin, mutta ei se suhde nyt varmasti väärään sormukseen kaadu (rahaa siinä vain saattaa mennä hukkaan, jos se on ihan kauhea... Olenko jotenkin julma?). Enkä kuitenkaan tahtoisi miehen miettivän kosinta hetkellä sitä, että pidänkö sormuksesta... No.. Jos sitä sitten joskus on kosinta lähestymässä, niin pitää ilmoittaa vaivihkaa millainen sormus minun sormessa voisi killua =D Mutta se kosinta ja vastaus todellakin perustuu siihen rakkauteen, ei sormukseen.
Aika erikoista ostaa sormukset etukäteen yhdessä? Tai en ole kuullut koskaan kenenkään tekevän niin.
Olette siis molemmat melko varmoja, että mies aikoo kosia ja sinä suostut? Oletteko siis tehdeet jo jonkinnäköisen lupauksen mennä naimisiin? (eli tavallaan olette jo kihloissa)Ettei sormukset mene hukkaan, jos ette menekkään koskaan kihloihin. Tai mitä jos siihen menee kauan ja on vaikka lihonnut tai laihtunut ja sormus ei enää sovi? Vaikka voi kai nitiä pienentää/suurentaa jotenkin?
Asiasta on jo keskusteltu. Homma on siis aika varmaa...tietenkään koskaan ei voi olla 100%:n varma, vaikka minä nyt aika varma olenkin. Sormusta on helppo pienentää/suurentaa, jos tarve vaatii.
Suoranaista kosintaa ei ole vielä tullut, vaikka asiasta onkin keskusteltu (eli kumpikaan ei ole suoranaisesti lupautunut), joten emme ole kihloissa...ainakaan mielestäni. Kihloissa ollaan vasta sitten, kun on kosinta tapahtunut...tai ainakin jonkinlainen kosinta (kunhan molemmat vain käsittävät lupautuneensa toiselle). Huonoa selitystä taas.
Halusimme, että mies saa kosia sormusten kanssa. Oikeastaan tuo oli miehen idea, joten eiköhän se kosinta tämän vuoden puolella tapahdu. Itse en olisi sormusta edes suostunut ostamaan, ellen olisi suostumassa kosintaan. Näillä näkyminen kosiminen tapahtunee kesällä...erikoista, mutta meille sopiva ratkaisu! :)
Tuo oli tosiaan erikoista, mutta se on teille sopiva tapa ja se että kosinta hetkellä on sormukset valmiina on teille ilmeisesti tärkeää. Ja todennäköisesti mies on pian kosimassa, jos halusi sormukset jo hankkia.
Katselin sitä suomalaista hääohjelmaa mikä se nyt on Unelmahäät, Satuhäät tms. ja siinä yksi pari kertoi, että olivat päättäneet hääpäivän ja varanneet kirkon ja mies vielä kosi sen jälkeen. Jos ymmärsin oikein heidän puheensa. Sekin on aika epätavallista tai ainakin olen ajatellut, että ensiksi kositaan. Mutta näemmä moni muukin on kosinut vaikka lupaus avioliitosta on tehty. Te sen sijaan, ette ole kihloissa vaan ostaneet sormuksen varmuuden vuoksi, jos menette kihloihin.
Tyttöystäväni kirjoitteli tähän nimimerkillä pörriäinen ja nyt puolestaan vastaa hänen miehensä.
Jep, kosin häntä 26.3 joten eivät sormukset kauaa olleet laatikossaan, varsinkaan kun sain myöntävän vastauksen ;) Saattaahan tällainen tapa olla hieman erikoinen, että etukäteen ostetaan sormukset, mutta meidän tapauksessa se toimi hyvin. Siinä vain pitää olla tietenkin varma, että ei tule ostettua turhaan sormuksia...
Siis onko kysymys Suomessa olevista perinteistä vai muiden maiden tavoista? Kuninkaallisiahan ei Suomessa ole.
Esimerkiksi perinteinen jenkkikosinta on sellainen, jossa mies on valmiiksi ostanut naiselle (timantti)sormuksen. Suomessa taas on ollut (ainakin nykypäivänä) yleisempää se, että sormukset mennään yhdessä ostamaan joskus kosinnan jälkeen. Täällähän on tapana, että kihlasormus ostetaan sekä miehelle että naiselle, kun taas esimerkiksi USA:ssa kihlasormus ostetaan vain naiselle.
Eri maissa on eri tapoja. Jokainen voi valita itse mieluisensa. Tärkeintä kai on itse avioliitosta sopiminen, eikä se, millä tyylillä kosinta suoritetaan.
Kyllä Suomessa on yleisenä tapana hankkia kihlat yhdessä. En tiedä mikä Suomessa on 50 tai 100 vuotta sitten ollut perinteenä mutta helposti esitetään jenkkisarjoissa nähtujä tapoja "perinteinä".
Lisäksi suomalaiset ovat sen verran käytännöllisempiä, että harva lähtee arvalla sormusta ostamaan ja sitä myöhemmin suurentamaan tai pienentämään.
aiemmissa viesteissä kantaa siihen, että minusta perinteinen tapa on se, että kihlasormukset ovat molemmilla ja vihkisormus vain naisella. Nykyään kyllä monet miehetkin haluavat vihkisormuksen. Siitä voi siis kehittyä tulevaisuuden perinne. Tapa, jolla sormuset hankitaan, on jokaisen oma asia. Itseasiassa en usko, että miehen kosinta sormuksen kera on kovinkaan suomalaista. Siis perinteisen suomalaista!
Meillä ei sormuksia ollut, emmekä tienneet olleemme edes kihloissa:) ennen kuin tämän palstan valistuneilta kirjoittajilta sen tiedokseni sain.
sen verran tiesimme kuitenkin, että naimisiin mentiin.
Meillä meni niin että kosin karkaus päivänä...
kun silloin naiset saa kosia.. en saanut hame kangasta vaan sormuksen.. :)
Olen kanssa kuullut, että moni nainen on kosinut karkauspäivänä. Joku tosissaan, joku vähemmän tosissaan. Karkauspäivä on sillä tavalla naiselle helppo tapa kosia, että jos mies kieltäytyy niin sitä voi aina todeta, että en mä nyt niin tosissaan ollutkaan. Toisaalta taas voi käydä niin, että mies ei ota kosintaa tosissaan... Kun jotkut naiset kosii Karkauspäivänä vaan leikillään. Jopa miestä jonka kanssa ei seurustele.
Ja se yksi huono puoli karkauspäivässä on myös, että se on niin harvoin!
Ihmettelen vaan, miksi niin monet naiset peräänkuuluttavat perinteiden perään ja sitä, että vain mies voi kosia??? Perinteethän viittaavat jossain määrin sellaiseen ajattelutapaan, jossa nainen on enemmän tai vähemmän "kynnysmaton" asemassa. Näin on etenkin näissä todella perinteikkäissä aviolittokaavoissa. Esim. oma isä luovuttaa naisen omasta hallinnastaan aviomiehen hallintaan kirkossa (viittaa aikaan, jolloin naisella ei ollut juurikaan päätäntävaltaa). HÄissä piti morsiamen itkeä paljon, jotta hän näin osoittaisi nöyryyttä miehen puoleisen suvun, erityisesti tulevan anopin, suhteen. Huntu oli merkki siitä, että nainen on puhdas ja koskematon, jne. Jotenkin minusta tuntuu nykyajan naisena tarpeettomalta vaalia tällaisia perinteitä. Tosin harva edes nykyaan ajattelee perinteiden taustoja, ja ehkä se on parempikin. Perinteet saavat siis täysin erilaisen merkityksen. Perinteiden muutoksesta voitaisiin sanoa siis olevan kyse myös tuossa sormustenostossa. Perinne on saanut uuden merkityksen/muuttunut ja hyvä niin.
Siihen, että nainen ei kosi, on kaksi syytä. Ensimmäinen on tuo perinne ja naisen kummallinen halu, että kosinta tapahtuu "oikein". Omaa tuttavapiiriäni seuratessa olen kuitenkin huomannut että yleisempi syy on tämä:
Mies on usein myöhemmin valmis kihlaukselle. Nainen on voinut puhua asiasta, ja saada nyreitä ja kierteleviä "sitten joskus" -vastauksia. Näissä tilanteissa nainen ns. heittää pallon miehelle: Mies tietää mitä nainen tahtoo, ja kosii, kun itse on valmis. Naisen kosinta tässä tilanteessa tuntuisi monista pakottavalta ja painostavalta.